Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Varmuure vuaks... maaliskuu 12. 2023
Taas o viikko viärähtäny siikko viimeks porilaisittai juttuu värkkäsi enkä yhtää tiär lukkeek kahja niit, mut ole ainaki kantanu korteni kekkoo hyvä ja viktise asja pualest. No toho päällikriivauksee liittye funteerasi nyte jottai omakohtast pohtivani. Tuntuu et mist vaa o puhe, ni ain täl haavaa pruukataa sannoo, et varmuure vuaks o tarpee tehr sillai. Kyl se silti oikeestas taitaa hyvä ollakki, konnei stää yhtää mittää tiäret huamisest se paremmi ko ettiippäikä. Koronaki ain vaa jyllää ja kaataa ihmisii pettii kuulemma, mut onneks sentää suuri osa meist o saanu jo usseemmanki rokotukse ja siks vissii säästyny silt sukkelalt ja ourolt taurilt toistaseks ko ihmee kaupal. Ny just tuntuu nua urheilijat oleva kovi herkkii se saamaa.
No taas kerra melkei öksyi aiheest, ko meininki o ol iha tytyväine tähä vuare alvust meil tulleesee hyvivointialueesee ainaki omalt kohralt. Jatkuvasti aviiseitte plareilt o saatu lukkee siit, konnei mikkää pellaa. O haukuttu hallitust, prosittu liika suurest palkast ja määräst hyvivointialuee henkilöstöö ja millo mitäki. Yhrel tämmöne harmi, toisel tommone, eikä kukkaa juur tiär mis mennää eikä jaks varrot et systeemi hakis ny enstiks oikee plassis. Kaikki uus vaatii ain aikas tottumissee o torettu muissakki asjois. No mää ny kumminki ole positiivine, freistaa kumminki ol ja näkkee sit millai mennee. Omalt kohraltani toistaseks kaikki o menny hyvi. Kuuloni o pikkuhiljaa kyl tuntunu huanoneva. Terveyrehoitaja pistoskäynnil oti se puhheeks häne kanssas. Kysyttii oliko korviini putsattu, joho mää et juu virkkuukoukul harva se ehtoo. ”Eihh!!”Ei huuhreltu koskaa? No mul annettii aika korvahuuhteluu ja stää enne tartti tällät apteeki pehmennysainet ehtool korvii. Sillai sit tehtii, muttei eka kertta antanu toivottuu tulost ja uus kertta viä, niät parin ehtoon pehmennykset ja jopas aukes. Muutama päivä vällii sit kuulotutkimus ja Puuvillas. Aika tarkkaa hommaa muute se kammios erikorkuste äänte kuulustelemine. Tuloksen koht siin ”ettei pitäs ol suurt hualt sentää”. Taas muutama päivä ja lääkäri, nuari ja hööveli, (hyvi opeteltu suamekiäli) kilautti tulokset. Esti kysy et mikä vaivaa?. Mää klaarasi häl ja samatiä hän totes et ”vasen o huanompi, muttei sekä viä tartte kuulolaitet”. Ehrotti vuare vartoomist ja palataa uurellee kokkeisii. Tarpee tulle kyl enneki käy. Mitäs toho sit sanot, ko kiitos, kiitos ja olet tytyväine. Just nii olenki. Mettä vastaa sillai ko sin huuretaa. Parhaas ne tekkee kaikki ja saamais viisninkei mukkaa.
Yks asja kumminki, kui ne, nuaret varsinki nois telku sarjois puhhuu nii epäselvästi ettei millää meinaa saar selvää. Sillo aikanas koulus mul kumminki Tipulas opetettii et sana joka puukstaavi tarttee sannoo loppuu astikka ja selvästi. Vanhois filmeis se huano ääne jollailai ymmärtää, mut nykytekniikal luulis pärjättävä paremmi.
No varmuure vuaks tuli hoirettuu asja, jota kuulemma tämä ikkäine ei saa pitkittää...
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos