Miksi koripalloilussa puhaltava myötätuuli on kiertänyt naisten maajoukkueen?
Raiko Häyrinen / STT
Lisenssipelaajien määrä on noussut ennätyslukemiin, miesten maajoukkue porskuttaa kohti MM-kisoja ja Lauri Markkanen on noussut Suomen suosituimmaksi urheilijaksi. Mutta suomalaisessa koripalloilussa puhaltava myötätuuli näyttää kiertäneen naisten maajoukkueen, joka on viimeksi pelannut EM-kisoissa 1987.
Huhtikuussa Koripalloliitto tiedotti, että naisten maajoukkueen päävalmentajana aloittaa Ilkka Palviainen ja kakkosvalmentajana Seagullsin Suomen mestaruuteen johtanut Jussi Laakso.
Liiton tiedotteessa ei mainittu sanallakaan Palviaisen edeltäjää Pekka Salmista.
Salminen tuli naisten maajoukkueen päävalmentajaksi kesäkuussa 2015. Hänellä oli takanaan pitkä ja menestyksekäs ura seurajoukkuevalmentajana, mutta ennen kaikkea hän oli ollut rakentamassa miesten maajoukkueen nousua. Salminen oli toiminut miesten maajoukkueen apuvalmentajana 2001 alkaen ja ollut erityisesti rakentamassa maajoukkueen tavaramerkkipuolustusta. Toiveena oli, että hän voisi johtaa naiset samankaltaiseen nousuun kuin Suomen miehet.
Se on jäänyt toistaiseksi haaveeksi. Salmisen päävalmentajakaudella Susiladies pelasi 22 EM-karsintaottelua, joista se voitti yhden marraskuussa 2020 Portugalia vastaan.
Se ei silti tarkoita sitä, ettei Salmisen johdolla olisi tehty hartiavoimin töitä kurssin kääntämiseksi.
– Pekalle on annettava krediittiä siitä, miten hän on taistellut naisten puolesta, että meillä olisi niin ammattimaiset olot kuin mahdollista. Uskon, että jokainen pelaaja allekirjoittaa sen, että hän on auttanut kaikkia pelaajia myös kentän ulkopuolella. Kun olin ensimmäistä kesää maajoukkueessa, pesimme matkalla nyrkkipyykkiä lavuaarissa ja laskimme, miten urheilutoppeja riittää. Nyt on oikeasti tosi ammattimainen meininki, maajoukkueessa 2012 debytoinut Sofia Pelander sanoo.
Myös uusi päävalmentaja Ilkka Palviainen kehuu vuolaasti edeltäjäänsä.
– Pekka on tehnyt äärimmäisen laadukasta työtä tyttöjen koripallon kehittämisessä. On saatu sitoutettua valmentajia ja pelaajia sekä saatu seurat tekemään yhdessä asioita. Nuorten maajoukkueiden taso on noussut ja meillä on myös Euroopan tasolla huippuyksilöitä.
Salminen ei halunnut julkisesti kommentoida päävalmentajakautensa päättymistä, mutta oli valmis puhumaan muista asioista.
– Nuorten maajoukkuevalmennuksen ja valmentajakoulutuksen kautta tätä on lähdetty kasvattamaan, sieltä se pitää tehdä, jos jotain isoa haluaa muuttaa. Karkeasti sanoen ensimmäiset pelaajat, jotka ovat olleet näiden muutosten piirissä, ovat 1997–1998 syntyneet. Jossain vaiheessa se hyvä työ alkaa näkyä, vaikka se ei vielä ole vienyt sinne asti mihin haluamme, Salminen summasi päävalmentajakautensa.
Ilkka Palviainen sanoo näkevänsä nykytilanteessa paljon mahdollisuuksia. Kaikki Suomen tyttöjen ikäkausimaajoukkueet pelaavat EM-kisojen ylimmällä tasolla A-divisioonassa ja Awak Kuier on noussut ensimmäiseksi suomalaiseksi WNBA-pelaajaksi, jonka nimi resonoi myös naisten koripalloilua seuraavan yleisön ulkopuolella.
– Nuoret pääsevät kilpailemaan maanosan parhaita vastaan nuoresta saakka. Se ei suoraan siirry aikuisten maajoukkueeseen, mutta pitkäjänteisesti se edesauttaa sitä. Jos katsotaan taaksepäin meidän nykyisiä kokeneita ikäluokkiamme, niin heillä on vain satunnaisesti A-divisioonan kokemusta, Palviainen sanoo.
Palviainen sanoo haluavansa pyrkiä siirtämään nuorten maajoukkueiden pärjäämistä arvokisoissa aikuisten maajoukkueeseen.
– Pelillisesti haluamme olla rohkeita, ennalta-arvaamattomia ja pelata koko kentän koripalloa.
Naisten maajoukkue on silti samankaltaisessa kuopassa kuin miesten maajoukkue 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, kun se oli pudotettu EM-karsintojen B-sarjaan. Alimmista lohkoarvontakoreista on kova työ päästä ylöspäin ja karsintapelejä on vähän, eikä naisten EM-kisoissa pelaa kuin 16 maata – kahdeksan vähemmän kuin miesten EM-kisoissa.
– Kun lähdet pohjalta rankingissa, päädyt pelaamaan Espanjaa tai Ranskaa vastaan, jotka ovat melkein mahdottomia voittaa. Meillä on myös käynyt huono tuuri arvonnoissa. Minusta me olemme ottaneet askelia eteenpäin ja meillä alkaa olla tosi hyviä nuoria, Sofia Pelander sanoo.
Palviainen on valmentanut sekä miehiä että naisia ja sanoo haluavansa kohdata jokaisen valmennettavansa yksilönä. Hän sanoo, ettei näe merkittäviä eroja miesten ja naisten välillä.
Yksi kiistaton ero on kuitenkin se, että tytöt tulevat puberteettiin keskimäärin selkeästi aikaisemmin kuin pojat. Naisten valmennusjärjestelmän työtä tämä helpottaa siinä mielessä, että ensimmäisten ikäkausimaajoukkuevalintojen ja toisen asteen oppilaitosten urheilulinjojen valintaiässä tyttöjen murrosikä on yleensä jo takana. Poikien osalta valintoja tehdään taas tilanteessa, jossa biologiset kehityserot yksilöiden välillä ovat suuria.
Toisaalta tämä aiheuttaa omanlaisiaan vaatimuksia tyttöjen valmentamiselle.
– Kysymys tyttöjen valmennusjärjestelmälle onkin, tehdäänkö oikeita asioita tarpeeksi aikaisin. Onko pohja rakennettu riittävän hyvin, että talentista saataisiin kaikki irti, Palviainen kysyy.
Salmisen mielestä vastaus on ei.
– Kun meillä aletaan todella harjoitella, on jo vähän myöhäistä. Tyttöjen pitäisi tehdä ennen kaikkea enemmän voimaharjoittelua kuin poikien. Toimenpiteet pitäisi suunnata aikaisempaan ikäkauteen kuin toisen asteen opintoihin. Tytöille tarvittaisiin lisää harjoittelua jo ala- ja yläkouluikään, Salminen sanoo.
Tarjolla olevien työpaikkojen määrään valmennusjärjestelmä ei pysty vaikuttamaan. Niitä naisurheilijoille on Suomessa selkeästi vähemmän kuin miehille ja palkat ovat keskimäärin miehiä pienempiä. Tämä on yksi syy siihen, miksi useissa palloilulajeissa Suomessa harmitellaan naispelaajien aikaista lopettamista.
Kun Sofia Pelander oli miettimässä suuntaansa ylioppilaskirjoitusvuonna, hän keskusteli isänsä kanssa mahdollisuudesta lähteä Yhdysvaltoihin pelaamaan yliopistokoripalloa.
– Isä sanoi, ettei sinusta ammattipelaajaa kuitenkaan tule ja kun haluat lääkäriksi, mieti nyt vielä, Pelander kertoo.
Pelander aloittikin lääketieteen opinnot Suomessa, mutta on sen jälkeen edennyt ammattilaiskoripalloilijaksi Euroopassa.
– Aina kun isä on soittanut ulkomaille, olen vastannut, etten ehdi puhua, olen työmatkalla, Pelander nauraa.
– On hirveän tärkeää, että tytöilläkin olisi esikuvia siitä, että koriksesta voi tehdä ammatin. Koriksessa on yleisesti vain kahdeksan kuukauden sopimukset. Miesten puolella palkat ovat sen verran korkeammat, että on mahdollista keskittyä siihen. Siinä on iso ero. Jos tekee kaksoisuraa, on vaikea yhdistää opintoihin kahden kuukauden maajoukkueleiritys kesällä, Pelander vertaa.
Pekka Salmisen mielestä olisi tärkeää saada naisten Korisliigasta ainakin yksi joukkue pelaamaan kovia kansainvälisiä pelejä, mikä mahdollistaisi kehittymisen kotimaassa pelaaville naisille.
– Suomeen pitäisi saada Eurocup-tasoinen joukkue. Sitä ei ole saatu aikaan.
Palviaisen päävalmentajakauden ensimmäinen iso koitos ovat Kiinan Chengdussa kesä-heinäkuun vaihteessa pelattavat Universiadit. Suomen alkulohkoon kuuluu myös Yhdysvallat.
– Kesä on äärimmäisen tärkeää aikaa. Universiadit palvelevat meitä sen testaamisessa, miten harjoitellut asiat toimivat. Edessä on valtavan tärkeä kesä.
Sofia Pelander uskoo, että paremmat ajat ovat edessä.
– Hypen puute johtuu menestyksen puutteesta, mutta meillä on positiivinen suunta. Jos joukkueessa on Lauri Markkanen, on helpompi luoda innostusta suurelle yleisölle, joka ei muuten olisi niin kiinnostunut koripallosta. Meillä on Awak, joka on nuori ja jolla taivas on rajana. Vaikka hypeä ei vielä ole tullut, minusta kaikessa naisten urheilussa näkyy, että ollaan menossa tasa-arvoisempaan suuntaan.