Jaa et mitä tol ny mei­naa? Iha vaa stää et mei­kä­läi­sel tun­tuu täm­mö­ne kol­mes­kym­me­nes hui­te­le­va läm­pö oi­kees­ti jo tus­kal­li­selt ja ko fun­tee­raa kui kyl­mää täs oli, ni tun­tuu et­tei ol paha koh­tuut. Siis tun­tuu iha ka­ma­lalt, ko suu­ri osa ih­mi­sist hu­a­kai­lee on­nest, et suvi o sit­ten­ki tul­lu ja mei­kä­läi­ne pys­tyy tus­ki kun­nol hen­kit­tää saa­ti et jot­tai tart­tis tehr, ko yh­tää ei ol voi­mii...

Kyl muu­ta­ma päi­vä o vaik ai­ra vit­tak­sen, muk­ko tun­tuu et hel­teet sen­ku jat­kuu ai­na­ki tois­ta­seks. O täs kyl ol­tu nin­ko lo­ma­lai­set ik­kää ei­kä juur­ka mit­tää hom­mail­tu, kon­nei ker­ra yk­si­kert­ta­ses­ti vaa jaks. Ei tu­lis mi­ä­leen­kä, et me­nis au­rin­koo muk­ko ne pa­kol­li­set muu­ta­mat as­ka­leet. Vet­tä­ki o ju­a­tu sa­mal­lai­ko ne kuu­lui­sat her­rai he­vo­set, jok­ka sit kyl kuu­lem­ma kas­soot­ti fii­ni kar­va. Ei täs tair en­nää kar­vaa juur­ka kas­soot­taa, mut­tei täm­mö­sel hel­teel ja koh­tuut­to­mal ju­a­mi­sel en­nää sa­pus­ka­ka oi­kee mait. Meil o sen­tää tääl jo­ki­ran­nas kort­tee­ra­tes ain oma ui­ma­ran­ta käy­tös ja kyl o ui­tuk­ki nii aa­mul ko eh­toi­sin­ki. Vesi o ko lin­nu­mai­too pruu­ka­taa san­noo, mut kyl se sil­ti ih­meel­li­ses­ti fris­kaa. Esi­merk­kin voi­mai vä­he­ne­mi­sest, ko as­tus­ke­let vin­tit­rap­pui, ni pu­al­vä­lis tun­tuu jo suk­ke­la voi­mat­to­malt. Tää se tai­taa ol se pal­jo pu­hut­tu ha­poil me­ne­mi­ne ny sit? Tal­vel sit muis­tel­laa tuu­les ja tuis­kus näit päi­vii, jos sin as­tik­ka pääs­tää. Ol­laa on­nel­lis­sii noit­te pi­än­te kou­lu­lais­te pu­a­lest et o läm­mi ja pää­see ui­maa val­vot­tun ja tur­val­li­ses­ti. Vii­me päi­vät o kuul­tu mail­malt val­la toist, kui jo­ku­set van­hem­mat vä­hät vä­lit­tää ui­ma­ran­noil muk­suis vaa­ri pi­tä­mi­sest.

Jaa ni ja sit oli puhe muis­tel hiuk­ka men­neit ja fun­tee­rat jat­zei al­ku­ai­koi. Soli mel­kost sä­hi­nää jo sil­lon­ki Po­ris. Jatz­kan­saa liik­ku pon­zois­sas, jok­ka sil­lo oli suurt mu­a­tii ja nauk­kai­li pu­na­vii­nii kuu­lem­ma. Al­ko­ki oli va­rau­tu­nu hank­ki­mal hal­paa vii­nii juur tätä var­te muis­te­li yks vii­na­kau­pa sil­lo­ne myy­jä. Mää­ki muu­te ku­roi sil­lo sit sem­mo­se vil­la­se rus­kee­kir­ja­va pont­zo, jon­ka har­mik­se­ni sit vu­as­kym­men­te pääst vei pe­las­tu­sar­mei­ja pat­taa. Olis mu­a­tii nyk­ki! Avii­sis oli siit puu­ken­käi heit­te­lyst ja ti­ä­rä kyl oi­kees­ti sil­lai käy­nee­ki. Yks soit­ta­ja sai ken­käst pää­häs haa­va ja mee hyvä kamp­raa­ti SPR:rä­läi­ne vei se sit neu­lot­ta­vaks, toi ta­ka­sin­ki ja kai­ma an­to sil hat­tus, joka peit­ti neu­lo­muk­set ja soit­to sai jat­kuu. Mee SPR:rä keik­ka oli ina my­ä­hem­mi kans Kir­vat­sis ja muis­ta siäl vas­taa­o­tol käy­nee jopa hu­a­les­tun­nee jatz­vi­a­raa ka­nei­nes. Se eh­too ei sit muu­te mei­nan­nu lop­puu lain­ka ja soit­to sen­ku jat­ku. Kiv­vaa oli ja nu­a­rii ol­tii sil­lo, voi et­tä! Iha­nas­ti tän­nää Sa­ta­kun­na­Kan­sa Läh­de­nie­mi ko­kos tämä vu­a­re jat­zit yh­tee ja oli must ty­ty­väi­ne lu­a­nan­nee­see til­fäl­lii, niät näil ev­väil et­tiip­päi o hyvä jat­kaa…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos