FC Jazzin pelaajat Kalombo ja Etok yllättyivät positiivisesti Suomesta – Rasismin kitkemiseksi riittää vielä tehtävää maailman kansainvälisimmän urheilulajin parissa
Pauliina Vilpakka
Reilut pari viikkoa sitten FC Jazzin laituri Sedrick Kalombo ja puolustaja Mmenie-Abassi Ita Etok olivat kentällä FC Jazzin ja Pallo-Iirojen paikalliskamppailussa, kun miesten Kakkosen peli yhtäkkiä keskeytettiin. Erotuomari oli kuullut yleisöstä rasistista huutelua, ja laittanut pelin seis. Kuuluttaja kuulutti, ettei sellainen käyttäytyminen kuulu jalkapalloon, ja että sama sääntö koskee niin yleisöä kuin pelaajiakin. Parin minuutin päästä peliä jatkettiin, eikä asiattomia huutoja enää kuulunut.
Kalombo ja Etok ymmärsivät vasta jälkeenpäin mitä oli tapahtunut, sillä olivat keskittyneitä peliin. Pelaajat ovat kuitenkin positiivisesti yllättyneitä siitä, että Suomessa tilanteeseen reagoitiin niinkin voimakkaasti, ja että ottelu keskeytettiin ja asiaan puututtiin.
Kongolaiset sukujuuret omaava, Italiassa kasvanut Kalombo kertoo, että Italiassa rasistiset huudot jalkapallopeleissä ovat valitettavasti yleisiä. Peliä ei niiden takia keskeytetä, mutta jos tilanne äityy oikein pahaksi, joskus rangaistuksena seuraava peli voidaan pelata kokonaan ilman yleisöä.
Se on Kalombon mielestä tehokas puuttumiskeino siksi, että se koskettaa suurta joukkoa ihmisiä. Ehkä seuraavalla kerralla yleisössä vieressä seisovat ihmiset käskevät huutelijan olla hiljaa. Toisaalta on myös hyvin harmillista, että yhden tai muutaman ihmisen hölmöilyn takia kukaan ei pääse katsomaan peliä.
Etok pohtii, että toinen tapa puuttua rasistiseen kielenkäyttöön voisi olla esimerkiksi, että kyseiselle asiattomasti käyttäytyneelle henkilölle annettaisiin porttikielto peleihin tietyksi ajanjaksoksi.
Etok ja Kalombo olivat positiivisesti yllättyneitä siitä, että yleisöstä kuuluneisiin rasistisiin huutoihin reagoitiin Raumalla heti. KUVA: PAULIINA VILPAKKA
Miehet pohtivat, että yleisesti rasistinen huutelu jalkapallopeleissä voi liittyä esimerkiksi tilanteisiin, jossa häviöllä olevan joukkueen kannattajilla alkavat tunteet kuumeta. Huuteluiden on tarkoitus häiritä ja vaikeuttaa voitolla olevan joukkueen keskittymistä. Samaa voivat yrittää myös vastapuolen pelaajat. Aihe voi koskea muutakin kuin ihonväriä tai kansalaisuutta, mitä vain mikä mahdollisesti ärsyttää toista pelaajaa. Huutelijan tarkoituksena voi olla, että toinen suuttuu, ja tekee puolestaan jotain, mistä hänelle rapsahtaa punainen kortti.
Tänä kesänä Suomeen saapuneet Kalombo ja Etok eivät ole tähän asti kohdanneet rasismia Suomessa aluksi mainitun välikohtauksen lisäksi, eivät yleisöstä eivätkä pelaajilta. Nigerialainen Etok on ollut positiivisesti yllättynyt Suomesta, sillä hän oli varautunut siihen, että voisi Euroopassa kohdata rasismia. Porista ja FC Jazzista hänellä on kuitenkin pelkkää hyvää sanottavaa.
Myös Kalombon ensivaikutelmat Porista muutaman kuukauden perusteella ovat, että hän on tullut hyvään kaupunkiin.
– Joka paikassa, ruokakaupassa, kadulla, ravintolassa ihmiset ovat mukavia. En ole kohdannut rasismia Porissa, Kalombo sanoo.
Joukkueen sisällä vallitsee miesten mukaan aina hyvä henki, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Joukkuetoverit seisovat joka tilanteessa omiensa tukena.
Etok ja Kalombo ovat molemmat saapuneet Suomeen tänä kesänä. KUVA: PAULIINA VILPAKKA
FC Jazzin edustusjoukkueessa on parhaillaan ihmisiä seitsemästä eri kansallisuudesta. Toiminnanjohtaja Tommi Pikkarainen muistuttaa, että jalkapallo on ylivoimaisesti maailman kansainvälisin laji myös paikallistasolla. Porissakin pelaajat tottuvat nuoresta pitäen siihen, että joukkueissa on pelaajia eri maista. Edustusjoukkueen valmennus tapahtuu englanninkielellä, ja valmentajakin on italialainen.
Pikkarainen kertoo, että seuran tehtävä on luoda ilmapiiri, jossa kaikki ovat aidosti samalla viivalla. Jos ilmapiiri olisi toisenlainen, se tarttuisi helposti pelaajiinkin.
Jalkapallo on vienyt Pikkaraista itseäänkin ympäri maailmaa. Hän on pelannut tai valmentanut 20 eri maassa. Sitä taustaa vasten kaikenlainen rasismi tuntuu todella oudolta. FC Jazzissa työskennellessään hänen ei ole kertaakaan tarvinnut puuttua rasistiseen tekoon tai kielenkäyttöön. Joskus pelaajille yleisesti huudetaan katsomosta asiattomuuksia, mutta Pikkarainen ei ole kuullut rasistista huutelua. Hän uskoo, että sellaiseen puuttuu tarvittaessa jokainen seuran värejä kantava.
