Alas­päin kat­so­va koi­ra, kis­sa, puu­a­sen­to, lap­sen le­po­a­sen­to ja mo­net muut joo­ga­liik­keet on­nis­tu­vat po­ri­lai­sel­ta Mir­ja Ha­rel­lil­ta tuos­ta vain, vaik­ka ikää tuli tänä vuon­na täy­teen 80 vuot­ta. Ha­rell käy joo­ga­tun­nil­la ker­ran vii­kos­sa, ja on teh­nyt niin jo 12 vuo­den ajan. Se on tul­lut niin ta­vak­si, et­tä lä­hei­set­kin ovat jo op­pi­neet, et­tä mam­mal­la on kes­ki­viik­ko­aa­mui­sin me­noa.

Ha­rel­lin päi­vien ilon­pil­kah­dus ovat lap­sen­lap­sen­lap­set, jot­ka käy­vät usein vie­rai­lul­la. He­kin ovat in­nos­tu­neet mam­man joo­ga­har­ras­tuk­ses­ta ja ope­tel­leet hä­nen kans­saan joo­ga­liik­kei­tä.

Kun Ha­rell jäi eläk­keel­le, lää­kä­ri kan­nus­ti et­si­mään elä­mään jon­kin uu­den mie­len­kiin­non koh­teen. Niin­pä Ha­rell aloit­ti vie­lä 68-vuo­ti­aa­na uu­den har­ras­tuk­sen: joo­gan.

Aluk­si lä­hei­siä hie­man ar­ve­lut­ti. Ei sik­si, et­tei­kö Ha­rell oli­si riit­tä­vän not­kea, vaan erään toi­sen omi­nai­suu­den vuok­si.

– He ajat­te­li­vat, et­tä en pys­ty ole­maan tun­tia pu­hu­mat­ta, Ha­rell nau­raa.

Hy­vin­voin­ti­cen­te­ris­sä kes­ki­viik­ko­aa­mun ryh­mäs­sä käy mui­ta­kin pu­he­li­ai­ta ta­pauk­sia, jo­ten nai­set tu­le­vat sa­lin ul­ko­puo­lel­le is­tus­ke­le­maan jo hy­vis­sä ajoin en­nen tun­nin al­kua. Kun vii­kon kuu­lu­mi­set saa­daan hö­pis­tyä pois al­ta, it­se asi­aan kes­kit­ty­mi­nen su­juu sen jäl­keen pa­rem­min.

Joo­ga on ol­lut koko eläk­keel­lä olon ajan Ha­rel­lil­le omaa ai­kaa. Hän kan­nus­taa nuo­rem­pia pi­tä­mään huol­ta it­ses­tään ja jak­sa­mi­ses­taan jo sii­nä vai­hees­sa, kun asi­oi­hin vie­lä voi vai­kut­taa. Nuo­re­na teh­dyt ter­veel­li­set asi­at tuo­vat ter­veyt­tä van­huu­den päi­viin.

80-vuotias Harell pääsee jooga-asentoihin, jotka olisivat haasteellisia nuoremmallekin. Hän on kuitenkin mielissään, että joogatunneilla on saanut edetä omassa tahdissaan.

80-vuotias Harell pääsee jooga-asentoihin, jotka olisivat haasteellisia nuoremmallekin. Hän on kuitenkin mielissään, että joogatunneilla on saanut edetä omassa tahdissaan.

Ha­rell har­ras­taa joo­gaa Hy­vin­voin­ti­cen­te­rin vii­kot­tai­sil­la tun­neil­la, mut­ta ta­los­sa jär­jes­te­tään syk­syn mit­taan myös eri ai­hei­sia ly­hyt­kurs­se­ja. Yk­si Hy­vin­voin­ti­cen­te­rin vie­rai­le­vis­ta joo­ga­oh­jaa­jis­ta on Jou­ni Hal­li­kai­nen. Tänä syk­sy­nä hän oh­jaa Po­ris­sa To­ta­lYin-har­joi­tuk­sia.

