Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Helmikuu hellii pakkasillas… helmikuu 11. 2024
Tämmöne päivä, 112-päivä, presitentivaalipäivä ja laskiaineki. Meil o sit viä iha privattipäiväki tää, ko ollaa oltu 63 vuat naimisis, mut se siit. Eile ehtoosti katteltii Tampereelt lähetettyy shout, jos valkattii Suame euroviisuehrokas toukokuu kisoihi Ruatti pualel. No saa nähr mihi mailma mennee sihe mennes ja päästääk kisoi hyväs henkes reeraakaa? Pakkaskelit o täs jo taas muutama päivä ollu parhaimmillas ja päivisi jo aurinkoki tullu föllii, et kyl me hyväl faarttil tairetaa ol kevät kohti menos.
No viime viikol lupasi viä palat toho ikävää aiheesee, ko vanhai ihmiste sapuska kans ny säästetää enemmä ko tarpeeks. Yhten ehtoon telkus sosiaali-ja terveysministeri totes et ”kyl rahhaa o”. Mis stää sit o, ko ny tommosee asjaa, et vanhuksil saatas lämmi ateria päivittäi, ei piisaa? Itteki vanhan ny viä pärjää omil evväil, mut esim muutama vuasi takas nähtii lähipiiris, mimmost touhuu se oli. Melkei krannis yli satavuatiaaks omas töllissäs asunu Impi taisteli mikros kans, ko oli näkö huanontunu ja siks käyttö vaikeet. Kerranki kalasoppa oli tuatu semmoses aika korkees tokkoses ja soli imeytyny lämmittäes sihe mikro kantee nii tiukkaa kii ettei Impi eres puukol saanu irti. Pirautti meil ja miäs sit joutu piiki kans tekkee reijä et soppa vapautu syätäväks ja mont muut kommervenkkii siin tapahtu vuasie mittaa. Anoppi sit pualestas pinos tuarut sapuskat koht jääkaappii ja söi ain vanhaa, jolsei joku maalaisjärkine sattunu just sillo ollee paikal, ko lämmi ruaka tuatii. Kaikki johtu siit et ruaka-annos oli nii suuri et siit söi kaks kerttaa. Toine puali jäi huamisee ja huamine uus taas pitelemät kylmää. Jälkiruvvaat oli kans ain pinos jääkaapis, vaik olis voinu iltapalaks se herku siält syär. Kaike lisäks se minä itte toimi hautaa astikka, et vaikee oli oorteleit antaa. Ei se huano ajjaa eläneet ihmiset voinu koskaa ruakaa haaskat. Se tuatu ruaka olis tarvinnu koht lämpymänäs syär, ko se jääny annos oli lämmitettyn melkost kliisterii. Anoppiki eli hyvä pitkä elämä, muutama kuukausi vail sarast jäi ja asu koton liki loppuu astikka, mut raja se tuli hällekki. Hallitus kyl lupas meist kaikist vanhoist hualehtii, et stää ny varrotes ettiippäi mennää ja onneks viä tolpillas.
Sevverra ny viä niihi euroviisuvalintoihi, et aika erikoist touhuu kappaleel mennää taas, mut kyl nättiäänine nuari miäs kampraateines voi vaik yllättää, kuka ossaa sannoo? Yllättääk viimisee päivää valintas jättäneet pressavaaleis ei ossaa kukkaa sannoo viä stääkä, mut ehtoosti nährää ja kuullaa. Hyvä kisa o ollu ja pulinat pois sanos se enttine miäs, joka ei koskaa kuulemma ol kaukan.
Laskiaissunnuntai kunniaks paakasi aamul pullii, joit ny mene täyttää krettavahrol ja mansikkahillol. Laskiaisulkoilu o jo tehty, mut menkää ny muukki kaikki mäjel, ko aurinko jo lämmittää ja sit viä ens viikol ystäväpäiväterveiset kaikil lukijoil…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos