”Täs­sä minä olen, lä­he­tä mi­nut.” Jes. 6:8

Tämä Raa­ma­tun koh­ta, jos­sa pro­feet­ta Je­sa­ja vas­taa Ju­ma­lal­le, liit­tyy ny­ky­ään mie­les­säm­me usein lä­he­tys­kut­suun tai pal­ve­lus­teh­tä­vään Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä. Kun mie­tim­me mie­he­ni kans­sa tätä ja­et­ta, hän ky­syi; en­tä­pä jos mei­dän suus­sam­me oli­si­vat­kin joka päi­vä nuo sa­nat; ”lä­he­tä mi­nut”? Jos me em­me odot­tai­si jo­tain suur­ta ja ih­meel­lis­tä teh­tä­vää, vaan oli­sim­me joka het­ki Ju­ma­lan käy­tet­tä­vis­sä Hä­nen tah­ton­sa mu­kaan?

Usein kun me ru­koi­lem­me tai tu­lem­me seu­ra­kun­taan, meil­lä on lä­hin­nä odo­tuk­sia sii­tä, mitä me it­se saam­me. Kai­paam­me vas­tauk­sia ru­kouk­siim­me ja Py­hän Hen­gen kos­ke­tus­ta. En­tä jos me tu­li­sim­me seu­ra­kun­taan sil­lä asen­teel­la, et­tä oli­sim­me val­miit ole­maan käy­tet­tä­vis­sä joka het­ki, kai­kis­sa ti­lan­teis­sa? En­tä jos ru­koi­li­sim­me, et­tä Hä­nen tah­ton­sa to­del­la ta­pah­tui­si elä­mäs­säm­me – niin kuin Hän it­se asi­as­sa opet­ti­kin mei­tä ru­koi­le­maan? Her­ra on kut­su­nut mei­dät to­teut­ta­maan Hä­nen tah­to­aan, ei pel­käs­tään ar­mon ja siu­naus­ten vas­taa­not­ta­jak­si.

Us­kal­lam­me­ko me pyy­tää: ”Her­ra, täs­sä olen, lä­he­tä mi­nut pal­ve­le­maan juu­ri tä­nään”?

Raa­mat­tu lu­paa, et­tä saam­me sen, mitä pyy­däm­me, jos se on Hä­nen tah­ton­sa mu­kais­ta ja olem­me kuu­li­ai­sia Hä­nel­le. Mut­ta ha­lu­am­me­ko to­del­la­kin pyy­tää Hä­nen tah­ton­sa ta­pah­tu­mis­ta? Saa­tam­me jos­kus sen seu­rauk­se­na jou­tua luo­pu­maan asi­ois­ta, jot­ka ovat meil­le tär­kei­tä, et­tä Ju­ma­lan tah­to voi­si ta­pah­tua elä­mäs­säm­me.

Haas­tan si­nut miet­ti­mään, voit­ko sinä tä­nään sa­noa Ju­ma­lal­le ”täs­sä olen, lä­he­tä mi­nut”.

Han­na-Ma­ria Va­ha­la

KM, te­ra­peut­ti ja tai­tei­li­ja-evan­ke­lis­ta, Po­rin Lä­he­tys­seu­ra­kun­ta

Hanna-Maria Vahala