Tui­ja Saa­ri­nen

– Ko­ti­mu­se­on kä­vi­jät kiin­nos­tu­vat usein Lön­nst­rö­min pa­ris­kun­nan kieh­to­vas­ta ta­ri­nas­ta ja ky­sy­vät, ei­kö heis­tä ole kir­joi­tet­tu kir­jaa. Hei­dät kyl­lä mai­ni­taan mei­dän ai­kai­sem­mis­sa his­to­ri­a­jul­kai­suis­sam­me, mut­ta tois­ta jul­kai­sua ei enää ole saa­ta­vil­la ja toi­nen kes­kit­tyy pää­a­si­as­sa tai­de­ko­ko­el­miin. Aja­tuk­se­na oli­kin nyt teh­dä teh­tai­li­ja­pa­ris­kun­nan ta­ri­nas­ta kir­ja, jon­ka kä­vi­jä voi­si os­taa mu­kaan­sa, ja joka oli­si so­pi­van edul­li­nen, ku­vai­lee kir­jan kir­joit­ta­nut Te­re­sia ja Ra­fa­el Lön­nst­rö­min ko­ti­mu­se­on ama­nu­ens­si Rai­ja Hei­ko­la.

65-si­vui­nen ”Te­re­sia ja Ra­fa­el Lön­nst­röm ‒ teh­tai­li­ja­pa­ris­kun­nan ta­ri­na” -teos val­mis­tui so­pi­vas­ti Te­re­sia Lön­nst­rö­min syn­ty­mä­päi­vän kun­ni­ak­si: 13. jou­lu­kuu­ta tuli ku­lu­neek­si 130 vuot­ta hä­nen syn­ty­mäs­tään.

Pit­kään mu­se­os­sa työs­ken­nel­lyt Hei­ko­la oli pyö­ri­tel­lyt ide­aa kir­jas­ta jo muu­ta­man vuo­den ajan.

– Mu­se­o­pii­reis­sä pu­hu­taan pal­jon hil­jai­ses­ta tie­dos­ta. Pit­kään alal­la työs­ken­nel­leil­le ker­tyy run­saas­ti tie­toa, joka usein ka­to­aa hei­dän mu­ka­naan, kun he läh­te­vät pois. Ai­na­kin joku osa mi­nul­le vuo­sien var­rel­la ker­ty­nees­tä tie­dos­ta on nyt tal­les­sa täs­sä kir­jas­sa.

Kir­ja poh­jaa osin myös Mik­ko Uo­lan kir­joit­ta­maan yri­tys­his­to­riik­kiin vuo­del­ta 1996.

Tehtailijapariskunnasta kertovan kirjan on kirjoittanut Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseon amanuenssi Raija Heikola. Kuvassa myös kuvanveistäjä Laila Pullisen toisinto muotokuvareliefistä "Teresia ja Rafael Lönnström". Alkuperäinen on esillä Helsingissä Suomen Kulttuurirahaston tiloissa. Kuva: Tuija Saarinen

Pa­ris­kun­nas­ta ei löy­dy pal­jon ar­kis­to­ai­neis­toa, ei­kä käy­tet­tä­vis­sä ol­lut esi­mer­kik­si kir­jei­tä tai päi­vä­kir­jo­ja. Myös­kään Te­re­si­an ikä­luo­kan ih­mi­siä ei ole enää elos­sa, jo­ten hei­tä ei voi­nut käyt­tää läh­tei­nä.

– Te­re­sia oli ih­mi­nen, joka var­je­li yk­si­tyi­syyt­tään. Ma­te­ri­aa­lia kir­jaan sain muun mu­as­sa van­hois­ta va­lo­ku­vis­ta ja leh­ti­ar­tik­ke­leis­ta. Eten­kin nais­ten­leh­det kiin­nos­tui­vat Te­re­si­as­ta 1970-lu­vun puo­li­vä­lis­sä, jol­loin hän sai toi­se­na nai­se­na Suo­mes­sa te­ol­li­suus­neu­vok­sen ar­vo­ni­men. Tuol­loin hän oli 80-vuo­ti­as. Hyö­dyn­sin myös Te­re­si­an kir­joit­ta­mia ly­hyi­tä muis­tel­mia, jot­ka vai­kut­ta­vat kui­ten­kin jää­neen kes­ken. Niis­sä hän kes­kit­tyy Lön­nst­röm-yh­ti­öi­hin ja so­dan­jäl­kei­seen ai­kaan, jol­loin so­ta­tar­vi­ke­tuo­tan­nos­ta siir­ryt­tiin mui­hin me­tal­li­te­ol­li­suu­den tuot­tei­siin. Se oli mer­kit­tä­vä ja haas­ta­va vai­he var­mas­ti hä­nel­le, kun puo­li­so oli kuol­lut ja hä­nes­tä oli tul­lut yh­ti­öi­den pää­o­mis­ta­ja.

Yh­tei­siä ku­via pa­ris­kun­nas­ta on yl­lät­tä­vän vä­hän, ja kan­nes­sa­kin po­see­raa Te­re­sia.

– Ra­fa­el­han kuo­li jo vuon­na 1943, ja saat­taa ol­la, et­tä kaik­kia van­ho­ja ku­via ei sen ta­kia ole säi­ly­nyt.

Keskeisten henkilöiden ja Lönnström-yhtiöiden lisäksi oman lukunsa kirjassa ovat saaneet muun muassa Teresian elegantit juhlat, hänen tyylikäs pukeutumisensa, pariskunnan matkat, Teresian rooli mesenaattina sekä kodin posliini- ja lasikokoelmat.

Ko­ti­mu­se­on ama­nu­ens­si­na Hei­ko­la on ta­van­nut pal­jon ih­mi­siä, jot­ka ovat tun­te­neet Lön­nst­rö­mit. Yk­si heis­tä on Te­re­si­an au­ton­kul­jet­ta­ja­na toi­mi­nut rau­ma­lai­nen Rai­mo Ros­vall, jon­ka haas­tat­te­lut mai­ni­taan kir­jan läh­de­lu­et­te­los­sa­kin.

– Rai­mo on sel­lai­nen, jol­le voi soit­taa, jos ky­sy­tään asi­aa, jota mi­nä­kään en tie­dä. Hän oli Te­re­si­an luot­to­hen­ki­lö. Rai­mo toi­mi myö­hem­min tääl­lä mu­se­o­mes­ta­ri­na­kin.

Kes­keis­ten hen­ki­löi­den ja Lön­nst­röm-yh­ti­öi­den li­säk­si oman lu­kun­sa kir­jas­sa ovat saa­neet muun mu­as­sa Te­re­si­an ele­gan­tit juh­lat ja hä­nen tyy­li­käs pu­keu­tu­mi­sen­sa.

– Te­re­si­an pu­vut kiin­nos­ta­vat ih­mi­siä edel­leen, ja meil­lä on­kin nii­tä pie­ni ko­ko­el­ma vä­lil­lä esil­lä. Myös Ra­fa­e­lis­ta ky­sel­lään pal­jon. Hän on jää­nyt eh­kä tie­tyl­lä ta­val­la myyt­ti­sek­si hen­ki­lök­si. Am­mus­teh­taan tu­le­mi­nen Rau­mal­le oli en­sin sa­lai­suus, ei­kä tie­det­ty, mikä teh­das Kai­vo­puis­toon nou­see. Ra­fa­el oli vä­ri­käs per­soo­na, jos­ta on pal­jon ta­ri­noi­ta.

Kir­ja esit­te­lee myös ny­kyi­sen ko­ti­mu­se­on eli edus­tus­ko­din me­ren ää­rel­lä, sen pos­lii­ni- ja la­si­ko­ko­el­mat sekä Te­re­si­an myö­hem­män roo­lin me­se­naat­ti­na.

Vaik­ka teh­tai­li­ja­pa­ris­kun­nan ta­ri­na on osin traa­gi­nen, Hei­ko­la ko­ros­taa, et­tä ky­sees­sä on hy­vän mie­len kir­ja.

– Esi­mer­kik­si Te­re­si­an rak­kaat koi­rat esi­tel­lään lu­vus­sa ”Koi­ra­ys­tä­vät”.