"Olen nyt en­sim­mäis­tä ker­taa elä­mäs­sä­ni yrit­tä­jä­nä. Mat­ka ide­as­ta en­sim­mäi­seen työ­päi­vään yrit­tä­jä­nä ete­ni no­pe­as­ti, noin puo­les­sa vuo­des­sa. Toi­min­nan käyn­nis­tin huh­ti­kuun alus­sa, suo­raan alan kii­rei­sim­pään se­son­kiin. Töi­tä riit­ti heti alus­ta läh­tien, ja päi­vät ve­nyi­vät pit­kik­si myös vii­kon­lop­pui­sin.

Yrit­tä­jäk­si ryh­ty­es­sä­ni yl­lä­tyin sii­tä, kuin­ka pal­jon tu­kea on saa­ta­vil­la. Sain neu­vo­ja lä­hei­sil­tä­ni sekä pai­kal­li­ses­ta uu­sy­ri­tys­kes­kuk­ses­ta. Sa­mal­la kävi sel­väk­si, et­tä yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­nen vaa­tii myös mer­kit­tä­väs­ti al­ku­pää­o­maa ja val­miut­ta ot­taa ris­kiä. Palk­ka­töis­sä riit­ti, et­tä saa­pui pai­kal­le ja teki työn­sä hy­vin.

Mi­nul­la on var­mas­ti vie­lä­kin mel­ko ro­man­ti­soi­tu kuva yrit­tä­mi­ses­tä. Toi­von et­tä pää­si­sin to­teut­ta­maan it­se­ä­ni pa­rem­min kuin palk­ka­töis­sä. Toi­von myös jous­ta­vuut­ta ajan­käyt­töön, vaik­ka yrit­tä­jä­nä jou­tuu­kin te­ke­mään vä­lil­lä pi­dem­pää päi­vää.

Pää­dyin yrit­tä­jäk­si oi­ke­as­taan sat­tu­mal­ta. Olin miet­ti­nyt it­sel­le­ni uut­ta työ­paik­kaa lä­hem­pää ko­ti­a­ni. Hain­kin muu­ta­miin yri­tyk­siin, mut­ta so­pi­vaa ei tun­tu­nut löy­ty­vän. Olen ai­na ol­lut tai­ta­va te­ke­mään kä­sil­lä­ni töi­tä ja tie­sin, et­tä mi­nun tu­li­si myös jat­kos­sa py­sy­tel­lä alal­la, jos­sa saan käyt­tää tuo­ta vah­vuut­ta­ni.

Olen asu­nut Ko­ke­mä­el­lä nyt vii­si vuot­ta ja olin näi­den vuo­sien ai­ka­na käy­nyt asi­ak­kaa­na pai­kal­li­ses­sa pol­ku­pyö­rä­liik­kees­sä Sa­lo­sen Pyö­räs­sä. Lai­toin mer­kil­le, et­tä liik­keen yrit­tä­jä oli mel­ko iä­käs ja mie­tin, on­ko­han hä­nen toi­min­nal­leen jat­ka­jaa. En kos­kaan saa­nut ky­syt­tyä asi­aa, kun­nes kuu­lin vii­me vuo­den syk­syl­lä hä­nen me­neh­ty­mi­ses­tään.

Otin heti yh­teyt­tä hä­nen tyt­tä­reen­sä ja ker­roin ole­va­ni kiin­nos­tu­nut jat­ka­maan yri­tys­tä, mi­kä­li heil­lä ei ole mui­ta suun­ni­tel­mia. Yh­tey­de­no­tos­ta seu­ra­si pit­käl­tä tun­tu­va pa­rin kuu­kau­den mit­tai­nen odot­te­lu.

Käy­tin sen ajan teh­den suun­ni­tel­mia ja las­kel­mia. Imin kai­ken tie­don yrit­tä­mi­ses­tä eri läh­teis­tä ja kuun­te­lin yrit­tä­jä­ai­hei­sia pod­cas­te­ja. Sit­ten kuu­lin, et­tä saan jat­kaa yri­tys­tä.

Ha­lu­sin pe­rus­taa ni­me­no­maan pol­ku­pyö­rien huol­toon ja -kor­jauk­seen kes­kit­ty­vän yri­tyk­sen. Pol­ku­pyö­rien myyn­ti tu­lee jat­ku­maan ku­ten ai­kai­sem­man­kin yrit­tä­jän toi­mes­ta.

Toi­von täl­le ke­sä­kau­del­le pal­jon töi­tä. Toi­von myös, et­tä töi­tä riit­täi­si jat­kos­sa­kin. Haa­vee­na oli­si saa­da muo­dos­tet­tua liik­kees­tä oman­lai­se­ni brän­di pa­nos­ta­mal­la myy­mä­län si­sus­tuk­seen, esil­le pa­noon ja tuot­tei­siin.

Tal­vi­kau­si on luon­nol­li­ses­ti pyö­räi­lyn osal­ta hil­jai­sem­paa. Olen har­kin­nut esi­mer­kik­si säh­kö­pyö­rien ho­tel­li­pal­ve­lua akun yl­lä­pi­to­la­tauk­sel­la, tal­vi­pyö­räi­ly­va­rus­tei­den myyn­tiä ja myös luis­ti­mien te­roi­tus­pal­ve­lua.

Tal­vi­kau­si oli­si hy­vää ai­kaa myös li­sä­kou­lut­tau­tu­mi­sel­le. Olen myös val­mis ha­keu­tu­maan ta­kai­sin ko­ne­pa­joil­le asen­nus- ja ko­koon­pa­no­töi­hin, mi­kä­li tal­vi­kuu­kau­det ovat ko­vin hil­jai­sia."

Teks­ti ja kuva: Tiia Jo­ki­sa­lo