"Ava­sin kau­neus­hoi­to­la Di­o­ran ys­tä­vän­päi­vä­nä vuon­na 2013. Tie­sin jo opis­ke­lu­ai­ka­na, et­tä ha­lu­an yrit­tä­jäk­si. Yrit­tä­jyys on var­mas­ti tul­lut äi­din­mai­don mu­ka­na, sil­lä su­vus­ta­ni löy­tyy usei­ta yrit­tä­jiä.

Vaik­ka olen lap­ses­ta as­ti näh­nyt yrit­tä­mi­sen kaik­ki puo­let, niin ylä­mä­et kuin kon­kurs­sit, niin jo­kin hul­luus on ai­na aja­nut koh­ti yrit­tä­jyyt­tä. Koen, et­tä mi­nul­la on yrit­tä­jän luon­ne, kes­tän stres­siä ja epä­var­muut­ta hy­vin ja pääs­sä­ni pyö­rii jat­ku­vas­ti ke­hi­ty­si­de­oi­ta ja lii­ke­toi­min­ta­suun­ni­tel­mia.

Yri­tyk­se­ni toi­mi pe­rus­ta­mi­ses­ta läh­tien vuo­den 2024 syys­kuu­hun as­ti Po­rin Ruos­nie­mes­sä lii­ke­ti­las­sa ja mu­ka­na­ni oli kak­si vuok­ra­tuo­li­lais­ta. Kun maa­il­man­ti­lan­ne heik­ke­ni ko­ro­nan ja Uk­rai­nan so­dan myö­tä, piti saa­da kaik­ki ku­lut mah­dol­li­sim­man pie­nik­si, ja pää­dyin siir­tä­mään yri­tyk­se­ni ko­ti­ni yh­tey­teen Nak­ki­laan.

Ta­lo­ni si­jait­see joen ran­nal­la, jo­ten hoi­to­lan ik­ku­nas­ta au­ke­aa kau­nis jo­ki­mai­se­ma, jota on rau­hoit­ta­va kat­sel­la esi­mer­kik­si jal­ka­hoi­dos­sa is­tu­es­sa. Hoi­to­laan on oma si­sään­käyn­ti, jo­ten koti ja työ­paik­ka ei­vät se­koi­tu kes­ke­nään.

Läh­din ra­ken­ta­maan yri­tys­tä­ni täy­sin nol­lis­ta. On ol­lut upe­aa näh­dä, mi­ten on pys­ty­nyt ra­ken­ta­maan toi­mi­van yri­tyk­sen. Ra­kas­tan työ­tä­ni ja olen on­ne­kas, et­tä mi­nul­la on us­kol­li­sia asi­ak­kai­ta ja luok­se­ni löy­tää ai­na myös uu­sia asi­ak­kai­ta.

Ajat ovat sil­ti haas­ta­vat ja maa­il­man­ti­lan­ne jo­ten­kin täl­lä het­kel­lä niin eri­koi­nen. Kun ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne on ih­mi­sil­lä vai­kea, on täy­sin ym­mär­ret­tä­vää, et­tä juu­ri tä­män alan pal­ve­luis­ta sääs­te­tään, kos­ka nämä ovat usein nii­tä yli­mää­räi­siä me­no­ja. Kal­tai­se­ni pie­ny­rit­tä­jät ovat ol­leet to­del­la haas­ta­vas­sa ti­lan­tees­sa jo muu­ta­man vuo­den ajan ja on su­rul­lis­ta seu­ra­ta kuin­ka moni yrit­tä­jä on jou­tu­nut luo­pu­maan yri­tyk­ses­tään.

Vuo­sien var­rel­la vas­taan on tul­lut myös mui­ta vas­toin­käy­mi­siä, ku­ten ve­si­va­hin­ko, mur­to ja ko­ro­na-ai­ka, mut­ta kai­kes­ta on sel­vit­ty, ei­kä luo­vut­ta­mi­nen ole kos­kaan käy­nyt mie­les­sä.

Toi­von ja us­kon, et­tä maa­il­man­ti­lan­ne muut­tuu pa­rem­paan suun­taan ja ih­mi­sil­lä on taas enem­män va­raa os­taa pal­ve­lui­ta. Aloi­tan syk­syl­lä SAM­Kis­sa Yrit­tä­jän tut­kin­to -oh­jel­man, jon­ka us­kon vah­vis­tan osaa­mis­ta­ni yrit­tä­jä­nä. Kau­kai­sis­sa haa­veis­sa on tu­le­vai­suu­des­sa työs­ken­nel­lä am­ma­til­li­se­na opet­ta­ja­na kau­neu­den­hoi­to­a­lal­la.

Kos­ka työs­ken­te­len nyt yk­sin, lii­tyin taan­noin Nak­ki­lan Yrit­tä­jiin ver­kos­toi­tu­mis­mie­les­sä, mi­nul­la on siel­lä mo­nia tut­tu­ja jä­se­niä. Olen jo ai­em­min seu­ran­nut yh­dis­tyk­sen toi­min­taa ja koin sen ak­tii­vi­sek­si."

Teks­ti: Tiia Jo­ki­sa­lo