Jou­lu lä­hes­tyy ko­vaa vauh­tia, ja mo­net työ­nan­ta­jat ha­lu­ai­si­vat muis­taa työn­te­ki­jöi­tään jou­lun ai­kaan jol­la­kin lah­jal­la. Työn­te­ki­jöil­le voi hy­vin­kin an­taa lah­jo­ja, sekä jou­lun ai­kaan et­tä toki muu­toin­kin, mut­ta on sil­ti muu­ta­mia asi­oi­ta, mitä työ­nan­ta­jan täy­tyy lah­ja­os­tok­sil­la pi­tää mie­les­sä, jot­ta voi muis­taa hen­ki­lös­töä ve­ro­va­paas­ti.

En­sin­nä­kin, jot­ta jou­lu­lah­jat voi­vat ol­la työn­te­ki­jöil­le ve­ro­va­pai­ta, pi­tää työ­nan­ta­jan nou­dat­taa kol­lek­tii­vi­suut­ta, eli lah­jo­jen an­ta­mi­sen pi­tää kos­kea koko hen­ki­lö­kun­taa ja kai­kil­le työn­te­ki­jöil­le on an­net­ta­va sa­man­lai­nen lah­ja. Lah­jan pi­tää ol­la myös työ­nan­ta­jan va­lit­se­ma, mut­ta toi­saal­ta työn­te­ki­jä voi myös it­se va­li­ta use­am­man sa­ma­nar­voi­sen työ­nan­ta­jan osoit­ta­man vaih­to­eh­don jou­kos­ta ha­lu­a­man­sa.

Ve­ro­va­pau­den edel­ly­tyk­se­nä on myös, et­tä lah­ja on ar­vol­taan vä­häi­nen; vä­häi­sen ar­von ra­ja­na pi­de­tään 100 eu­roa. Tär­ke­ää on myös huo­ma­ta, et­tä jos työn­te­ki­jöil­le an­ne­taan vuo­den ai­ka­na mui­ta­kin muis­ta­mi­sia, saa­vat nämä yh­teen­sä ol­la ar­vol­taan tuon 100 eu­roa. Tä­hän ei kui­ten­kaan las­ke­ta mu­kaan työn­te­ki­jäl­le merk­ki­päi­vän, ku­ten esi­mer­kik­si 60-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vän, joh­dos­ta an­net­tu­ja merk­ki­päi­vä­lah­jo­ja.

Usein aja­tel­laan, et­tä lah­ja­kort­ti on help­po va­lin­ta – jo­kai­nen­han voi os­taa sil­lä mitä ha­lu­aa tai mitä on tar­peen. Mitä ta­han­sa lah­ja­kort­tia ei kui­ten­kaan voi työn­te­ki­jöil­le ve­ro­va­paas­ti an­taa, ku­ten esi­mer­kik­si jon­kin kaup­pa­ket­jun yleis­tä lah­ja­kort­tia, vaan se pi­tää kat­soa työn­te­ki­jän saa­mak­si pal­kak­si. Tie­tyin edel­ly­tyk­sin toki myös lah­ja­kort­ti voi ol­la ve­ro­va­paa; jos ky­sees­sä on tie­tyn pal­ve­lun tai tuot­teen os­ta­mis­ta var­ten tar­kas­ti yk­si­löi­ty lah­ja­kort­ti, joka on ar­vol­taan enin­tään 100 eu­roa, on hen­ki­lö­koh­tai­nen ja sitä ei voi­da muut­taa ra­hak­si.

Mit­kä sit­ten oli­si­vat ve­ro­va­paas­ti an­net­ta­vis­sa ole­via lah­jo­ja työn­te­ki­jöil­le? Esi­mer­kik­si nämä, kun­han ovat ar­vol­taan kor­kein­taan 100 eu­roa:

– Herk­ku­ko­ri tai muu ta­va­ra­lah­ja

– Jou­lu­kink­ku

– Pää­sy­lip­pu työ­nan­ta­jan va­lit­se­maan kon­sert­tiin tai te­at­te­rie­si­tyk­seen

– Tie­tyn ra­vin­to­lan tai ra­vin­to­la­ket­jun lah­ja­kort­ti, kun­han sil­lä voi os­taa ruo­kaa ja juo­maa vain ko. ra­vin­to­las­ta tai ky­sei­sen ket­jun ra­vin­to­las­ta

Jou­lu­ra­han tai -bo­nuk­sen muo­dos­sa an­net­tu lah­ja, ku­ten myös yk­si­löi­mä­tön lah­ja­kort­ti, taas on ai­na työn­te­ki­jän palk­kaa, jos­ta pi­dä­te­tään en­na­kon­pi­dä­tys ja muut vä­hen­nyk­set, ku­ten nor­maa­lis­ta­kin pal­kas­ta.

Jen­ni Pol­sa

Palk­ka- ja työ­suh­de­a­si­an­tun­ti­ja, PHT, Sa­ta­kun­nan Yri­tys­ti­li Oy

Asiantuntijana on tällä kertaa Jenni Polsa.