Ää­rim­mäi­sen hi­das­tem­poi­nen Yin­joo­ga on omi­aan las­ke­maan sy­ket­tä ja hel­pot­ta­maan stres­siä. Hal­li­kai­nen jul­kai­si vas­ti­kään kol­man­nen Yin­joo­gaan liit­ty­vän kir­jan­sa: Tie ni­mel­tä Yin.

Hän ker­too, et­tä vaik­ka stres­siä sää­te­le­vät kor­ti­so­li­ta­sot nou­se­vat no­pe­as­ti, nii­den las­keu­tu­mi­nen vaa­tii use­am­man tun­nin. Sik­si yk­si To­ta­lYin har­joi­tus kes­tää ko­ko­nai­suu­des­saan jopa kol­me tun­tia. Kor­ti­so­li-hor­mo­nien hy­viin puo­liin kuu­luu, et­tä ne pi­tä­vät ih­mi­sen liik­kees­sä ja aut­ta­vat saa­maan asi­oi­ta ai­kai­sek­si. Mut­ta sil­loin, kun nii­tä ei tar­vi­ta, ta­sot on hyvä saa­da alas. Kor­ke­at kor­ti­so­li­ta­sot häi­rit­se­vät ih­mi­sen im­muu­ni­puo­lus­tus­ky­kyä sekä sot­ke­vat ruo­an­su­la­tuk­sen ja ai­vo­ke­mi­at. Mo­nen sai­rau­den juu­ri­syy löy­tyy ni­me­no­maan pit­kit­ty­nees­tä stres­sis­tä.

Yin­joo­ga on hyvä ve­nyt­te­lyn muo­to, mut­ta Hal­li­kai­sen ha­vain­to­jen mu­kaan ih­mi­set tu­le­vat To­ta­lYin har­joi­tuk­seen en­nen kaik­kea ren­tou­tu­maan.

– Ker­ran­kin on kol­me tun­tia, jol­loin ei ole kii­re min­ne­kään. Se­kin voi ol­la ih­mi­sel­tä jo iso suo­ri­tus, et­tä hän on­nis­tuu ole­maan kol­me tun­tia ir­ti kän­ny­käs­tä, Hal­li­kai­nen sa­noo.

Kol­men tun­nin har­joi­tuk­ses­sa ih­mi­nen jou­tuu kas­vok­kain myös si­säi­sen mi­nän­sä kans­sa. Oh­jaa­ja tie­dos­taa tä­män ja kan­nus­taa osal­lis­tu­jia ot­ta­maan mie­len­sä mu­kaan har­joi­tuk­seen. Har­joi­tuk­ses­sa kuu­los­tel­laan, mitä pääs­sä liik­kuu ja mitä it­sel­le kuu­luu.

Kii­rei­sel­le työs­sä­käy­väl­le ai­kui­sel­le Hal­li­kai­nen an­taa ajan­käyt­töön liit­ty­vän neu­von. Hän opas­taa ra­ken­ta­maan ka­len­te­rin, joka sa­non­nan mu­kaan ”ei huo­ho­ta, vaan hen­git­tää”. Se tar­koit­taa, et­tä ar­keen kan­nat­taa jät­tää myös tyh­jiä koh­tia.

Omaa voin­tia voi tark­kail­la yk­sin­ker­tai­sin kei­noin.

– On­nis­tuu­ko is­tu­maan vii­si mi­nuut­tia hil­jaa ja liik­ku­mat­ta? On­ko hen­gi­tys muut­tu­nut ti­he­äk­si ja pin­nal­li­sek­si? Jos keho tai mie­li al­kaa oi­reil­la, kan­nat­taa tul­la joo­gaan har­joit­te­le­maan py­säh­ty­mis­tä, Hal­li­kai­nen sa­noo.

toi­mit­ta­ja: Pau­lii­na Vil­pak­ka