Opis­ke­lu­ai­ka­ni lu­ku­ko­ke­muk­siin kuu­lui Fre­de­rick For­syt­hin pit­käl­le to­si­poh­jai­nen jän­ni­tys­ro­maa­ni Sha­kaa­li. Se ker­too eng­lan­ti­lai­ses­ta sa­la­mur­haa­jas­ta, jon­ka rans­ka­lai­nen ter­ro­ris­ti­jär­jes­tö palk­ka­si sur­maa­maan sil­loi­sen pre­si­den­tin de Gaul­len. Han­ke pal­jas­tui, ja van­git­se­van jän­nit­tä­väs­ti kir­jai­li­ja ku­vaa kah­den maan vi­ra­no­mais­ten ajo­jah­tia mur­haa­jan ta­voit­ta­mi­sek­si, mikä vii­me het­kel­lä to­teu­tui­kin. Mut­ta sitä en­nen tuo mies on­nis­tui yhä uu­del­leen pet­kut­ta­maan jäl­jit­tä­ji­ään hen­ki­löl­li­syyk­siä vaih­ta­mal­la esiin­ty­en muun mu­as­sa ame­rik­ka­lai­se­na opis­ke­li­ja­na, tans­ka­lai­se­na pap­pi­na ja rans­ka­lai­se­na so­tain­va­li­di­na.

Kris­til­li­sen us­kom­me to­del­li­suus­ku­vaan si­säl­ty­vät ns. pi­mey­den hen­ki­val­lat ja nii­den pää­mies, tuo sie­lun­vi­hol­li­sek­si ku­vat­tu sa­la­mur­haa­ja, ”koko maan­pii­rin vil­lit­si­jä”. Sii­nä tär­keä se­li­ty­sa­vain niin lä­hi­men­nei­syy­tem­me kuin oman ai­kam­me­kin mo­niin il­mi­öi­hin. Mut­ta: ”Sitä var­ten Ju­ma­lan Poi­ka il­mes­tyi, et­tä hän te­ki­si tyh­jäk­si per­ke­leen teot.” To­teu­tui pe­rus­ta­vas­ti jo Kris­tuk­sen en­sim­mäi­ses­sä maa­il­maan­tu­los­sa, jon­ka juh­laa olem­me vas­ti­kään jäl­leen viet­tä­neet, mut­ta täy­sin vas­ta hä­nen toi­ses­sa tu­le­mi­ses­saan, suu­res­sa jul­ki­ses­sa il­mes­ty­mi­ses­sään ih­mis­kun­nal­le. Vie­lä tois­tai­sek­si on tuol­la vi­hol­li­sel­la ai­kan­sa ja val­tan­sa. Hä­nen kei­no­va­li­koi­maan­sa kuu­lu­vat mui­den mu­as­sa juu­ri nuo eri­lai­set va­le­a­sut, joil­la hän yrit­tää peit­tää to­del­li­sen hen­ki­löl­li­syy­ten­sä ja tar­koi­tus­pe­rän­sä: ve­tää mu­ka­naan ikui­seen pe­ri­ka­toon niin mon­ta kuin mah­dol­lis­ta. Ei­kä hän suin­kaan pa­pin­kau­lus­ta­kaan kaih­da, ku­ten ei tuo Sha­kaa­li­kaan For­syt­hin ro­maa­nis­sa.

Mut­ta siel­lä ei pi­mey­den en­ke­leil­tä tule tyk­käyk­siä, mis­sä Her­raa Jee­sus­ta Kris­tus­ta to­sis­saan ylis­te­tään ja ju­lis­te­taan. Sain ker­ran In­ti­as­sa osal­lis­tua ti­lai­suu­teen, mis­sä nuor­ten tyt­tö­jen kuo­ro ka­jaut­ti täy­si­ää­ni­ses­ti yti­mek­kään hen­gel­li­sen tais­te­lu- ja ylis­tys­lau­lun. Sii­nä ker­tau­tui mää­rä­vä­lein ”naja, naja, naja”, mil­lä koh­taa tö­mis­tet­tiin ryt­mik­kääs­ti lat­ti­aa. ”Naja” tar­koit­taa pai­kal­li­sel­la kie­lel­lä kob­raa, tuo­ta vaa­ral­lis­ta myrk­ky­käär­met­tä, joka on vie­nyt hen­gen lu­ke­mat­to­mil­ta in­ti­a­lai­sil­ta. Var­sin vai­kut­ta­vas­ti ku­vas­ti noi­den tum­ma­hi­pi­äis­ten tyt­tös­ten esi­tys hen­gel­lis­tä tais­te­lua ja vi­hol­lis­voi­mien tal­laa­mis­ta Kris­tuk­sen voi­tos­ta kä­sin.

Ar­voi­sa lu­ki­ja, si­nus­ta­kin tais­tel­laan! Sik­si päät­teek­si ot­si­kon ky­sy­mys, opis­ke­lu­vuo­sie­ni ai­ka­na use­as­ti kuul­tu: Ke­nen jou­kos­sa sei­sot?

Mii­ka Vuo­la

Is­ra­e­lin Ys­tä­vät

Miika Vuola

Miika Vuola