Täm­mö­ne päi­vä, 112-päi­vä, pre­si­ten­ti­vaa­li­päi­vä ja las­ki­ai­ne­ki. Meil o sit viä iha pri­vat­ti­päi­vä­ki tää, ko ol­laa ol­tu 63 vuat nai­mi­sis, mut se siit. Ei­le eh­toos­ti kat­tel­tii Tam­pe­reelt lä­he­tet­tyy shout, jos val­kat­tii Su­a­me eu­ro­vii­su­eh­ro­kas tou­ko­kuu ki­soi­hi Ru­at­ti pu­a­lel. No saa nähr mihi mail­ma men­nee sihe men­nes ja pääs­tääk ki­soi hy­väs hen­kes ree­raa­kaa? Pak­kas­ke­lit o täs jo taas muu­ta­ma päi­vä ol­lu par­haim­mil­las ja päi­vi­si jo au­rin­ko­ki tul­lu föl­lii, et kyl me hy­väl faart­til tai­re­taa ol ke­vät koh­ti me­nos.

No vii­me vii­kol lu­pa­si viä pa­lat toho ikä­vää ai­hee­see, ko van­hai ih­mis­te sa­pus­ka kans ny sääs­te­tää enem­mä ko tar­peeks. Yh­ten eh­toon tel­kus so­si­aa­li-ja ter­veys­mi­nis­te­ri to­tes et ”kyl rah­haa o”. Mis stää sit o, ko ny tom­mo­see as­jaa, et van­huk­sil saa­tas läm­mi ate­ria päi­vit­täi, ei pii­saa? It­te­ki van­han ny viä pär­jää omil ev­väil, mut esim muu­ta­ma vu­a­si ta­kas näh­tii lä­hi­pii­ris, mim­most tou­huu se oli. Mel­kei kran­nis yli sa­ta­vu­a­ti­aaks omas töl­lis­säs asu­nu Im­pi tais­te­li mik­ros kans, ko oli näkö hu­a­non­tu­nu ja siks käyt­tö vai­keet. Ker­ran­ki ka­la­sop­pa oli tu­a­tu sem­mo­ses ai­ka kor­kees tok­ko­ses ja soli imey­ty­ny läm­mit­tä­es sihe mik­ro kan­tee nii tiuk­kaa kii et­tei Im­pi eres puu­kol saa­nu ir­ti. Pi­raut­ti meil ja miäs sit jou­tu pii­ki kans tek­kee rei­jä et sop­pa va­pau­tu sy­ä­tä­väks ja mont muut kom­mer­venk­kii siin ta­pah­tu vu­a­sie mit­taa. Anop­pi sit pu­a­les­tas pi­nos tu­a­rut sa­pus­kat koht jää­kaap­pii ja söi ain van­haa, jol­sei joku maa­lais­jär­ki­ne sat­tu­nu just sil­lo ol­lee pai­kal, ko läm­mi ru­a­ka tu­a­tii. Kaik­ki joh­tu siit et ru­a­ka-an­nos oli nii suu­ri et siit söi kaks kert­taa. Toi­ne pu­a­li jäi hu­a­mi­see ja hu­a­mi­ne uus taas pi­te­le­mät kyl­mää. Jäl­ki­ruv­vaat oli kans ain pi­nos jää­kaa­pis, vaik olis voi­nu il­ta­pa­laks se her­ku si­ält syär. Kai­ke li­säks se minä it­te toi­mi hau­taa as­tik­ka, et vai­kee oli oor­te­leit an­taa. Ei se hu­a­no aj­jaa elä­neet ih­mi­set voi­nu kos­kaa ru­a­kaa haas­kat. Se tu­a­tu ru­a­ka olis tar­vin­nu koht läm­py­mä­näs syär, ko se jää­ny an­nos oli läm­mi­tet­tyn mel­kost kliis­te­rii. Anop­pi­ki eli hyvä pit­kä elä­mä, muu­ta­ma kuu­kau­si vail sa­rast jäi ja asu ko­ton liki lop­puu as­tik­ka, mut raja se tuli häl­lek­ki. Hal­li­tus kyl lu­pas meist kai­kist van­hoist hu­a­leh­tii, et stää ny var­ro­tes et­tiip­päi men­nää ja on­neks viä tol­pil­las.

Sev­ver­ra ny viä nii­hi eu­ro­vii­su­va­lin­toi­hi, et ai­ka eri­koist tou­huu kap­pa­leel men­nää taas, mut kyl nät­ti­ää­ni­ne nu­a­ri miäs kamp­raa­tei­nes voi vaik yl­lät­tää, kuka os­saa san­noo? Yl­lät­tääk vii­mi­see päi­vää va­lin­tas jät­tä­neet pres­sa­vaa­leis ei os­saa kuk­kaa san­noo viä stää­kä, mut eh­toos­ti näh­rää ja kuul­laa. Hyvä kisa o ol­lu ja pu­li­nat pois sa­nos se ent­ti­ne miäs, joka ei kos­kaa kuu­lem­ma ol kau­kan.

Las­ki­ais­sun­nun­tai kun­ni­aks paa­ka­si aa­mul pul­lii, joit ny mene täyt­tää kret­ta­vah­rol ja man­sik­ka­hil­lol. Las­ki­ai­sul­koi­lu o jo teh­ty, mut men­kää ny muuk­ki kaik­ki mä­jel, ko au­rin­ko jo läm­mit­tää ja sit viä ens vii­kol ys­tä­vä­päi­vä­ter­vei­set kai­kil lu­ki­joil…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos