Ai­ka liki se ny jo o, se jou­lu. Nii,i, ja jou­lu ava­jai­sii o kuu­lem­ma jo fii­rat­tu yh­res jos toi­ses­ki pu­ti­kis ja mar­ke­teis­ki. Kyl se vaa sil­lai o, et se joka vu­a­si tul­lee ain ina yl­lät­täi. Se syk­sy kul­luu siin nii mo­nem­moi­sis as­ka­reis ja fun­tee­raa it­tek­ses, et kyl stää sit ker­kee, mut­tei niit oma­te­ko­sii vant­tuit ja til­luk­kait iha tost vaa tu­lek­ka yh­täk­kii. Pruu­ka­taa san­noo et­tei yh­täk­kii tul ko hal­vaus, mut tyä vaa­tii aj­jaa. Just sil­lai se on­ki! Mää ole ny jo kev­vääl kyl­läs­ty­ny kut­too til­luk­kait sil­lai ns. höör­nin­kis ja oi­kees­tas se joh­tuu nii siit, ko vii­me vuan jou­lu jäl­kee joku oi­kee an­nat­ti meil suk­kai rus­taa­jil ylei­sö­o­sas­tos ”et­tei kuk­kaa en­nää hal­luu til­luk­kait saar lah­jaks.” Mää­ki jaoi läm­py­mii niit oma­ku­to­mii­ni jo­ka­see nu­ar­te huus­hol­li jou­lun ja us­ko et tar­pee­see tai­si tul, ko ny stää säh­kö­las­kuu­ki kai suu­ri­piir­tei jo­ka­ki­ki­ne förs­tää pi­ä­nen­tää.

Täs ko tal­vi­ki mee yl­lät­ti o ol­luk­ki iha kiva eh­toi­si kai­kes rau­has telk­kuu vah­ra­tes tehr kä­si­töit, kon­nei ol pi­hal­lak­ka hom­mii, mi­tä­ny lu­mi­ty­ät jos ja kun... Tämä vu­a­re­ai­ka o otol­list kai­ke sort­ti­sil myy­jäi­sil ja mark­ki­noil­ki ja tääl ran­nal­lak­ki ree­ra­taa sem­mo­set ens py­hän Ran­ta­kar­ta­nos. Mää­ki lu­pa­si sin men vil­la­pai­tai­ni kans ja kyl jou­lu­sii täh­tii­ki o tul­lu som­pu­loi­tuu sa­mal­lai­ko jou­lu­as­kei nä­tät­tyy pi­ä­niks muis­ta­mi­siks. Sem­mo­set til­fäl­lit o sil­ti afää­reit­te te­ke­mi­se li­säks tut­tui tref­faa­mis­see ja jou­lu­mi­ä­le nos­ta­tuk­see mei­nat­tui. Saas nähr sit kui käy täm­mö­sen lop­puu tin­kit­tyn ai­kan, onk ym­mär­täj­jii eril­lai­sil kä­re­tai­roil ja joko teh­rää jou­lu­sii os­tok­sii?

Sit täs iha sem­mo­see jo­ka­päi­vä­see käy­tän­nö­as­jaa, joka to­ren­nä­kö­ses­ti yh­rel jos toi­sel­lek­ki o val­lan­ki tut­tuu, ko ve­to­ket­juu. Pal­jo käy­tet­ty nyte mo­nem­moi­sis ta­mi­neis. Kui kä­te­vä se on­ka, jos se hyvi toi­mii, mut an­nas ol jos se kum­min­ki pränk­kää, ni sit o tu­pek­ra­pi­nat har­va se kert­ta ko pääl­les täl­läät. Len­kil ve­rät ve­to­ket­ju su­ju­vas­ti ylös ko tun­tuu ploo­saa­va lii­kaa, mut sa­ma­tiä saak­ki vet­tää jo ta­kas ko kään­nyt my­ä­tä­tuu­lee ja mei­naa tul hiki. Kä­te­vää ko ket­ju toi­mii täl­läi, mut mul o van­ha tik­ki­palt­too, joka temp­pui­lee har­va se kert­ta ja mei­naa viär hy­väk­ki her­mot. It­te ket­jus ei vik­kaa, mut ne se pii­lot­ta­vat kai­ta­leet o vää­rä le­vu­set ja ain ket­ju vä­lis. Paha va­het­taa, mut ain har­mit­taa ko ta­kan o suu­ri os­saa­va fir­ma, niät olis vaa ol­lu oi­kei koht al­kuus an­taa pa­lau­tet. Om­maa tyh­myyt sa­no­si it­tel­le­ni ja sa­non­ki!

Pre­si­tent­ti­pe­li­ki o sit saa­tu jo mel­ko­see faart­tii ja har­va se päi­vä joku niist o jo ker­riin­ny plas­kaa it­tes yh­re jos toi­sen­ki as­ja kans avii­seist lu­jet­tun tämä. Ei ol help­poo täl­lä­kä kert­taa, ko mel­ko­sii saap­pai­sii jou­tuu uus pre­si­tent­ti as­tuu täs mail­ma ti­lan­tees. Kyl sil­ti kan­sal­tak­ki vaa­ri­taa mel­kost malt­tii ja fun­tee­raa­mist en­ne­ko vii­vas vet­tää. No ens vu­a­tee se men­nee, niät ny vaa py­sy­tää ter­vein ja hyvä mi­ä­lel…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos