Mo­nel­le niin tut­tu lau­se lap­suu­des­ta al­ka­en, mo­nis­sa pu­he­lin­pyl­väis­sä siel­lä tääl­lä oli lii­mat­tu sel­keä ju­lis­te tai pa­pe­ri, jos­sa oli tuo teks­ti: Jee­sus tu­lee – olet­ko val­mis tai vaih­to­eh­toi­ses­ti Jee­sus elää sekä Mis­sä vie­tät iä­i­syy­te­si, ja jot­ka kuu­lui­vat sen ai­kai­seen sel­ke­ään evan­ke­liu­min ju­lis­tuk­seen. Sil­loin ja pit­käl­le ai­kui­suu­teen noil­la teks­teil­lä ei ol­lut mi­tään vai­ku­tus­ta mi­nuun eli nuo vies­tit me­ni­vät sy­dä­me­ni ohi kuin vesi han­hen se­läs­tä.

En­nen kuin tu­lin us­koon 18 vuot­ta sit­ten, oli Ju­ma­la ve­tä­nyt mi­nua puo­leen­sa sel­ke­äs­ti kak­si ker­taa elä­mä­ni ai­ka­na. En­sim­mäi­nen voi­ma­kas ko­ke­mus tuli ol­les­sa­ni 20-vuo­ti­as ja toi­nen tuli 30-vuo­ti­aa­na ja kol­man­nel­la ker­ral­la, jol­loin olin jo saa­vut­ta­nut 40 ikä­vuot­ta.

Sil­loin sain ko­kea yli­luon­nol­lis­ta kos­ke­tus­ta ja loh­du­tus­ta avi­oe­rok­rii­sin ohes­sa. En voi­nut enää vas­tus­taa Ju­ma­lan rak­kaut­ta. Tie­sit­kö, et­tä ih­mi­sen elä­mäs­sä on ai­ko­ja, joi­na Ju­ma­la eri­tyi­ses­ti ve­tää puo­leen­sa ja pu­hut­te­lee esi­mer­kik­si krii­seis­sä? Sel­lais­ta ai­kaa sa­no­taan et­sik­ko­a­jak­si.

Olen kii­tol­li­nen Ju­ma­lal­le Hä­nen ar­mos­taan, et­tä sain mah­dol­li­suu­den ko­kea nuo et­sik­ko­a­jat ja vii­mein tar­vit­sin Jee­sus­ta elä­mää­ni niin pal­jon eli roh­ke­nin tul­la us­koon. Psal­mi 34:19: ”Her­ra on lä­hel­lä nii­tä, joil­la on sär­ky­nyt sy­dän, ja hän pe­las­taa ne, joil­la on mur­tu­nut mie­li.”

Us­koon­tu­lo tar­koit­ti sitä, et­tä koin ole­va­ni syn­ti­nen ja ha­lu­sin ot­taa Jee­suk­sen elä­mää­ni syn­tie­ni so­vit­ta­ja­na sekä Va­pah­ta­ja­na. Us­koon­tu­lon myö­tä sain ko­kea syn­tie­ni an­teek­si­an­non, pää­sin kuo­le­man­pe­los­ta sekä sain ih­meel­li­sen ja yli­luon­nol­li­sen rau­han sy­dä­mee­ni.

Jo­han­nes 3:16: "Sil­lä niin on Ju­ma­la maa­il­maa ra­kas­ta­nut, et­tä hän an­toi ai­no­kai­sen Poi­kan­sa, et­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, huk­kui­si, vaan hä­nel­lä oli­si ian­kaik­ki­nen elä­mä.”

Kun olin ol­lut us­kos­sa noin vuo­den ja naut­ti­nut Jee­suk­sen myö­tä tul­leis­ta ih­meel­li­sis­tä tai­vaal­li­sis­ta asi­ois­ta: ilos­ta, rau­has­ta, mui­den us­ko­vien yh­tey­des­tä eli seu­ra­kun­nas­ta, kie­lil­lä pu­hu­mi­sen ar­mo­lah­jas­ta sekä mitä Pyhä Hen­ki oli al­ka­nut vai­kut­ta­maan si­säi­ses­sä maa­il­mas­sa­ni, niin erää­nä sun­nun­tai­na seu­ra­kun­nan ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa pu­hu­nut lä­he­tys­työn­te­ki­jä ky­syi, kuka odot­taa Jee­sus­ta tu­le­vak­si ha­ke­maan oman­sa? Kuu­lin nuo sa­nat en­sim­mäis­tä ker­taa niin, et­tä ym­mär­sin mitä tuo lau­se Jee­sus tu­lee – olet­ko val­mis pu­he­lin­pyl­väis­sä oi­ke­as­taan oli tar­koit­ta­nut.

Luu­kas 21:9–11 ”Kun kuu­let­te so­tien ja ka­pi­nain mels­ket­tä, äl­kää pel­jäs­ty­kö. Sil­lä näit­ten täy­tyy en­sin ta­pah­tua, mut­ta lop­pu ei tule vie­lä heti. "Sit­ten hän sa­noi heil­le: "Kan­sa nou­see kan­saa vas­taan ja val­ta­kun­ta val­ta­kun­taa vas­taan, ja tu­lee suu­ria maan­jä­ris­tyk­siä, tu­lee rut­toa ja nä­län­hä­tää mo­nin pai­koin, ja tai­vaal­la on ole­va pel­jät­tä­viä nä­ky­jä ja suu­ria merk­ke­jä.”

Luuk. 21: 27–28 ”Sil­loin he nä­ke­vät ih­mi­sen Po­jan tu­le­van pil­ves­sä suu­res­sa voi­mas­saan ja kirk­kau­des­saan. Kun nämä al­ka­vat ta­pah­tua, niin roh­kais­kaa it­sen­ne ja nos­ta­kaa pään­ne, sil­lä tei­dän va­pau­tuk­sen­ne on lä­hel­lä."

Kun on si­säl­lä tai­vas­tiel­lä niin voi saa­da ym­mär­ryk­sen Ju­ma­lan suun­ni­tel­mas­ta ja tu­le­vis­ta ta­pah­tu­mis­ta, jot­ka il­moi­te­taan Raa­ma­tus­sa. Ju­ma­lan sana on meil­le us­ko­vil­le elä­män oh­je­kir­ja ja ha­lu­am­me kas­vaa kun­ni­oi­tuk­ses­sa ja kii­tok­ses­sa Tai­vaan Isää koh­taan, kiit­tä­en hän­tä Poi­kan­sa Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ni­mes­sä.

2. Tim. 3.1: ”Mut­ta tie­dä se, et­tä vii­mei­si­nä päi­vi­nä tu­lee vai­kei­ta ai­ko­ja. Ih­mi­set ovat sil­loin it­se­rak­kai­ta ja ra­ha­nah­nei­ta, kers­kai­li­joi­ta, yli­mie­li­siä, pilk­kaa­jia ja van­hem­mil­leen tot­te­le­mat­to­mia, kiit­tä­mät­tö­miä ja ju­ma­lat­to­mia”. Tämä raa­ma­tun­paik­ka ker­too pit­käl­ti sitä mis­sä men­nään nyt. Use­al­la ih­mi­sel­lä ei ole kun­ni­oi­tus­ta Ju­ma­laa koh­taan ja yri­te­tään mi­tä­töi­dä se, mikä on alun pe­rin Ju­ma­lan luo­maa. Mies ja nai­nen, Aa­ta­mi ja Ee­va ovat en­sim­mäi­set ih­mi­set, ja sii­tä ei ih­mi­nen ei­kä to­tuus muu­tu.

Olet­ko muu­ten huo­man­nut, et­tä vaa­li­mai­nos­ten jäl­keen on jäl­leen il­mes­ty­nyt tolp­piin teks­ti: Jee­sus tu­lee – olet­ko val­mis?

Tii­na Huh­ta­la

Po­rin lä­he­tys­seu­ra­kun­ta

Tiina Huhtala

Tiina Huhtala