Pesäkarhujen ja Manse PP:n neljä finaalia ovat olleet tunteiden vuoristorataa – Lauantaina viidennen ja ratkaisevan taiston jälkeen toinen kärsii ja toinen riemuitsee
Suomen mestaruudesta on taistellut tasainen kaksikko.
Vesa-Pekka Järvelä
Naisten superpesis on saanut arvoisensa huipennuksen. Jokaisessa finaalikamppailussa yliajalle edenneiden Pesäkarhujen ja Manse PP:n kolmas loppuottelu lauantaina Mansen loppuunmyydyllä kotiareenalla oli jälleen täynnä suurta tunnetta.
Äärimmäisen tiukka linja jatkui neljännessä pelissä Porissa, jossa tamperelaiset lopulta pilasivat Pesäkarhujen orastavat mestaruusjuhlat.
– Tämä on pesäpalloa viihdyttävimmillään. Kotiutuskilpailu on aina pienestä kiinni. Yhtä pitkää ”kotaria” ei ole omalle kohdalleni osunut, mutta ei tässä mitään. Nyt vedetään hetki happea, ja keskiviikkona aletaan keskittyä lauantaihin. Kaikki tietävät pelin hengen. Marginaalit ovat kuitenkin olleet erittäin kapeat. Pää on pidettävä kylmänä, ja ratkaisukamppailuun on löydettävä oikea mieliala. Vireystila pitääkin saada mahdollisimman korkealle, korostaa Pesäkarhujen pelinjohtaja Jarkko Pokela.
Kumpikin finalisti on ollut vahva ulkopelissään, eikä sisäpelissäkään ole ollut suurempia ongelmia. Molemmat olisivat sillä sektorilla silti pystyneet parempaankin.
– Ulkopelissä mentiin kuusi vuoroa aika lailla maksimitasolla. Muutama virhe toki mahtui mukaan, mutta niitä on turha jossitella. Selvää onkin, ettei tuosta pysty paljoakaan tiukentamaan vaan parannusta pitää löytää sisäpelistä. Varsinkin kakkospuolen ratkaisuihin on saatava lisää potkua. Myös vaatimattomaksi jäänyt näppipeli vaatii kohennusta. Tampereella tarvitaan hyviä keskiosumia ja lisää jalkanopeutta, pohti Pesäkarhut toisen kerran kolmen vuoden aikana finaaleihin johdattanut Pokela.
Pesäkarhut suuntaa vielä kerran Manse PP:n vieraaksi. Kuva: Ida Sarja
Päivän kunto ja iskukyky ovat olleet avainasemassa ja paremmuus on ratkaistu paljolti henkisellä puolella. Viime lauantain pelistä Kaupin komeassa pesispyhätössä muodostui huikea trilleri. Sen ja kotiedun sitkeytensä osoittaneille porilaisille ratkaisivat mailan varressa koko kauden vakuuttanut Emilia Linna ja juoksun tuonut Eveliina Tuominen.
Sunnuntaina Porin Erku-Areenalla 2 000 katsojan edessä jännitys oli käsin kosketeltavaa. Finaalisarja oli joukkueiden neljännessä kohtaamisessa katkolla Pesäkarhuille. Syksyllä 2021 himoitun SM-kullan saalistanut kotijoukkue tuli kentälle kullankiilto silmissä. Saman latauksen, jännityksen ja huuman aisti myös aina fanaattisen kotiyleisön olemuksessa. Karhu-fanit janosivat yhden välivuoden jälkeen kaudelle 2023 kultaista kruunua.
Sarjan kakkoskamppailun avausjaksolla Pesäkarhut oli pahasti kipsissä. Sunnuntaina juonikkaan pelinjohtajan suojatit olivat hereillä heti ottelun alussa. Paineita oli silti molemmilla. Antti Vihtkarin luotsaama Manse oli pakkovoiton myötä tiukemmassa paikassa, mutta finaalisarjan katkaiseminen on tunnetusti aina vaikeaa.
Pesäkarhut onnistui kapteeni Linnan lyönnillä viemään avausjakson, mutta kakkosjaksolla Manse rynni vastustamattomasti 1-6-voittoon. Supervuoro pelattiin juoksuitta, ja ratkaisua haettiin maratoniksi venyneestä kotiutuslyöntikisasta. Lopulta Manse veti pidemmän korren, ja siirsi kultaratkaisun lauantaiksi kotistadionilleen.
Kaupin pesäpallostadion tulee lauantaina pullistelemaan kotijoukkueen katsojista. Lehtereillä vierasjoukkuetta kannustaa tulisieluinen fanijoukko. Porilaiset janoavat Emilia Itävalon viimeisessä superpesisottelussa seuran kolmatta mestaruutta.
– Todennäköisesti luvassa on taas tasainen pienten marginaalien matsi. Taidolliset erot ovat minimaaliset. Kultaa huuhtoo se, jonka henkinen vire ja päivän kunto on parempi, painottaa Mansen viuhkamies Antti Vihtkari.