One Wa­ys­sä me hy­väk­sym­me toi­sem­me ja ra­kas­tam­me toi­si­am­me eri­lai­sis­ta op­pi­kä­si­tyk­sis­tä huo­li­mat­ta. Se näyt­tää he­rät­tä­vän jos­kus epä­luu­lo­ja ja ar­vos­te­lua ul­ko­puo­li­sis­sa. "Ei­hän tuol­lai­ses­ta kris­til­li­syy­des­tä ole mi­hin­kään, jos­sa ei an­ne­ta vas­tus­ta­jan kuul­la kun­ni­aan­sa." Mut­ta olet­ko var­ma, et­tä se on Ju­ma­lan mie­les­tä vää­rin.

Vaik­ka me it­se olem­me va­kuut­tu­nei­ta oi­ke­as­sa ole­mi­ses­ta, se ei vie­lä rii­tä. Se on asia, jon­ka päät­tää Ju­ma­la, ei ih­mi­nen. Ker­ran Hän sa­noo mie­li­pi­teen­sä jo­kai­seen ky­sy­myk­seen, ja ku­kaan ei enää väi­tä vas­taan. Hän sa­noo lo­pul­li­sen to­tuu­den, et sinä en­kä minä. Sik­si kan­nat­tai­si ot­taa ai­na huo­mi­oon sel­lai­nen­kin mah­dol­li­suus, et­tä Ju­ma­la on­kin erää­nä päi­vä­nä juu­ri mi­nun kans­sa­ni eri miel­tä.

Me hel­pos­ti ajat­te­lem­me, et­tä oi­ke­as­sa ole­mi­ses­sa ja sen puo­les­ta tais­te­le­mi­ses­sa on jo­tain hen­gel­lis­tä ja ar­vo­kas­ta. Jos niin on, mik­si se tuot­taa niin pal­jon huo­noa he­del­mää. En­tä­pä, jos sen on­kin täy­sin li­hal­lis­ta ja ar­vo­ton­ta Ju­ma­lan sil­mis­sä? En­tä­pä, jos Ju­ma­la ha­lu­ai­si­kin mei­dän nöyr­ty­vän ja an­ta­van oi­ke­as­sa ole­mi­sen kun­ni­an ja au­tuu­den toi­sel­le?

Oi­ke­as­sa ole­mi­sen tais­te­lus­sa nou­see usein esiin ih­mi­sen yl­peys. Jos toi­nen on eri miel­tä, mei­dän kun­ni­aam­me on lou­kat­tu, ja sik­si on oi­keus nos­taa me­te­li. En­tä­pä jos Ju­ma­la ha­lu­ai­si­kin jos­kus mei­dän ole­van hil­jaa ja ra­ken­ta­van rau­haa, ei kii­vai­le­van.

En­tä­pä, jos oi­ke­as­sa ole­mi­nen ei ole­kaan niin tär­ke­ä­tä Ju­ma­lan sil­mis­sä kuin se, mi­ten me koh­te­lem­me ja ra­kas­tam­me vel­ji­äm­me ja si­sa­ri­am­me Kris­tuk­ses­sa?

Ta­pa­ni Suon­to

Pas­to­ri, One Way Mis­si­on