Just nii, om­put al­kaa kyp­syy ja nah­ki­ai­sii o jo här­syl, vaik tyy­riit ovak­ki viä. Tart­tee ny iha al­kuu ker­too mil­lai mul täs jutu te­vos äs­kö kävi. Oli jol­lai­lai nii tä­pi­nöis krii­van­nu et­te hu­a­man­nu lain­ka tal­len­taa ja sik­ko se tei, ni kone sano et sama pääl­lik­rii­vaus o jo ole­mas. Siin stää ih­me­tel­les jol­lai­lai pois­ti jo mel­kei ree­ras ole­va se­pus­tuk­se­ni ja ar­vak­kaas tyh­je­nik pää­ki sa­mal, mut­tei täs ny muu aut, ko unoh­taa moi­ne ja ot­taa iha uus ai­he ja uu­ret fun­tee­rauk­set. Aa­mu­tui­mii tos pat­sas­tel­les len­kil hais­tel­tii et vil­ja al­kaa kyp­syy ja iha tämä syk­sy eka vil­ja­ku­ar­ma tos jo ei­le me­ni­ki. Ny sit vaa var­ro­taa vil­je­li­jöil su­a­tu­sii il­moi et sais pui­tuu hyvä sää ai­kaa ei­kä me­nis nii ka­ma­las­ti on­kaa se kui­vaa­mis­see. Kyl ne tos vähä ep­päi­li et ma­ta­la­pai­net olis tu­los tän­nek­ki päi, mut voi se viä muut­tuu­ki nin­ko us­sei pruu­kaa.

Meil pit­tää omp­pu­puut ny tänä syk­syn vähä vis­sii tau­koo, ko tul­lee mää­räl­li­ses­ti pal­jo vä­hem­mä ja nek­ki o joko muu­mi­o­tau­ti­sii tai mato o ker­riin­ny jo käy­mää. Iha tar­peeks sil­ti, mut mel­ko­ne hom­ma noit­te pu­ron­neit­te suh­tee, ko päi­vit­täi ne ha­ra­voit­tee pois hä­vi­tet­tä­väks.

Nah­ki­ai­sist luji kyl jutu avii­sist et kar­tal ol­laa, en­sim­mäi­set o hy­vin­ki pais­tet­tu ja to­ril jo kop­pi­ki näk­kyy sekä sit se sor­ti pu­ti­kit ti­ät­ty jo niit kaup­paa. Tä­kä­läi­sii o kuu­lem­ma vast pais­ta­mis­see saa­tu. Hin­ta tai­taa ol ai­ka­lai tyy­ris viä tois­ta­seks, muk­ko täs ny il­lat jo pi­me­nee, vir­ta o mel­ko­ne ja myrs­kyy­ki syk­sy­si pruu­kaa ol, ni eiks mar saa­liik­ki suu­ren ja hin­nat las­ke. Nu­a­ri­so lait­to kyl jo kuv­vaa os­ta­mis­tas nah­ki­ai­sist ja stää syy­nä­tes kyl mel­kei jo suus mais­tu. Kyl meki sit to­ril sil­lai men­nes ko­pil käy­rää, kyl ne nii hyv­vii o, et se herk­ku saa vaik hiuk­ka mak­saa­ki. Pu­hu­taa niist sit enem­mä my­ä­hem­mi.

Jaa ni, siit kans jo hä­vin­nees osas krii­va­sin­ki tost yh­rest vii­me vii­kol oi­kee ai­heeks nous­seeks as­jast, ko in­ti­mi­teet­ti­su­a­jast. Me ih­mi­set ol­laa nii eril­lai­sii sen­ki as­ja suh­tee. Toi­set puh­huu kaik­ki vai­vas juurt jak­sai nii ole­mat­to­mist ny­pyist kaa­tu­mis­mur­tu­mii as­tik­ka, ko toi­set taas sit pit­tää ne vi­sus­ti oman ti­a­to­nas. Kyl nois jul­ki­sis nin­ko ter­veys­kes­kuk­ses, sai­ra­lois, lää­kä­reit­te vas­taa­o­toil ja vaik ju­nas reis­sa­tes vä­ki­sin­ki jou­tuu kuu­lus­tel­lee ih­mis­te sai­ras­ker­to­muk­sii. Soo ai­ka­lai sem­mo­ne ha­na­kas­ti fra­mil otet­ta­va ai­he, joho sit vas­ta­pe­lu­ri­ki mi­ä­lel­läs men­nee föl­lii. Me am­mat­ti-ih­mi­set, jok­ka ikäm­me ol­laa tyäs kuu­lus­tel­tu hu­a­lel ih­mis­te mur­heit ei niin­kä en­nää eläk­keel stää ha­lut, mut min­käs teet. Kyl muu­te ne siäl kla­si­ko­pis esim. ter­veys­kes­kuk­ses is­tu­vat söö­ters­kat jou­tuu ko­vil, niät iha sää­liks käy. Ih­mi­set o jul­mii, töy­keit ja ki­ro­te as­jaas klaa­raa­vii, nin­ko just vii­kol Puu­vil­las 5 mi­nu­ti ai­kan var­ro­tes jou­rui kuu­lee, niät hä­pe­si hee pu­a­les­tas. Voi­raa ja ol­laa ih­mi­siks...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos