Pau­lii­na Vil­pak­ka

Rai­mo Ki­vi­o­ja toi­mi ural­laan pit­kään Nak­ki­la Works Oy:n toi­mi­tus­joh­ta­ja­na ja yrit­tä­jä­nä. Yri­tyk­sen pe­rus­ti vuon­na 1948 hä­nen isän­sä, sep­pä Ar­vi Ki­vi­o­ja. Alus­ta as­ti oli sel­vää, et­tä per­heen ai­noa poi­ka jat­kai­si sa­mal­la alal­la ja per­hey­ri­tyk­ses­sä isän ja­lan­jäl­jis­sä. Ny­ky­ään Nak­ki­la Work­sin ope­ra­tii­vi­ses­sa joh­dos­sa on jo kol­mas su­ku­pol­vi. Rai­mo Ki­vi­o­jan kol­me poi­kaa työs­ken­te­le­vät yri­tyk­sen pal­ve­luk­ses­sa, ja ty­tär on toi­sel­la alal­la.

Yrit­tä­jä­ris­tin Suur­ris­ti myön­ne­tään hen­ki­löl­le, joka on työs­sään tai luot­ta­mus­teh­tä­väs­sään eri­tyi­sen mer­kit­tä­väl­lä ta­val­la pal­vel­lut yk­si­tyis­tä yri­tys­tä tai yri­tys­toi­min­taa. Ural­laan Ki­vi­o­ja on toi­mi­nut lu­kui­sis­sa luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä, ku­ten muun mu­as­sa 37 vuot­ta Tek­no­lo­gi­a­te­ol­li­suus ry:n va­li­o­kun­nis­sa sekä Tek­no­lo­gi­a­te­ol­li­suus ry:n alu­e­jär­jes­tös­sä. Mui­ta luot­ta­mus­teh­tä­viä Ki­vi­o­jal­la on ol­lut muun mu­as­sa Elin­kei­no­e­lä­män Kes­kus­liit­to ry:n Sa­ta­kun­nan Alu­e­joh­to­kun­nas­sa ja Sa­ta­kun­nan Kaup­pa­ka­ma­ri ry:ssä.

– Kun­ni­oi­tan ko­vas­ti tätä ris­tiä. Se on pal­kin­to va­paa­eh­toi­ses­ta työs­tä, joka on an­ta­nut mi­nul­le pal­jon muu­ta­kin pal­kin­toa: kon­tak­te­ja, ver­kos­to­ja ja mah­dol­li­suu­den kuun­nel­la vii­saam­pia, Ki­vi­o­ja sa­noo.

Yh­dis­tys­toi­min­nan li­säk­si yrit­tä­jän­tai­pa­leel­ta an­toi­si­na ko­ke­muk­si­na mie­leen ovat jää­neet esi­mer­kik­si ne het­ket, kun on pääs­syt käy­mään ”por­tin ul­ko­puo­lel­la”, muun mu­as­sa ul­ko­mail­le suun­tau­tu­nei­den asi­a­kas­käyn­tien mer­keis­sä.

– Siel­lä on pääs­syt nä­ke­mään eri­lai­sia yh­teis­kun­tia ja nii­den toi­min­ta­ta­po­ja. Ja on pääs­syt ko­ke­neit­ten kol­le­go­jen kans­sa kes­kus­te­le­maan asi­ois­ta. Sil­loin on voi­nut muo­dos­taa omat kä­si­tyk­sen­sä maa­il­mas­ta, Ki­vi­o­ja ker­too.

Ki­vi­o­jas­ta tuli Nak­ki­la Work­sin pää­o­mis­ta­ja ja yrit­tä­jä vuon­na 1985, jol­loin elet­tiin nou­su­kaut­ta. Idän­kaup­pa oli suu­res­sa roo­lis­sa ja toi­mi­tus­joh­ta­ja­kin osa­si muu­ta­man sa­nan ve­nä­jää. Aluk­si teh­tiin te­räs­hal­le­ja ja myö­hem­min nii­den yh­tey­teen tuo­tan­to­lai­tok­sia. Ki­vi­o­ja muis­taa ai­ka­kau­den vah­vois­ta työ­yh­tei­söis­tä ja ar­vos­tuk­ses­ta työ­suh­det­ta koh­taan. Joh­ta­mi­nen­kin oli omal­la ta­val­laan yk­sin­ker­tai­sem­paa, kun töis­sä ol­tiin ai­na naa­mak­kain.

– Sii­hen ai­kaan työ­yh­tei­sö koos­tui lä­hi­seu­dun ka­ve­reis­ta. Maa­seu­dul­la ne oli­vat usein tut­tu­ja ky­lä­läi­siä, kei­tä isä oli ot­ta­nut töi­hin, hy­vin mo­net heis­tä mi­nun­kin kou­lu­ka­ve­rei­ta­ni. Sil­loin opit­tiin työs­sä op­pien ki­säl­li-am­mat­ti­mies tyy­liin. Pit­kä­ai­kai­set työ­suh­teet oli­vat muo­tia, Ki­vi­o­ja muis­te­lee.

Sekä maa­il­ma et­tä yri­tys­toi­min­ta on muut­tu­nut pal­jon vuo­si­kym­men­ten vie­ries­sä, ja Ki­vi­o­ja to­te­aa, et­tä niin täy­tyy ol­la­kin, et­tä yri­tys on sel­vin­nyt näin pit­kään. Pit­kään yrit­tä­jä­u­raan on mah­tu­nut haas­tei­ta ja on­nis­tu­mi­sia. On­nis­tu­mi­sen het­kiin hän lu­kee luon­nol­li­ses­ti muun mu­as­sa ta­lou­del­li­set on­nis­tu­mi­set, joi­ta ei saa pi­tää it­ses­tään­sel­vyyk­si­nä. Suu­rel­le työ­nan­ta­jal­le vai­keis­ta ajois­ta sel­vi­ä­mi­nen on ol­lut ai­na iso voit­to, ja nuo het­ket ovat jää­neet ural­ta mie­leen. Esi­mer­kik­si 90-lu­vun lama oli traa­gis­ta ai­kaa, joka muut­ti koko yh­teis­kun­nan ra­ken­tei­ta. Toi­nen vai­kea het­ki oli tois­ta­kym­men­tä vuot­ta sit­ten Yh­dys­val­to­jen pank­kik­rii­sis­tä al­ka­nut lama. Vai­keis­ta­kin ajois­ta on kui­ten­kin ai­na sel­vit­ty. Ny­ky­ään Nak­ki­la Works Oy työl­lis­tää noin sata hen­keä kan­sain­vä­li­ses­ti toi­mi­va­na säi­liö-, pro­ses­si­lai­te- ja pai­ne­as­ti­a­toi­mit­ta­ja­na.

Pit­kä yrit­tä­jä­u­ra vaa­tii ih­mi­sel­tä pit­kä­jän­tei­syyt­tä, to­te­aa Ki­vi­o­ja.

– Se on ihan hyvä ver­taus, et­tä kun pörs­siy­ri­tys­ten kvar­taa­li on nel­jän­nes­vuo­si, per­hey­ri­tys­ten kvar­taa­li on nel­jän­nes­vuo­si­sa­ta. Ei kat­so­ta vält­tä­mät­tä ku­lu­van tai men­neen vuo­den tu­los­ta, vaan kat­so­taan sitä ai­na­kin muu­ta­man vuo­den pää­hän: mikä tu­lee ole­maan ole­mas­sa­o­lom­me oi­keu­tus sil­loin.