AS­KO TAN­HU­AN­PÄÄ

Har­val­ta suo­ma­lai­sur­hei­li­jal­ta löy­tyy kul­tai­nen SM-mi­ta­li kol­mes­ta eri la­jis­ta, mut­ta rau­ma­lais­läh­töi­sen Jari Vei­jo­lan pal­kin­to­kaa­pis­sa moi­nen vä­ri­suo­ra ko­mei­lee. Ny­kyi­sin Hel­sin­gis­sä asu­va Vei­jo­la on voit­ta­nut mes­ta­ruu­den sekä voi­ma­mies­ki­sois­sa, ame­rik­ka­lai­ses­sa jal­ka­pal­loi­lus­sa et­tä ke­hon­ra­ken­nuk­ses­sa. Huip­pu-ur­hei­lu-uran­sa hän päät­ti tänä ke­sä­nä ke­hon­ra­ken­nuk­sen ylei­sen sar­jan prons­siin ras­kaas­sa sar­jas­sa. Saa­vu­tus on suo­ras­taan sen­saa­ti­o­mai­nen, sil­lä Vei­jo­lan ikä­mit­ta­ri osoit­taa jo 53 elet­tyä vuot­ta.

– Se oli kiel­tä­mät­tä kova jut­tu nuo­rem­pien seu­ras­sa, mut­ta vaa­tii se ko­via uh­rauk­si­a­kin. Mitä van­hem­pi olet, sitä enem­män si­nun pi­tää teh­dä töi­tä krop­pa­si eteen ja tree­nat­ta­va lo­pus­sa jo mii­nus­ras­voil­la. Pää­tä­kin tar­vi­taan, jot­ta saa it­sen­sä riit­tä­vän ki­re­äk­si ja kui­vak­si. Vii­meis­ten nes­tei­den pu­ris­ta­mi­nen pois kro­pas­ta on to­del­la ko­van työn ta­ka­na, Vei­jo­la tii­vis­tää.

Kil­pai­lu-uran­sa Jari Vei­jo­la muis­taa aloit­ta­neen­sa sa­mal­la ta­val­la, mil­lä tu­han­net ja taas tu­han­net muut­kin nuo­ret ovat sen aloit­ta­neet eli al­le kou­lui­käi­se­nä hiih­to- ja maas­to­juok­su­ki­sois­ta.

– Gee­nit ovat ol­leet alus­ta läh­tien koh­dal­laan, sil­lä su­vus­sa­ni on sekä isän et­tä äi­din puo­lel­ta SM-ta­son ur­hei­li­joi­ta. Pap­pa­ni Kos­ti Vei­jo­la voit­ti 76-vuo­ti­aa­na vie­lä kei­hään­hei­ton ve­te­raa­nien Eu­roo­pan mes­ta­ruu­den.

Ame­rik­ka­lai­nen jal­ka­pal­lo vei nuo­ruus­vuo­si­naan jal­ka- ja jää­pal­loa sekä jää­kiek­koa pe­lan­neen Jari Vei­jo­lan mu­ka­naan, kun rau­ma­lais­jouk­kue Ad­mi­rals nou­si Vaah­te­ra­lii­gaan. Val­men­ta­ja oli ame­rik­ka­lai­nen blues-muu­sik­ko Jim­mie Law­son, jota Vei­jo­la ku­vaa hy­väk­si äi­jäk­si.

– Ad­mi­ral­sin toi­min­nan lo­put­tua aloin voi­mail­la to­sis­sa­ni. Kier­sim­me Sami Hei­no­sen kans­sa lu­ke­mat­to­man mää­rän ki­so­ja yh­des­sä ja al­le 100-ki­loi­sis­sa voi­tin elä­mä­ni en­sim­mäi­sen Suo­men mes­ta­ruu­den. Lo­pe­tin, kun olin saa­vut­ta­nut jen­keis­sä epä­vi­ral­li­sen MM-ho­pe­an sa­ta­sis­sa. Suo­mes­sa en saa­nut enää vas­tus­ta ja se vei in­toa pois, ker­taa Vei­jo­la.

– Ame­ri­kas­sa oli­si ol­lut tar­jol­la myös muu­ta­mia hy­vä­pal­kin­toi­sia ki­so­ja, mut­ta jos­tain syys­tä en toh­ti­nyt jää­dä sin­ne yk­sin, hän tun­nus­taa.

Uu­det haas­teet löy­tyi­vät tu­tus­ta la­jis­ta eli jenk­ki­fu­tik­ses­ta, mis­sä Pori Be­ar­sis­sa voi­tet­tua Spa­get­ti­mal­jaa seu­ra­si­vat Vaah­te­ra­lii­gan mes­ta­ruu­den Tu­run Tro­jan­sis­sa ja Por­voon Butc­her­sis­sa. Vuon­na 2004 pal­kin­to­kaap­pi li­hoi myös Nor­jan mes­ta­ruus­mi­ta­lil­la Eids­vol­lis­ta.

– Aja­tus bo­daa­mi­ses­ta syt­tyi, kun oli ol­lut muu­ta­man ker­ran ki­rur­gin ope­roi­ta­va­na. Heti 2010 tuli sit­ten no­vii­sien Suo­men mes­ta­ruus, kun­nes pai­kat al­koi­vat taas bra­ka­ta. Muu­ta­man vuo­den pää­sin kui­ten­kin vie­lä tree­naa­maan to­sis­sa­ni ja tänä vuon­na tuli sit­ten lo­pul­li­nen kii­tos.

– Olen lu­van­nut per­heel­le­ni, et­tä jat­kos­sa kes­ki­tyn pel­käs­tään gol­fin pe­laa­mi­seen. Kai­voin mai­lat­kin esiin en­sim­mäi­sen ker­ran 13 vuo­teen, Vei­jo­la pal­jas­taa.

Sa­lil­la Vei­jo­la käy omien sa­no­jen­sa mu­kaan enää vain har­ras­tus­mie­les­sä ja val­men­taa sii­nä si­vus­sa muu­ta­maa muu­ta ur­hei­li­jaa. Val­men­net­ta­via ovat muun mu­as­sa bo­dy­fit­nes­sin MM-ki­sois­sa Ro­ma­ni­as­sa seit­se­män­nek­si si­joit­tu­nut San­ni Kaak­ko­lah­ti ja voi­ma­mies­ki­sois­sa kil­pai­le­va oma pik­ku­ve­li Jark­ko Vei­jo­la.

– Olen pyr­ki­nyt tuo­maan sa­leil­le sen sau­mat­to­man yh­tei­söl­li­syy­den, jos­ta sain it­se naut­tia Rau­mal­la le­gen­daa­ri­ses­sa Pom­ma­ris­sa. Poh­ja kaik­keen me­nes­tyk­seen on pe­räi­sin ni­me­no­maan siel­tä.

Työk­seen Jari Vei­jo­la pyö­rit­tää ny­kyi­sin omaa ra­ken­nu­sa­lan yri­tys­tään. Par­hail­laan työn al­la on ker­ros­ta­lo, mis­sä yrit­tä­jä toi­mii it­se työ­maa­mes­ta­ri­na.