Peiliin katsominen ja vaa’alla käynti kannustavat liikunnan aloittamiseen – Nuorena kisannut Heimo Törmä löysi liikunnan uudelleen viisikymppisenä
Voimailuharrastus on vienyt Heimo Törmää ympäri maailmaa. Nyt 72-vuotias seniori liikkuu kahdesti viikossa.
Ari Anteroinen
Heimo Törmä, 72, saapuu haastatteluun Rauman talviharjoitteluhalliin hyvin varustautuneena. Hän kaivaa repustaan lokakuussa tehdyn UKK-kävelytestin tulokset. Tulosten mukaan Törmä on sopivan painoinen ja kuntoindeksi on 102. Eli kestävyyskunto on samanikäisiin miehiin verrattuna keskimääräinen.
Haastattelupäivänä oli kova tuuli ja lumimyräkkä. Törmä kuitenkin käveli haastateltavaksi kotoaan Pyynpäästä ja aikomus oli vielä kävellä takaisinkin. Matkaa kotoa hallille on noin 3,5 kilometriä.
Törmä kertoo saaneensa liikkua jo nuorukaisena Huittisissa, josta on lähtöisin, maatitilan töissä.
– Se oli sellaista luonnollista liikkumista. Sieltä se perusvoima on lähtöisin.
Sitten kuvaan tuli painonnosto.
– Leppäkosken kylällä oli siihen aikaan sellainen aktiivinen Matti Everi, joka harrasti painonnostoa ja keräsi kylän pojat mukaan, Törmä kertoo.
Repusta löytyy toinenkin paperi, joka kertoo Törmän kilpailusaavutuksia vuodesta 1970 lähtien viime vuoteen saakka. Mitaleita ja pokaaleita on kertynyt painonnostosta, voimanostosta ja penkkipunnerruksesta. Tosin paperista puuttuvat merkinnät vuosilta 1972–1999.
– Silloin oli perhe se ykkösasia.
Raumalle Törmä muutti 1977. Aika meni töissä ja perheen parissa.
– Kun lähestyin viittäkymppiä, katsoin peiliin ja sieltä katsoi takaisin hyvin riutuneen näköinen mies. Ajattelin, että jotain pitää tehdä. Menin salille treenaamaan. Vuonna 1999 päätin, että vuoden päästä on SM-kisat painonnostossa ja menen viiskymppisten kisaan mukaan. Harjoittelen niin paljon, että sinne kehtaa mennä. Ja menin kanssa.
Heimo Törmä innostui näyttämään mallia vauhdittomasta pituushypystä Rauman talviharjoitteluhallissa. Mies tunnetaan kuitenkin parhaiten painon- ja voimanostosta.
Ari Anteroinen
Tilastoissa löytyy sellainenkin tieto, että vuonna 2003 tuli SM-kulta vauhdittomassa kolmiloikassa.
– Vasaraisten koululla oli vauhdittomien hyppyjen kisat. Menin katsomaan, mikä homma se on. Eelis Kalli -niminen kaveri totesi, että jäntevänä kaverina minun pitäisi mennä SM-kisoihin. Minähän menin Tampereelle Pirkkahalliin. Vauhdittomassa pituudessa olin neljäs ja vauhdittoman kolmiloikan voitin tuloksella 8.43, Törmä toteaa vaatimattomana.
– Muut kilpailijat yllättyivät. He olivat lähinnä lentopalloilijoita tai yleisurheilun harrastajia. Kun kerroin painonnostotaustastani, ihmettely loppui.
Kilpaileminen on vienyt Törmää myös maailmalle.
– Olen käynyt paikoissa, minne ei olisi muuten tullut koskaan mentyä, Törmä toteaa.
Listalla löytyvät Slovakia, Etelä-Afrikka, Tsekki, Ranska, Kanada ja Uusi-Seelanti.
Törmä kehuu kävelyä hyväksi liikunnaksi. Siinä voi vaikka samalla kerätä roskia tai tupakan tumppeja.
– Myös uinti ja hiihto ovat hyviä. Ja tietenkin saliharjoittelu, Törmä lisää.
Mitä Törmä sanoisi niille, joilla on vaikeuksia ottaa itsestään niskasta kiinni ja lähteä liikkeelle?
– Liikunta antaa hyvää kuntoa. Kyllä se välillä ponnisteluja vaatii, että pääsee liikkeelle. Sehän on hankalinta. Yleensä riittää, kun katsoo ensin peiliin ja sitten käy vaa’alla, Törmä virnistää.
Törmä pyrkii harrastamaan liikuntaa pari kertaa viikossa.
– Käyn salilla, kävelen paljon ja kesällä pyöräilen sekä teen metsätöitä.
Lisäksi Törmä opastaa aloittelevia nostajia.
Miltä kalenteri näyttää, kun ohjelmaa tuntuu olevan?
– Ei se ole mikään katastrofi. Tyttären koirat kaipaavat säännöllistä ulkoiluttamista, joten ei siellä kalenterissa nyt paljon merkintöjä ole. Olen myös henkilökohtainen avustaja yhdelle kehitysvammaiselle 20 tuntia kuukaudessa. Se vie oman aikansa. Lisäksi on kaksi poikaa, joiden kanssa käyn uimassa ja kävelyllä viikoittain. Ne ovat sitovia hommia. Mitä muuta sitä elämällään tekisi, heittää Törmä.
Ja lähtee kävelemään lumituiskussa kotia kohti.