Nii,i, ny ol­laa sit jo siin vai­hees tal­vee, et o Hei­ki päi­vä ja kar­hu sa­no­taa kään­tä­vä kyl­kees. Hei­ki päi­vä en­ne oli hy­vin­ki poo­kaa­mis­sii täyn. Sa­not­tii tua kar­hu kään­ty­mi­se li­säks et Heik­kin säät muut­tuu: pa­hat hy­viks ja hy­vät hu­a­noiks. Ot ny tos­ta­ki sit sel­vää, kum­mo­seks tää ny­ky­ne suk­ke­la kev­väi­ne sää mah­taa muut­tuu? Sem­mo­ne­ki poo­kaus löy­tyy et jos Heik­kin o läm­pö­as­teit, ni tul­lee pou­ta­ne suvi. Et tom­most!! Lumi jo täält o mel­kei men­ny ti­ä­hes, mut vesi jo­jes o ai­ka kor­keel ja vaih­te­lee­ki kovi. Tän­nää täl­läi ja hu­a­men tol­lai, nin­ko tää sää­ki.

Viik­ko ta­kas tääl ko­et­tii kum­mii, ko yh­ten eh­toon pim­mee tul­tuu he­li­kop­te­rit hyr­räs tos liki joje pääl va­loi­nes ja haki jot­tai? Ar­vat­tii kyl, et sää­ke­ris­ti joku o jok­kee pu­ron­nu ja nii sit oli­ki ton hyi­see jää­loh­ka­reit­te jouk­koo. Ka­ma­laa, joku jo kuu­lem­ma pel­lääs­ty iha sora al­ka­nee. No ei sen­tää sem­most, mut sil­ta­ty­ä­maal tom­mo­ne ta­pa­tur­ma ja kova vir­ta vei jon­ku ty­ä­vä­jest men­ne­säs se si­liä tiä. Krii­vat­tii leh­res et tääl joki o kes­kelt jääs ja ran­nat su­lin. Ei ol tääl kos­kaa sil­lai, vaa iha toi­sip­päi ja nyk­ki muu­te. Joki vir­toi­nes o ar­mo­to ja ain sil­lo täl­lö se viä jon­ku fö­lis­säs.

Tiät ja var­sin­ki pi­ä­nem­mät tiät o ol­lu tänä tal­ven tosi liuk­kait. Meil tääl tua vaa­ral­li­ne ran­ta­tiä o kyl san­no­tet­tu hyvi et­tei pa­ran va­lit­taa, ko pa­rem­min­ki vaa kiit­tää. Noit kal­ja­mol ole­vii si­vu­teit ole kau­hul kat­tel­lu, et mil­lai kou­lu­lai­set lain­ka si­ält eh­hein klaa­raa? Kyl oli fii­nit knuu­ti­pu­kik­ki to­sis­sas, ko si­ält kas­seis ja pus­seis kans poik­kes meil van­hoil lau­laa lu­rit­ta­mas ja sai na­mus­pus­sit föl­liis Nuu­ti­päi­vä eh­toos­ti. Kii­tos van­ha pe­rin­tee säi­lyt­tä­mi­sest niil kai­kil.

Ja sit sihe po­ri­lai­se­lo­kuv­vaa le­vot­to­mast tuh­ki­most, joka o kuu­lem­ma ol­lu ko­vas­ti su­a­sit­tu ja miks ei olis­ka. Mää­ki sit sen­tää toi­mer­rui men­nee kat­too, vaik­kei miäs läh­te­nyk­kä, no pa­rem­pi tai­si ol­lak­ki sil­lai. Mää kyl tyk­kä­si, vaik ina lii­ka luj­jaa se mu­sik­ki must soi­ki. Ai­ka hyvi oli saa­tu se­ai­ka­ne aj­jaa kuva fil­mil ja se sil­lo­ne po­ru­ka in­to ja halu tul täh­reks Su­a­me tai­vaal. Stää mi­ä­tei et­tei must stää v…u san­naa sil­lo viä iha tol­lai käy­tet­ty? Se Nor­res hiuk­ka must yli­am­pu näyt­te­le­mi­ses­säs, vaik ai­ka­moi­ne epe­li se oi­kees­tik­ki lu­e­tu pe­rus­teel tai­si ol. Nipa oli tosi val­lot­ta­va, et­tei ih­me lain­ka se pik­kuf­lik­kai ri­a­mu se ym­pä­ril. Ja sik­ko rah­haa tul­lee ovist ja kla­seist­ki, ni tol­lai se ko­ke­mat­to­mil sit il­ma jööt pak­kaa käy­mää se kans. Ja se, mist oli tosi mi­ä­lis­sä­ni oli oi­kee mau­kas mur­re. Ol­sim­mää par­rii ot­tee­see siin pä­räyt­tä­ny kun­nol Por­rii, se sij­jaa et Po­rii ja jot­tai muut­ki pi­änt, mut ko­ko­nai­suus oli plus­saa sen­tää. Koko aj­jaa tart­ti kyl muis­taa, et tää kaik­ki ei ol tot lain­ka, mut olis vaik voi­nu ol. Kii­tos kuu­luu koko po­ru­kal.

Täm­möst silp­puu ny tän­nää ja ens vii­kol ploo­saa taas iha uu­ret tuu­let…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos