Mail­ma o kul­kaa men­ny sem­mo­seks, et voi­raa san­noo nin­ko Jat­ta ai­koi­nas pa­ki­noit krii­va­tes to­tes jol­lai­lai sil­lai, et ”tul­lu nii kron­ke­liks, kran­tuks ja krää­liks et­tei en­nää juur mik­kää han­ki kel­vat”. Nii,i ja täst o mont kym­ment vuat jo, mut ny ol­laa just sa­mas pis­tees. Suu­rel osal vä­jest elä­mä o iha hy­väl mal­lil, mut kai­kest sil­ti kronk­la­taa. Jaa ni, tart­tee vis­sii var­mis­taa et kaik­ki sen­tää ti­ä­tää mitä nua pääl­lik­rii­vauk­se sa­nat oi­kee mei­naa? No joka sana o mel­kei sama, ko nyte fii­nis­ti to­re­taa et, va­li­koi­va. Ei se sil­ti kyl­lä­kä stää tar­kot sil­lo, ko to­re­taa et mi­ä­hil o us­sei sem­mo­ne va­li­koi­va kuu­lo. Va­li­koi­va kuu­lo o siit kii, hal­luu­ko kuul vai ei. Kau­pas käy­res us­sei kuu­lee esim. ju­kurt­tii val­ka­tes os­ta­jai siin sa­no­va et ”em­mää tyk­kää siit ei stää.” Lei­pää os­tet­tais sama jut­tu ja nii mo­nes muus. Meil tai­taa tääl ol pa­rem­min­ki run­sau­re pula, ko tom­most kronk­laa­mist kuu­lee ja muu­te kyl on­ki. Tart­tis läh­tee kyl­lää, mut mitä pane pane pääl­le­ni, o iha liia mo­nel pul­man, vaik pas­se­leit ta­mi­neit olis kui siäl omis hot­teis. Tää o muu­te iha aja­koh­tast­ki, ko fun­tee­rat­taa tota kes­tä­vää ke­hi­tyst ja ker­ta­käyt­tö­roik­kei hyl­kää­mist.

Mist ih­meest mul ny tom­mo­sii put­kah­ti pää­hä täs py­hä­aa­mun, ko eres o tän­nää yks kum­min­ki sää­ke­ris­ti uus ko­ke­mus, vav­va­kut­sut. Sev­ver­ra ti­ä­rä etu­kät­tee, et noo nyyt­tä­rit ja sin pruu­ka­taa viär tu­li­ai­siks joku pi­ä­ni pa­ket­ti vav­vaa var­te tai jot­tai kiv­vaa orot­ta­val äi­til. Präk­kä­si tos aa­mu­tui­maa sin su­a­la­se ton­ni­ka­la­pii­ra­ka ja siks koko huus­hol­li hai­see­ki ny nii her­kul­li­se hy­vält et val­la. Sen­ki ti­ä­rä et tää orot­ta­va äi­ti ei tiär mit­tää koko ke­muist etu­kät­tee. Vii­ko pääst mää va­la­se sit enem­mä as­jaa.

Yks tämä päi­vä ai­he mul oli se ai­ka uus po­ri­lai­ne SY­TY­KE-asu­kas­leh­ti, ko nii si­ap­pas siin tää mee ai­nut­laa­tu­se mur­tee käyt­tö esim. Pori päi­vä rek­laa­mis, ei po­ri­mur­teest ti­a­too­ka. Jol­lai­lai must tun­tu, et olenk iha tur­haa yli 30 vuat teh­ny se as­ja et­tee oi­kees­ti töit? Em­mää viä nii koh­no ol, et­te ym­mär­täs mur­tee muut­tu­mist aj­jaa­saa­tos, mut ne pe­rus­pe­ri­aat­teet o ja pys­syy sa­mal­lai ko nu­at­ti­ki. Muu­te siin avii­sis oli kyl iha ok lu­jet­tav­vaa ja pal­jon­ki tar­peel­list ti­a­too ja os­viit­taa tä­kä­läi­sil ja mik­sei mu­alt tu­le­vil­lek­ki. No se siit sit.

Me­ri­kar­vi­al ol­tii ke­sä­te­at­te­ris ina kos­teis tun­nel­mis, ko vä­li­ai­kaa as­tik­ka pik­ku­hil­jaa sat­taa ti­hut­ti. Kot­tii läh­teis sit jo au­rin­ko kyl plo­sot­ti. Näy­tel­mä Tur­vet ja ti­mant­tei oli tut­tu en­nes­täs, niät pysy ju­a­nes fö­lis, ei­kä ke­sä­te­at­te­ri­tun­nel­ma jät­tä­ny kai ket­tää hai­kai­lee se enem­pää. Kyl kah­ja vä­lis­täi nii he­kaut­ti mak­kee nau­ru, ko sit pyh­kes jo­ku­se kyy­ne­leen­ki. Lo­kit len­te­li ym­pä­riis ja on­neks ei tul­lu sem­most just ny kak­kaa sen­tää ke­nen­kä pääl. Mak­ka­ra ja kaf­fee siäl hai­si koko aj­jaa nii hy­vält. Kii­tos koko konk­ka­ron­kal siäl ja reis­su ree­ran­neel yh­ris­tyk­sel Iso­jo­e­ran­ta­lai­set kans. Täys­pai­nost jats­viik­koo kai­kil teil, ei­kä kronk­lat mis­tää tur­ha­päi­vä­sest…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos