Hel­mi­kuu vii­mit­teet päi­vät o me­nos ja tä­kä­läis­te kou­lu­lais­te lo­mak­ki lop­pu­mas. Sil­lai kai, äk­kii ne lo­ma­päi­vät pak­kaa kul­luu it­te kul­la­ki, mut sik­ko tul­lee tähä ik­kää ni lom­maa ei ol lain­ka. It­te tart­tee ot­taa lo­mas jos silt tun­tuu, mut kyl elä­mä lop­pu­pu­al oi­kees­ti ol­laa koko aj­jaa lo­mal. Joku voi to­ret tähä et pup­puu puhu, mut ole stää mi­ält, et jos as­jat o ree­ras, ni van­han voi­raa ol vaa nin­ko lo­mal ol­tas. Kyl il­mat oli ny tänä tal­ven lo­ma­lais­te pu­a­lel ja tal­ve nau­tin­not kaik­kei saa­ta­vil. Se ti­ät­ty, et nua ur­hei­lut tai­si jo­ku­sii pit­tää tel­ku ää­rel, mut jäi siin sil­ti ai­kaa ul­koi­luu. Ny täs joku aa­mu len­kil näh­tii oi­kee kom­mee ket­tu­ki, joka mee näh­tyys vi­lis­ti yli pel­toi ton Sun­ni­ä­me met­tää päi. Peu­rat py­syt­te­li ny omis olois­sas, mut jäl­kii oli vaik kui ja pe­ru­na­pel­lol oli mel­ko­ses­ti tön­kit­ty sa­mal­lai ko mu­ret­te­ri­sar­raal­lak­ki. Toi­vo muk­kaa oli sy­ä­tä­vää löy­ty­ny.

Jää­ti­lan­ne o iha en­ti­sel­läs tääl meil­läp­päi. Ran­nat o jääs ja koko aj­jaa hyy­ret kul­kee, ko joki o täält iha au­ki. Toi­sin päi­vin hyy­re­laut­tat o pi­ä­nem­pii ja toi­sin taas mel­ko­sii flee­ta­leit. Viä nel­jä­ky­ment vuat ta­ka­si, ko meen­ki nu­a­rim­mai­set kävi Ka­la­hol­ma kou­luu, ne ain tal­vi­si hiih­ti yli joje sin, mut nyte jo vu­a­si­tol­kul sem­mo­ne ei olis ol­lu sun­ka en­nää mah­rol­list. Täst suk­ke­last tal­vest ny viä sem­mo­ne­ki hu­a­mio, ko Hei­ki päi­vän 19. tam­mi­kuut pruu­kaa tal­ve sel­kä kat­ket tai tait­tuu ny kum­min­ki ja nii se tun­tu nyk­ki te­ke­vä, mut on­neks ei sit sen­tää kum­min­ka, ko hel­mi­kuus saa­tii viä näi kom­meet ke­lit. Sil­lo Hei­ki päi­vän sa­no­taa kar­hun­ki kään­tä­vä kyl­kees, mut mi­täs ny sit, ko Kor­kee­saa­re kar­hut oli­ki jo he­rän­ny tal­viu­nil­tas?? Kyl näh­tii tel­kus kui lys­tii niil oli pääs­tyys ulos ja lum­mee peu­haa. Siäl ne las­kit­te­li pers­myr­ryy nin­ko muk­sut pruu­kaa lum­mee pääs­tyys ja oli niil mu­ka­vaa ei­kä lain­ka näyt­tä­ny silt et olis pit­kääs maat­tu ja pai­kat kan­kein. Sev­ver­ra viä täs tost Mati päi­väs­täk­ki, et sii­hen­ki liit­tyy noit tal­vi­sii aa­nin­kei, ko sa­no­taa et Mat­ti lu­mi­por­tit joko av­vaa tai sul­kee. No näh­tä­väks jää!

Meil o ol­lu sem­mo­ne faart­ti­viik­ko, synt­tä­reit ja tu­pa­rik­ki, nin­ko nu­a­ret pruu­kaa san­noo. Kai­ke li­säks mää kävi par­rii ot­tee­see kor­va­huuh­te­lus ja sit kuu­lo­tut­ki­muk­ses­ki. Ny voi omalt koh­ral­ta­ni to­ret et kaik­ki hoi­tu just sil­lai ko pi­ti­ki ja ny viä var­too lää­kä­ri soit­too tu­lok­sist. Tai­taa sil­ti ol sil­lai et klaa­ra­si pel­käl kor­va­pyy­kil ei­kä kai tart­tek­ka viä muut?? Ai­na­ki ny tun­tuu et kuu­li­si pa­rem­mi ja kii­tän­ki Puu­vil­la väk­kee siit!!

Eu­ro­vii­sui­hi me­ni­jä­ki sit rat­kes yli­voi­ma­ses­ti, ni­ät­tet­tei ny sit muk­ko on­nee sil tou­ko­kuu ki­sa­reis­sul et saa­tas pit­käst ai­kaa voit­to kot­tii!! Ens viik­koo hiih­toi jän­nä­te ja su­a­ma­lai­sil peuk­kuu pit­täi, sil­lai kai...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos