Ny­kyi­nen pää­mi­nis­te­rim­me on saa­nut ar­vos­te­lua sii­tä, et­tä hän tart­tuu “lii­an hel­pos­ti” yk­sit­täi­siin po­si­tii­vi­siin uu­ti­siin. Mie­les­tä­ni se on oi­kea tie. Ku­kaan, edes pank­kii­ri­liik­keen ko­vin sal­kun­hoi­ta­ja, ei osaa en­nus­taa tu­le­vai­suut­ta. Sik­si synk­kyy­den ja ne­gaa­ti­on si­jas­ta on eri­no­mai­sen tär­ke­ää löy­tää ja nos­taa esiin kaik­ki va­lon­pil­kah­duk­set, joi­ta lop­pu­jen lo­puk­si Sa­ta­kun­nas­ta löy­tyy ai­van mie­let­tö­mäs­ti.

Po­si­tii­vi­suus ei ole si­ni­sil­mäi­syyt­tä, vaan se on elin­voi­man polt­to­ai­ne. Se on tapa suh­tau­tua tu­le­vai­suu­teen ja on­gel­miin rat­kai­su­kes­kei­ses­ti il­man an­tau­tu­mis­ta. Po­si­tii­vi­nen ajat­te­lu li­sää tut­ki­tus­ti ih­mis­ten hy­vin­voin­tia, re­si­liens­siä ja yh­tei­sö­jen ky­kyä toi­mia yh­des­sä. Har­var­din ja Pen­n­syl­va­ni­an yli­o­pis­to­jen tut­ki­mus­ten mu­kaan op­ti­mis­ti­nen asen­ne li­sää ter­veyt­tä, vä­hen­tää stres­siä ja vah­vis­taa luo­vuut­ta. Yh­tei­söis­sä po­si­tii­vi­nen il­ma­pii­ri puo­les­taan ruok­kii yh­teis­työ­tä ja roh­keut­ta ko­keil­la uut­ta.

Tätä voi­daan kut­sua po­si­tii­vi­suu­den kier­teek­si. Pie­net on­nis­tu­mi­set ja myön­tei­set uu­ti­set huo­ma­taan, ja ne vah­vis­ta­vat us­koa tu­le­vai­suu­teen. Us­kos­ta syn­tyy toi­min­taa, ja toi­min­ta puo­les­taan tuot­taa uu­sia tu­lok­sia ja uu­sia va­lon­pil­kah­duk­sia, jot­ka ruok­ki­vat seu­raa­vaa kier­ros­ta. Näin syn­tyy ke­hi­tys, jota yk­sit­täi­nen pes­si­mis­mi ei pys­ty enää hor­jut­ta­maan. Ne­ga­tii­vi­nen ym­pä­ris­tö sen si­jaan saa mei­dät kä­per­ty­mään kuo­reem­me ja puo­lus­tau­tu­maan. Sel­viy­ty­mi­sen si­jaan tar­vit­sem­me kui­ten­kin roh­keut­ta ra­ken­taa. Tar­vit­sem­me siis us­koa, em­me uh­ka­ku­via.

Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jis­sä tämä ei ole pelk­kä aja­tus, vaan konk­re­ti­aan vie­ty toi­min­nan muo­to. Vai­keis­ta ajois­ta huo­li­mat­ta Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jien jä­sen­ke­hi­tys on nyt tun­ne­tun his­to­ri­an­sa par­haal­la ta­sol­la. Jä­sen­ke­hi­tyk­sen net­to­li­säys +119 jä­sen­tä. Se ker­too pait­si yrit­tä­jien luot­ta­muk­ses­ta, myös koko or­ga­ni­saa­ti­on ky­vys­tä le­vit­tää ke­hit­ty­mi­sen, te­ke­mi­sen ja en­nen kaik­kea po­si­tii­vi­suu­den hy­vää il­ma­pii­riä.

Yrit­tä­jät, yh­dis­tyk­set, kun­nat ja muut yh­tei­söt voi­vat yh­des­sä päät­tää, mi­hin sä­vyyn yrit­tä­jyys­maa­kun­nan tu­le­vai­suu­des­ta pu­hu­taan. Toi­vei­kas ja ra­ken­ta­va kes­kus­te­lu tart­tuu. Se luo poh­jaa il­ma­pii­ril­le, jos­sa kas­vu ja ke­hit­ty­mi­nen ovat it­sei­sar­vo­ja. Kä­per­ty­mi­sel­le ja po­te­roi­tu­mi­sel­le ei ole enää tar­vet­ta. Tämä il­ma­pii­ri luo roh­keut­ta in­ves­toi­da, työl­lis­tää ja ke­hit­tää.

Po­si­tii­vi­nen ajat­te­lu ei tar­koi­ta on­gel­mien kiel­tä­mis­tä, vaan sitä, et­tä nii­hin tar­tu­taan rat­kai­su­kes­kei­ses­ti. Ta­kaan myös, et­tä po­si­tii­vis­ten ra­ken­ta­jien kans­sa neu­vo­tel­laan ja kes­kus­tel­laan huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin epä­koh­dis­ta huu­te­le­van pes­si­mis­tin. Se on re­a­lis­tis­ta op­ti­mis­mia: toi­voa yh­dis­tet­ty­nä toi­min­taan.

Maa­kun­nal­li­nen elin­voi­ma ei syn­ny sat­tu­mal­ta. Se ra­ken­tuu asen­tees­ta, yh­teis­työs­tä ja us­kos­ta, et­tä me voim­me on­nis­tua yh­des­sä. Kun me kaik­ki nos­tam­me esiin on­nis­tu­mi­sia, vah­vis­tam­me omaa yh­tei­sö­äm­me ja koko Sa­ta­kun­taa.

Po­si­tii­vi­suus on ai­noa kort­ti, jon­ka tie­däm­me var­mas­ti ole­van kä­sis­säm­me. Käy­te­tään se vii­saas­ti ja te­hok­kaas­ti. Tu­le­vai­suu­den Sa­ta­kun­ta ei ole vain yrit­tä­jyys­maa­kun­ta. Se on paik­ka, jos­sa ra­ken­ne­taan, ke­hi­ty­tään, in­no­voi­daan ja en­nen kaik­kea voi­daan hy­vin.

Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jien sekä sen pai­kal­li­syh­dis­tys­ten syk­sy on taas täyn­nä eri­lai­sia gaa­lo­ja, pal­kit­se­mi­sia sekä juh­lan hu­mua. Pai­kal­li­ses­ti pal­kit­sem­me me­nes­ty­nei­tä yrit­tä­jiä niin or­ga­ni­saa­ti­oi­na kuin hen­ki­löi­nä. Hyvä niin, sil­lä Sa­ta­kun­ta on täyn­nä mah­ta­via yri­tyk­siä, jois­ta niin moni on pal­kin­non ja pal­kit­se­mi­sen ar­voi­nen. Muis­te­taan kui­ten­kin, et­tä pal­kin­nois­ta tär­keim­mät tu­le­vat ar­jes­sa. Ne ovat nii­tä pie­niä asi­oi­ta, sa­no­mi­sia tai kan­nus­tuk­sia, joi­den avul­la teet jon­kun toi­sen päi­väs­tä as­tet­ta pa­rem­man. An­nat toi­voa hä­nen yri­tys­tai­pa­leen­sa al­kuun, tsemp­piä ra­hoi­tus­neu­vot­te­luun, us­koa kas­vuun tai vaik­ka kii­tos­ta kol­le­gan hy­väs­tä työs­tä. Pa­ras tapa ruok­kia po­si­tii­vi­suut­ta on, et­tä kes­ki­tyt it­se ja­ka­maan sitä eteen­päin.

Kari Va­ris

Toi­mi­tus­joh­ta­ja, Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jät