Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Jaa et ehtaa porilaist Pori Päiväks… syyskuu 22. 2024
Syyspäivätasaukse merkeis ny jottai aiheesee passaavaa. Ensimmäine syksy kylmä yä takan, niät kai se uskottava o, et täs syksys ollaa, ko sit viä Pori Päiväki o jo tulevas viikovaihtees. Hianos julisteplakatis ollaa oikee Pori toril ja mikäs se siin keskel, ko ”aito porilainen”, joka onki teeman tänä vuan. Silloko täkäläine Pitopassarit fiiras 45-vuatist taivaltas me murrepiiriläiset oltii fölis rustaamas kirjaa Parempii suihi hee kanssas. Siin murteises kirjas o sit klaarattu tua ehta porilaise tarinaki Kaivola Pekalt ja mää tällää se ny tähä, ko mää se sillo hält saiki.
PORILAINE
"Porilaineha keksittii jo vuan 1957 Satakunna Osuusteurastamo myyntihenkilöitte tairoil. He värkkäs Satakuntalais Osakunnal kysseise sorttimenti, opiskelioil oli tällö ”snäkäri” Kolmesepä aukiol iha pääkaupunkis.
Porilaine
paahtoleipää 2 siivuu
metsästäjä- tai jahtimakkaraa
sinappii
kurkkusalattii
raakasipuli
Paahretaa leipä parilal rappeeks. Metsästäjä siivu 5–8 mm paksuureltas grillataa fiini ruskeeks. Makkara siivu kahre (2) paahtoleivä vällii ja siihe maustein ensi sinappi sit kurkkusalatti ja lopuks pilputtu raakasipuli ja tuate o reeras trahteerattavaks. Porilaisee ei alkuu kuulunu ketsuppi, vaik sitä kylläki nykysi hyvi paljo pyyretää ja muksut syä miälelläs pelkäl ketsupil. Metsästäjämakkaraa on nykysi kovi vaikee saar, ku Winnovaki päätti viisauksissas lopettaa tuattee valmistukse. Siks suasittelenki tilal jahtimakkaraa. Hyvvii paistohetkii!!”
Se ny sit siit Kaivola Peka makuelämyksest ja mennää sit täs muihinki mee porilaiste vahvuuksii. PORI jos mikä o miälekiintost ja mee porilaiste tarttiski iha just ny eikä melkei ruvet pittää positiivist pualt framil joka tilantees, et päästäs paremmi näkyvii. Meil tääl o vaik mitä särveerattavaks muillekki. O jämäkkyyt, klaarataa asjat suaraa, ollaa rehellissii, värtteerattaa erillaisii kampraateit, ahkeruus periytyy sukupolvelt toisel ja vaik kestää saar porilaise stämppeli ottaas, ni lopult kumminki Pori santa su suarii, ninko se enttine sanonta kuuluu.
Poris o kukostavvaa kulttuurii, tääl syntyy ennätyksii aikaasaavii urheilijoit, o paljo opiahjoi, meil ennakoiraa tulevaisuut monel eri sarraal esim. ällästikkui merkeis ja mitä muut lainka tääl onka. Tälläi kavva eläneen o nähny monellaist ja aika ussei funteerannu, et kyl enne taisi ol paremmi, mut soli sillo ja nyte o nyte. Ny ploosaa iha eri kantilt ja toisellai, vanhat fapriikit kuuluu enttisee aikaa ja nykysi karuil vipeltää monellaiset vekottimet, joitte vipstaakeist ei meikäläine ymmär yhtikäs mittää ei tua taivaallist. Tekniikkaa viärää jo asjaa ko asjaa, niät jokase porilaise ja muitteki o syyt pittää muret et pyssyy kyytis. Nuarempi polvi onki paljo vartijan mee vanhai kans, mut ole stää miält et kyl nuaret kortes kekkoo kantaa ainaki tääl Poris, ninko o merkil pantukki.
Pori murre saakoo arvoses sija kans täs, ko tosiasja o, et porilaine tunnetaa mis vaa, ko se muutama valitu sana suustas päästää. Totkai, eks tiä, sikko, kyl mar ja lopuks vaik, ei mittää… Kaikil porilaisil ja mualt tulleillekki toivota oikee hyvvää Pori Päivää ja treffataa sit lavvantain toril…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos