Ke­lan pää­joh­ta­ja Las­se Leh­to­sen en­sim­mäi­set vii­kot vi­ras­sa ovat ol­leet poik­keuk­sel­li­sen myrs­kyi­siä. Kau­den al­kuun on mah­tu­nut hen­ki­lös­töä lou­kan­nei­ta lau­sun­to­ja, kiis­te­lyä joh­ta­mis­ta­vas­ta ja lo­pul­ta Brys­se­lin mat­kan vä­li­koh­taus. Se joh­ti sai­raus­lo­maan ja Ke­lan hal­li­tuk­sen yli­mää­räi­seen ko­kouk­seen. Leh­to­sen ta­vas­ta toi­mia on kes­kus­tel­tu vä­hin­tään­kin riit­tä­väs­ti. Sen si­jaan va­lit­si­joi­den vas­tuus­ta ei ole mon­taa sa­naa lau­sut­tu, vaik­ka Ke­lan pää­joh­ta­jan va­lin­ta oli poik­keuk­sel­li­sen po­liit­ti­nen. Ky­sy­mys sii­tä, ar­vi­oi­tiin­ko Leh­to­sen val­miuk­sia riit­tä­väs­ti joh­taa suur­ta jul­kis­ta or­ga­ni­saa­ti­o­ta vai ko­ros­tui­ko po­liit­ti­nen so­pi­vuus, on edel­leen au­ki. Mut­ta ai­van yh­tä tär­keä on toi­nen ky­sy­mys. Mitä jos va­lin­ta oli­si teh­ty täy­sin il­man po­liit­ti­sia mo­tii­ve­ja ja sil­ti vää­rin? Mis­sä sil­loin kul­kee va­lit­si­joi­den vas­tuu?

Pie­leen men­neet joh­ta­ja­va­lin­nat ei­vät ole Sa­ta­kun­nas­sa­kaan täy­sin tun­te­mat­to­mia. Kun­nis­sa ja kun­ta­yh­ty­mis­sä on vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na näh­ty ni­mi­tyk­siä, jois­sa pä­te­vyy­den ar­vi­oin­ti on jää­nyt si­vuun, ei­kä vir­kaan va­lit­tu hen­ki­lö ole osoit­tau­tu­nut teh­tä­vään­sä so­vel­tu­vak­si. Jos­kus va­lin­taan on vai­kut­ta­nut po­li­tiik­ka, jos­kus taas ei. Kun joh­ta­ja epä­on­nis­tuu, on­gel­mat ka­saan­tu­vat, työ­yh­tei­sö vä­syy, or­ga­ni­saa­tio jou­tuu kal­lii­siin pro­ses­sei­hin ja mai­ne kär­sii. Kun ky­sees­sä on jul­ki­nen sek­to­ri, pie­leen men­neen va­lin­nan mak­saa vii­me kä­des­sä ve­ron­mak­sa­ja. Epä­on­nis­tu­neet va­lin­nat pää­te­tään usein ra­hal­li­seen so­pi­muk­seen. Vas­tuu ei täl­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa sai­si kui­ten­kaan jää­dä pel­käs­tään läh­te­vän joh­ta­jan har­teil­le. Myös va­lit­si­joil­la on vas­tuu sii­tä ar­vi­oin­ti­työs­tä, jon­ka he jät­ti­vät te­ke­mät­tä tai te­ki­vät puut­teel­li­ses­ti.

Va­lin­nois­sa on ai­na ris­kin­sä. Va­lit­si­joil­la on kui­ten­kin ai­na vel­vol­li­suus var­mis­taa, et­tä eh­dok­kaan osaa­mi­nen, joh­ta­mis­ta­pa ja pai­neen­sie­to­ky­ky vas­taa­vat teh­tä­vän vaa­ti­muk­sia. Ke­lan ta­paus on tär­keä muis­tu­tus myös Sa­ta­kun­taan. Jul­ki­sen val­lan käyt­tä­mi­nen ei ole muo­dol­lis­ta ää­nes­tä­mis­tä, vaan vas­tuul­lis­ta har­kin­taa. Kun va­lin­ta osuu har­haan, on help­po to­de­ta, et­tä vi­ran­hal­ti­ja epä­on­nis­tui. Mut­ta jul­ki­sen val­lan nä­kö­kul­mas­ta tämä ei rii­tä. Vas­tuu ei voi jää­dä yk­sin joh­ta­jal­le, joka as­tuu teh­tä­vään niil­lä val­miuk­sil­la, joi­ta hä­nel­lä on. Vas­tuu kuu­luu myös va­lit­si­joil­le, joi­den teh­tä­vä on ar­vi­oi­da pä­te­vyys, joh­ta­juus­ky­ky ja pai­neen­sie­to huo­lel­li­ses­ti. Jos tämä ar­vi­oin­ti jää pin­nal­li­sek­si, vir­he ei ole koh­ta­lon oik­ku, vaan huo­no pää­tök­sen­te­kop­ro­ses­si.

Kim Huo­vin­lah­ti

Pää­toi­mit­ta­ja