Vuo­si­kym­me­niä sit­ten va­paa­eh­tois­työ kuu­lui jo­kai­sen oi­keuk­siin/vel­vol­li­suuk­siin.

Se oli luon­nol­li­nen osa elä­mää. Ky­sel­tä­es­sä te­ki­jöi­tä eri­lai­siin teh­tä­viin, ku­kaan ei ky­sy­nyt mitä palk­kaa sii­tä saa. Ny­ky­ään se on ai­ka usein ta­val­li­nen tie­dus­te­lu.

Ylei­seen ajat­te­luun myös kuu­luu, et­tä ai­no­as­taan palk­ka­työ on sitä oi­ke­aa työ­tä, jota ar­vos­te­taan ja jon­ka mu­kaan ar­vo­si las­ke­taan.

Va­paa­eh­tois­työ on myös hyvä mah­dol­li­suus tu­tus­tua eri­lai­siin töi­hin, jot­ka usein liit­ty­vät mo­niin am­mat­tei­hin. Se pi­tää myös mie­len vir­ke­ä­nä ja sii­nä sa­mas­sa op­pii so­si­aa­li­sia tai­to­ja lä­him­mäis­ten kans­sa. Meil­le on an­net­tu teh­tä­väk­si pal­vel­la toi­nen tois­tam­me. Ko­to­na ai­na sa­not­tiin, et­tä kaik­ki mitä opit te­ke­mään, ei ole kos­kaan hai­tak­si ja sitä vä­hem­män olet riip­pu­vai­nen toi­sis­ta, mitä enem­män osaat.

Työ on yh­tä ar­vo­kas­ta, ol­koon se sit­ten palk­ka­työ­tä tai va­paa­eh­tois­ta. Ju­ma­la on lu­van­nut mak­saa meil­le pal­kan joko jo tääl­lä maan pääl­lä tai lo­pul­li­ses­ti tai­vaas­sa.

2 Kor. 9:6 ”Huo­mat­kaa tämä, joka niu­kas­ti kyl­vää, se myös niu­kas­ti niit­tää.”

Ga­la­ta­lais­kir­jees­sä pu­hu­taan myös eri­lai­sis­ta kyl­vöis­tä. Sitä mitä ih­mi­nen kyl­vää, sen hän myös­kin tu­le­vai­suu­des­sa niit­tää.

Usein aja­tel­laan, et­tä teh­des­sä­ni jol­le­kin ih­mi­sel­le pal­ve­luk­sen, niin hän sit­ten kor­vaa sen mi­nul­le taas vas­taa­vas­ti. Kui­ten­kaan ei ole tar­koi­tus, et­tä odo­tam­me pal­ve­lus­ta sa­mal­ta hen­ki­löl­tä, vaan saam­me sen usein ai­van yl­lät­tä­vä­nä apu­na jol­tain muul­ta, sil­loin, kun apua tar­vit­sem­me.

Pal­vel­kaam­me siis Her­raa ilol­la ja tul­kaa Hä­nen kas­vo­jen­sa eteen rie­mul­la.

Hän pi­tää meis­tä huo­len.

Rai­ja Kuop­pa­la

Maal­lik­ko­joh­ta­ja, Po­rin Me­to­dis­ti­seu­ra­kun­ta