Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Ei valla häävii... maaliskuu 5. 2023
Ja mikä muka? No prinikkasaalis noist isoist hiihroist, joist suamalaiset pruukaa tuar ny muutama kumminki. Naiset jäi valla ilma mitallii eikä miähilläkkä ny viä, mukko se mainee sentää pelastanu viästihoppee. Hoppee ei ol häppee o vanha sanonta ja tässäki se pittää kyl oikee hyvi kutis, konnei norjalaisil oikee voir mittää. Noo nii ylivoimasii, mikä sit liäkä niitte keeneis se tekijä? Ampumahiihtoka ei ol nyte tänä talven ollu lainka nii jännää, ko se norjalaiste Pöö o melkei kaikki voittanu. Kaikki kunnia silti näil taitavil norjalaisil ja meikäläisil vaa lissää treenii. Soo tääl silti iha turha jossitel yhtikäs mittää, ko kyl ne kaikki isoi kisoihi päässeet siäl hyvvii o ollu ja parhaas tehny, muttei vaa paremmilles mittää voinu. Täs ny ko tätä knaputtele aamutuimii o meil viä eres yks kova koitos, ko miähet painaa se viiskymppii ja mist stää ny sit viä tiätäs mitä tulema pittää, ko kovat naamat siäl suksii, nii meikäläiset ko kaikki muukki? Vaik viä kultamitalliki tulis, jos kaikki hyvi mennee. Teko lujette tätä sit maanantain, ni sillo tiäretää. Määki ole täs aamutuimii hääränny jo sapuskanki uunii, et saa sit kutimes kans istuu ja vahrat kaikes rauhas ja pittää peukkui ja vaik hiukka kirittääki niit, jos tarvis vaatii. Eik stää pruukat sannoo et tahro voimallakki o melkone vaikutus, ko vaa siihe uskoo.
Sillai kai, mut tähä ny yks esimerkki siit tahro voimast, ko se enttine miäs väitti et kyl stryykirautaki pyssyy vete pääl, jos oikee vaa uskoo sihe. No sit mentii pruvvaa millai käy. Kampraati tälläs raura siihe vete pääl ja upposkai se samatiä. No se vaa tokas sit sihe et ”kyl mää stää hiukka eppäilinki.” Ei paranis tommoses tilantees yhtää eppäil.
Oikee talvi sit taas meil ja yli kymmene pakkasastet aamul mittaris. Lupasivakki koko viikoks iha talvist ja hyvä nii, ko kerra maaliskuut täs mennää. Sukkelaa vaihtelevvaa o tää talvi kyl ollu, ko täs just viime viikol yhten ehtoon nukkumaa mennes katto krapisi satteest ja aamul oli taas pikkupakkane ja lumikesi maas. Jokiki joka päivä iha erillaine, täält iha auki, vaik kaupunki kohrilt onki pysäksis. Millo hyyre kryssäilee noihi rantajäihi, millo taas vesi virtaa lämpymän päivän valla valtoimenas. Joka tapaukses kevvää tuntuu o selvästi ilmas, ko aurinko tällää parastas. Voi kauheet milt klasit näyttää täs aurinkos, mut antaa näyttää ja sit vast kevväämmäl kunno pesut. Ny vaa pelataa varma pääl säleverhoil, ko onneks semmoset sentää o. Stää meinaa et vaik kui huushollis heilusit räti kans, ni silti tää kevätaurinko paljastaa olemattomakki asjat, ko kerra olet tillukkais ohitte kävelly.
Hei muute, alkaval viikol o NAISTE PÄIVÄ, niät ny ei sit lainka tiär millai meit naisii taas kerra hellitää. Toivos o ainaki hyvä ellää, voiraa...
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos