Phan­na­pat Mus­to­la ker­too:

Olen kul­ke­nut vai­he­rik­kaan po­lun ny­kyi­seen am­mat­tii­ni ver­hoi­li­ja­na.

Thai­maas­sa asu­es­sa­ni työs­ken­te­lin suu­ren elekt­ro­niik­ka­teh­taan si­sää­nos­ta­ja­na ja työ­päi­vät ku­lui­vat toi­mis­tos­sa.

Suo­meen muu­tin 13 vuot­ta sit­ten. Isol­la ton­til­lam­me olen näi­den vuo­sien ai­ka­na kas­vat­ta­nut niin mar­jo­ja, he­del­miä kuin kas­vik­si­a­kin myyn­tiin. Maan­vil­je­lys­sä oli jo sitä ydin­tä mitä työl­tä­ni kai­pa­sin.

Nau­tin kä­sil­lä te­ke­mi­ses­tä mo­nel­la ta­paa, esi­mer­kik­si ku­don ja hoi­dan puu­tar­haa, jo­ten aloin miet­tiä voi­si­ko luo­vas­ta kä­sil­lä te­ke­mi­ses­tä löy­tyä myös kei­no saa­da elan­toa. Mie­he­ni Ar­to Mus­to­la har­ras­taa van­ho­ja au­to­ja ja tätä kaut­ta ver­hoi­lu oli tul­lut jo ai­em­min tu­tuk­si.

Juu­ri se sai­kin mi­nut ha­keu­tu­maan ny­kyi­seen am­mat­tii­ni. Ver­hoi­li­jan tut­kin­toon val­mis­ta­vat opin­not TEAK:n ai­kuis­kou­lu­tus­lin­jal­la kes­ti­vät kak­si vuot­ta ja opis­ke­lu­a­jan vie­tin ar­ki­päi­vät Teu­val­la ja vii­kon­lo­put ko­to­na Po­ris­sa.

In­fi­ni­ty-ver­hoo­mo toi­mii Ikui­suu­den­tiel­lä si­jait­se­van ko­tim­me yh­tey­des­sä ja sii­tä ni­mi­kin tu­lee. Käyn­nis­tin yri­tys­toi­min­nan vuon­na 2020, lo­mit­tain pan­de­mi­an kans­sa. Al­ku ei ol­lut jä­rin help­po ja juu­ri kun asi­at al­koi­vat jär­jes­täy­tyä, toi uu­sia haas­tei­ta Uk­rai­nan ti­lan­teen vai­ku­tus maa­il­man­ta­lou­teen. Kun säh­kö­las­kun suu­ruus pe­lot­taa, saat­taa moni siir­tää vä­hem­män tär­kei­tä me­no­ja tuon­nem­mas, sel­lai­sia ku­ten huo­ne­ka­lu­jen kun­nos­tus. Mut­ta toi­von, et­tä ti­lan­ne ta­saan­tui­si tä­män­kin osal­ta mah­dol­li­sim­man pian.

Yleen­sä ver­hoil­ta­vak­si tuo­daan noin 40–50 vuot­ta van­ho­ja huo­ne­ka­lu­ja, joil­la on tun­ne­ar­voa, ku­ten esi­mer­kik­si hää­lah­jak­si saa­tu­ja tuo­le­ja. Ver­hoi­len huo­ne­ka­lu­jen li­säk­si au­to­ja ja ve­nei­tä, olen­pa työs­tä­nyt uu­teen us­koon trak­to­rin si­suk­sen­kin.

Au­tos­sa saa­te­taan uu­sia koko si­sus al­ka­en nah­kai­ses­ta ko­je­lau­das­ta, ja ne ovat ai­kaa vie­viä pro­jek­te­ja, kun taas esi­mer­kik­si tuo­lin ver­hoi­lus­sa ku­luu puo­li­sen­tois­ta päi­vää, kun­nos­ta toki riip­pu­en.

Lii­tyin äs­ket­täin Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jiin ja olen vai­kut­tu­nut eri­tyi­ses­ti kol­le­goi­den vä­lil­lä val­lit­se­vas­ta yh­teis­hen­ges­tä, ai­van mah­ta­via ih­mi­siä. On­gel­ma­ti­lan­teis­sa saa ky­syä toi­sil­ta apua ja upe­aa on myös so­li­daa­ri­suus ja kan­nus­tus. Jos jol­lain on ka­len­te­ri täyn­nä, hän voi oh­ja­ta asi­ak­kaan toi­sel­le ver­hoi­li­jal­le.

Ki­vik­koi­sen alun jäl­keen toi­von asi­a­kas­kun­nan löy­tä­vän yri­tyk­se­ni ja ke­hi­tän kun­ni­an­hi­moi­ses­ti am­mat­ti­tai­to­a­ni ver­hoo­ja­na."

Teks­ti ja kuva: Tiia Jo­ki­sa­lo