Viikon sana: Vapaaehtoistyön monet kasvot
Vuosikymmeniä sitten vapaaehtoistyö kuului jokaisen oikeuksiin/velvollisuuksiin.
Se oli luonnollinen osa elämää. Kyseltäessä tekijöitä erilaisiin tehtäviin, kukaan ei kysynyt mitä palkkaa siitä saa. Nykyään se on aika usein tavallinen tiedustelu.
Yleiseen ajatteluun myös kuuluu, että ainoastaan palkkatyö on sitä oikeaa työtä, jota arvostetaan ja jonka mukaan arvosi lasketaan.
Vapaaehtoistyö on myös hyvä mahdollisuus tutustua erilaisiin töihin, jotka usein liittyvät moniin ammatteihin. Se pitää myös mielen virkeänä ja siinä samassa oppii sosiaalisia taitoja lähimmäisten kanssa. Meille on annettu tehtäväksi palvella toinen toistamme. Kotona aina sanottiin, että kaikki mitä opit tekemään, ei ole koskaan haitaksi ja sitä vähemmän olet riippuvainen toisista, mitä enemmän osaat.
Työ on yhtä arvokasta, olkoon se sitten palkkatyötä tai vapaaehtoista. Jumala on luvannut maksaa meille palkan joko jo täällä maan päällä tai lopullisesti taivaassa.
2 Kor. 9:6 ”Huomatkaa tämä, joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää.”
Galatalaiskirjeessä puhutaan myös erilaisista kylvöistä. Sitä mitä ihminen kylvää, sen hän myöskin tulevaisuudessa niittää.
Usein ajatellaan, että tehdessäni jollekin ihmiselle palveluksen, niin hän sitten korvaa sen minulle taas vastaavasti. Kuitenkaan ei ole tarkoitus, että odotamme palvelusta samalta henkilöltä, vaan saamme sen usein aivan yllättävänä apuna joltain muulta, silloin, kun apua tarvitsemme.
Palvelkaamme siis Herraa ilolla ja tulkaa Hänen kasvojensa eteen riemulla.
Hän pitää meistä huolen.
Raija Kuoppala
Maallikkojohtaja, Porin Metodistiseurakunta