Kyl luu­lis et täm­mö­ne suk­ke­la tal­vi jää mee kaik­kei mi­ä­lee, ko täs o ol­lu nii mo­nem­moist kään­net suun­taa jos toi­see. Tais­tel­laa erel­lee tua sit­kee ja vis­sii jat­ku­vaks ri­a­saks jää­nee ko­ro­na kans ja ny sit kai­ke li­säks jou­ru­taa pel­kää, et Kii­nas­tak­ki tul­lee viä jot­tai yli­mää­räst sihe pääl, vai tul­leek sit­ten­kä? Soo ih­meel­li­sist kyl, ko nua jo­ku­set maat pit­tää oma­nas tom­mos­tak­ki vik­tist re­hel­list ti­a­too tau­ti­ti­lan­teest. So­ta­ki tual Uk­rai­nas lis­sää jän­ni­tyst tähä tal­vee. Nii piti ol jon­ku sor­ti tu­li­tau­ko­ki jou­lu kun­ni­aks, mut mitä viä. Ei muk­ko am­mut­tii vaa ko vii­mist päi­vää ja vii­mi­seks se mone si­vi­li ja so­ti­laan­ki koh­ral jäi. Sit viä tua säh­kö knaf­taa­mi­ne tos viä mo­nelt kuu­lem­ma iha her­mot. Tääl meil Oo­mi kun­teil o ny tul­lu sen­tää jon­ku sor­ti pi­änt vas­taa­tul­loo säh­köyh­tiö ta­holt, mut tost lu­va­tust säh­kö­las­kuu pe­rus­tu­vast kor­vauk­sest tai­re­taa li­vet pik­ku­hil­jaa. Käy nin­ko ai­ka­nas sil­lo tua jä­te­ve­si­as­ja kans. Es­tiks mel­kei uh­kail­tii et, jol­set­te ny lait siin ja siin aj­jaas jä­te­ve­si­hu­al­toon­ne ree­raa, ni sit tul­lee sem­mo­ne ja sem­mo­ne ran­kas­tus. Sit tuli sihe joku van­hus­te ikä­hel­po­tus ja pik­ku­hil­jaa koko as­ja häi­py se si­liä tiä ja erel­lee tai­taa niit ves­sii jok­kee iha hyvi jo­ku­silt vir­rat. Sil­lo meki koht täl­lät­tii tö­pi­näks ja meil vär­kät­tii sem­mo­ne pi­än­puh­ris­ta­mo, joka on­ki toi­mi­nu vu­as­kau­ret hyvi ja toi­vo muk­kaa pel­laa nii kav­va, ko meil tän tul­lee se ase­ma­kaa­va ja se fö­lis kau­pun­ki vi­ä­mä­rit ton pel­lol. Rar­jos täs viik­ko ta­ka­si ai­na­ki sa­not­tii et as­ja tul­va­su­a­je­lu kan­nalt o nyt­käh­tä­ny et­tiip­päi ja se sää­ke­ris­ti mei­naa sit uut ase­ma­kaa­vaa­ki tän joje toi­sel pual. Näh­tä­väks jää mim­mo­set va­li­tuk­set sit viä pit­kit­tää hee au­ni­oin­te­jas. Tai­taa mee van­hai kan­nalt ol sil­lai, et put­ki­kuk­koo jo kas­soo hau­ral en­ne­ko Iso­jo­e­ran­ta ko­ko­nai­suu­re­sas o kar­toil hu­a­mi­oi­tu hi­a­nouk­si­nes. Ei stää kos­kaa tiär, vaik sil­ti täs joku nyt­käh­rys olis val­lan­ki saa­mas faart­tii ran­ta­lais­te kan­nalt.

Tähä suk­ke­laa tal­vee voi viis­sii kuu­luu tua inf­laat­tio lauk­ka­ki ja koko ru­a­ka­sys­tee­mi muut­tu­mi­ne, ko kaik­ki sort­ti­men­tit o ny­ky­si nii tyy­rist tot­tee moni tämä täst. Se täs o kum­min­ki se hyvä pu­a­li, et luu­lis ih­mis­te ny värt­tee­raa­va iha ta­val­list hyv­vää ko­ti­ru­a­kaa ja opet­te­le­va sem­most präk­kää­mää. Sa­mal kert­taa ko uu­ni läm­mit­tää paa­kaa es­tiks ja sit viä vaik jot­tai kiu­saust sin jäl­ki­läm­pöö sem­mo­ne kun­no sat­si et siit voi sit pa­rin päi­vä läm­mit­tääk­ki ja pääst vä­hem­mäl. Keit­too­ki tul­lee ker­ral iha sa­mal vai­val enem­mä isos kat­ti­las ja o hyv­vää mel­kei viä pa­rem­paa­ki läm­mi­tet­tyn. Li­ha­sop­paa jos mei­naa läm­mit­tää tart­tee ol sää­ke­ris­ti laa­ruk­kaat pe­ru­nat. Sa­noi tos kiu­sauk­sest, mut kaa­li­laa­tik­ko­ki o ver­taas vail ei­kä tul tyy­riiks. Free­sii sa­lat­tii ei pa­ran ru­a­ka­va­li­ost tal­vel­lak­ka tin­kii ja he­rel­mät kau­sit­tai kuu­luu as­jaa. Suk­ke­la, mut kum­min­ki kun­no tal­vi o meil kai­kest hu­a­li­mat mi­ä­lee, niät ny vaa pi­hal pu­na­sii pos­kii hank­kii...

Ul­la Lei­no

po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos