Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä

Po­rin Äs­sis­sä on näh­ty vuo­sien var­rel­la mon­ta huip­pu­tor­ju­jaa. En­nen Suo­meen saa­pu­mis­taan kol­me kaut­ta Ruot­sin kor­keim­mal­la sar­ja­ta­sol­la pe­lan­nut Nik­las Ru­bin on yk­si par­hais­ta.

27-vuo­ti­as täh­ti­maa­li­vah­ti kan­nat­te­li lois­to­suo­ri­tuk­sil­laan vii­me ke­vää­nä Pa­dan puo­li­vä­lie­riin as­ti. Run­ko­sar­jas­sa yli 92 pro­sen­tin te­hok­kuu­del­la tor­ju­nut ruot­sa­lai­nen on jat­ka­nut pit­käl­ti sii­tä, mi­hin hän jäi tu­lo­kas­kau­del­laan Lii­gas­sa.

Ot­ta­jia Ru­bi­nil­le oli­si mui­hin ko­va­ta­soi­siin sar­joi­hin var­mas­ti ol­lut, mut­ta Ru­bin näh­dään pa­ta­pai­das­sa myös kau­del­la 2024–2025. Jat­ko­so­pi­mus yl­lät­ti mo­net. SHL:n Luu­la­jas­sa ja Frö­lun­das­sa ai­em­min tor­ju­nut Ru­bin on kui­ten­kin viih­ty­nyt mai­ni­os­ti kar­hu­kau­pun­gis­sa, ja tun­te­nut, et­tä seu­ra ja Iso­mä­en ylei­sö ha­lu­si­vat hä­net Po­riin.

– Äs­sät on lois­ta­va or­ga­ni­saa­tio ja seu­ras­sa on kan­nus­ta­va il­ma­pii­ri. Fa­nien tuki on hui­ke­aa, ja Iso­mä­en kal­tais­ta tun­nel­maa on vai­kea löy­tää mis­tään muul­ta paik­ka­kun­nal­ta. Nau­tin to­del­la tääl­lä pe­laa­mi­ses­ta. Ha­lu­an isoa roo­lia, ja olen sen saa­nut. Tot­ta kai se li­sää odo­tuk­sia ja tuo myös pai­nei­ta. Ne­kin pi­tää am­mat­ti­lai­se­na kui­ten­kin kes­tää, sa­noo Lii­gan kirk­kaim­piin täh­tiin kuu­lu­va Ru­bin.

Rubin nähdään patapaidassa myös kaudella 2024–2025. Kuva: Tomi Vastamäki

Peli on Ru­bi­nin mu­kaan eri­lais­ta Lii­gas­sa kuin SHL:ssä. Sii­hen vai­kut­taa eri­to­ten lii­go­jen eri­ko­koi­set kau­ka­lot.

– Sii­nä on suu­rin ero. Tääl­lä kau­ka­lo on pie­nem­pi, mikä te­kee pe­lis­tä eri­lais­ta. Tyk­kään enem­män täs­tä. Maa­li­vah­din nä­kö­kul­mas­ta ta­pah­tuu enem­män, kun kau­ka­lo on pie­nem­pi.

Pata on vii­me kier­rok­sil­la ajau­tu­nut tap­pi­oi­den tiel­lä. Nel­jä hä­vi­ö­tä on suis­ta­nut te­hot­to­man ryh­män Lii­gan puo­li­vä­lin ala­puo­lel­le.

– Syk­syn start­ti oli te­ho­kas, mut­ta mar­ras­kui­sen tau­on jäl­keen elim­me ko­via ai­ko­ja. Eri­tyi­ses­ti vii­me ai­koi­na olem­me su­kel­ta­neet sy­väl­le. Tun­teet ovat­kin täl­lä het­kel­lä ris­ti­rii­tai­set.

Tors­tai­na Äs­sät on jäl­leen tiu­kan pai­kan edes­sä, kun No­kia Are­nal­la vas­taan luis­te­lee suur­suo­sik­kei­hin kuu­lu­va Il­ves. En­nen jou­lua Äs­sä-lei­ris­sä toi­vo­taan rei­lua kurs­sin­muu­tos­ta.

Hal­lan­din maa­kun­nan Kungs­bac­kas­ta ko­toi­sin ole­va Ru­bin lu­paa omal­ta osal­taan te­ke­vän­sä par­haan­sa, jot­ta Äs­sät oli­si jäl­leen voit­ta­va jouk­kue.

– Teen par­haa­ni, jot­ta saan pe­lat­tua sa­mal­la ta­sol­la kuin vii­me vuon­na. Tär­kein­tä on kui­ten­kin jouk­ku­een me­nes­tys. Sii­nä on juu­ri nyt pal­jon pa­ran­net­ta­vaa. Ko­hen­nus­ta kai­va­taan eri­tyi­ses­ti kie­kol­li­seen pe­laa­mi­seen. Te­ho­ja pi­tää kai­vaa pi­kai­ses­ti jos­tain, Ru­bin täh­den­tää.

Pa­dan pe­liä joh­taa ana­lyyt­ti­ses­ti pe­liin suh­tau­tu­va Jere Här­kä­lä. Myös maa­li­vah­tit­ri­oa ke­hit­tä­vä Jaak­ko Ro­sen­dahl saa Ru­bi­nil­ta isot ke­hut. Ti­man­tin­ko­va am­mat­ti­lai­nen on­kin vai­kut­tu­nut Äs­sä-val­men­nuk­sen tai­toi­hin.

– Meil­lä on Jas­kan kans­sa hyvä yh­teis­työ­suh­de. Nä­em­me pe­lin sa­mal­la ta­paa – sen mi­ten mi­nun tu­li­si tor­jua ja ke­hit­tyä en­tis­tä pa­rem­mak­si. Hi­om­me päi­vit­täin pie­niä yk­si­tyis­koh­tia, ja pa­nos­tam­me pal­jon men­taa­li­puo­leen. Jouk­ku­eel­le tär­kein pa­ran­net­ta­va osa-alue on kiis­tat­ta maa­lin­te­ko. Se on kor­jat­ta­va vä­lit­tö­mäs­ti. Pal­jon on kiin­ni it­se­luot­ta­muk­ses­ta, ja sen löy­tä­mi­seen on kek­sit­tä­vä pi­kai­set lääk­keet, ko­ros­taa Ru­bin.

Niklas Rubin. Kuva: Porin Ässät

Ru­bi­nin mie­les­tä Sveit­si on se paik­ka Eu­roo­pas­sa, jos­sa useim­mat var­maan ha­lu­ai­si­vat nyt pe­la­ta, mut­ta tais­te­lu pe­li­pai­kois­ta on kova.

– En ha­lua kat­soa lii­an kau­as tu­le­vai­suu­teen. Olen tyy­ty­väi­nen ny­kyi­seen so­pi­muk­see­ni, mut­ta ai­na­han sitä ha­lu­ai­si kie­koil­la kor­keim­mal­la ta­sol­la, mi­hin ky­ke­nee.

– Toi­von, et­tä krop­pa­ni kes­tää, ja py­syn ter­vee­nä, ja näin pe­laa­maan pit­kän uran. Juu­ri nyt mie­li ja fo­kus ovat Äs­sien me­nes­tyk­ses­sä, ja tah­don työn­tää jouk­ku­et­ta mah­dol­li­sim­man pit­käl­le. Ha­lu­an ko­kea pla­yof­fien hui­ke­an tun­nel­man tois­ta­mi­seen.

Ru­bi­nia odot­taa lop­pu­vii­kos­ta kak­si juh­la­het­keä. Jou­lun aa­to­naat­to­na hän viet­tää 28-vuo­tis­synt­tä­rei­tään.

– Nau­tin suun­nat­to­mas­ti jou­lus­ta. Tun­tuu hie­nol­ta viet­tää vuo­den suu­rin­ta juh­laa per­heen kes­ken. Yk­sIn­ker­tai­ses­ti ren­tou­tua hie­man, ja pääs­tää het­kek­si ir­ti kie­kos­ta – naut­tia ruu­as­ta ja ma­keis­ta nau­ruis­ta.

Ru­bi­nin ir­ti­ot­to kii­vaas­ta lät­kä­e­lä­mäs­tä jää vain muu­ta­man päi­vän mit­tai­sek­si.

– Vii­me vuon­na olim­me tyt­töys­tä­vä­ni per­heen luo­na. Täl­lä ker­taa vie­täm­me jou­lun omien lä­heis­te­ni seu­ras­sa Ruot­sis­sa.