Sil­lai us­sei tääl meil­läp­päi ky­sy­tää kamp­raa­tilt, ko mual tai­re­taa kys­syy et mitä kuu­luu? Hyvä et sen­tää ky­sy­tää ja soo iha sama sit mil­lai, mil sa­noil se teh­rää. Nii,i! Tän­nää o muu­te Valt­te­ri päi­vä ja mu isä­ni oli Valt­te­ri ni­mel­täs, ve­li­ki toi­selt ni­mel­täs sa­mal­lai­ko yks flika poi­ka­ki. Nyte se nimi o hy­vin­ki su­a­sit­tu, ko van­hat ni­met o tul­lu tai ol­luk­ki jo tryki ai­kaa ty­kät­tyi. Tää tam­mi­kuu o ny lo­puil­las ja ai­ka suk­ke­la soo ol­luk­ki, ko o ol­lu nii läm­mint. Ta­val­li­ses­ti tam­mi­kuus pruu­kaa pak­ka­set pauk­kuu ja lun­ta­ki ol. Ny voi­raa mel­kei san­noo et maa o vih­ree­näs, no ei ny iha sen­tää, ko sev­ver­ra täs kra­paut­ti lunt et taas o vaa­ral­list liik­kuu il­ma piik­ki­poh­ja­sii pot­foo­rei. Aa­mu­len­kil tual pel­to­ti­äl köp­pi­piik­ki­ki tä­mä­täst löi tyh­jää, ko al oli jäist, mut klaa­rat­tii sen­tää jo näi­hi päi­vit­täi va­het­tuv­vii ke­lei­hi tot­tu­nein. Siin his­su­tel­les tuli vah­rat­tuu eril­lai­sii eluk­kai jät­tä­mii jäl­kii, kon­nei muu­ta­maa päi­vää ol oi­kee tref­fat­tu lu­an­to­kap­pa­leit lain­ka, nin­ko ta­val­li­ses­ti. Näh­tii eril­lais­te koi­rai tas­su­jäl­kii, jä­nek­se jäl­jet, peu­ra­sork­kai jäl­jet, fa­saa­neit­te pol­ku ja hii­ren­ki pik­ku­set jäl­jet, niät pa­rem­pi sen­tää nää kon­net­tei mit­tää. Jaa ni ja sit kah­ret eri­kok­koi­set he­vo­se ka­vi­oit­te lum­mee pai­na­mat stämp­pe­lit.

Mil­lai muu­te ky­sy­myk­se jäl­kee us­sei tämä päi­vä puh­hee­ai­heen o kuu­lem­ma kau­pun­ki­lai­sil ja mik­sei meil maa­lai­sil­ki ol­lu se lip­pa­ki­os­ki. Lä­hin­nä kai se kor­kee hin­ta o ih­mi­sii pu­hut­ta­nu. Jo­ku­set jo nim­mee­ki sil ki­os­kil fun­tee­ras ja yks eh­ro­tus ylei­sö­o­sas­tos oli et lip­lak. Se ny ei sun­ka pas­saa lain­ka, ko po­ri­laist ki­os­kii Por­rii ol­laa pyk­kää­mäs ni kyl nime tart­tee ol po­ri­mur­tei­ne ja lip­pa­ki­os­ki vois sit ol vaik PLÄT­SÄ, nin­ko tääl sa­no­taa. No ai­ka näyt­tää mitä tu­le­ma pit­tää ja kyl as­ja­tun­ti­jat ti­ä­tää?

Sem­most kans täs fun­tee­ra­si, ko o nii pal­jo ny pu­hut­tu tost uu­rest hy­vi­voin­ti­a­lu­eest ja se ny­ky­sist pal­ve­luist. Toi­set kiit­tää ja toi­set hauk­kuu. Ot ny sit siit sel­vää! It­te ei ol viä tois­ta­seks jou­tu­nu yh­tää te­ke­mis­sii as­ja kans, mut hel­mi­kuu pu­al­vä­lis mul o jo vii­me vuan so­vit­tu pis­to­sai­ka, niät sit kuu­le tar­kem­mi uu­sist sys­tee­meist oma­koh­ta­ses­ti. Oma söö­ters­ka jo mont vuat o ain klaa­ran­nu kaik­ki par­hai päi, et lu­a­ta sihe nyk­ki. Sem­mo­ne o kyl ol­lu mi­ä­les et olis voi­nu ol hyvä vär­kät ja­jet­ta­vaks yk­si­ker­ta­ne kaa­va­ke, jos rans­ka­lai­sil vii­voil olis ol­lu tar­peel­li­set te­le­foo­ni­num­me­rot, plas­sit ja kaik­ki sem­mo­ne tar­peel­li­ne ti­a­to ai­na­ki niit ih­mi­sii var­te, joil ti­a­to­kon­nee käyt­tö ei lu­a­naa. Ei se erel­leen­kä kai­kil ol ti­a­ros, mihi tart­tis ki­laut­taa ens­tiks vaik pit­kit­tyn­neest mel­kei jo lunk­suu­tilt tun­tu­vas le­si­mi­ses ja mihi vois men help­pii hak­kee?? No sii­nä­pä pul­ma.

Ja vas­taus ky­sy­myk­see MIL­LAI MUU­TE o us­sei tääl­läp­päi et MITÄ TÄS MIT­TÄÄ!

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos