Po­ri­lai­nen Tei­jo Reu­na­nen koki tänä ke­sä­nä jo­tain, mikä jää hä­nen mie­leen­sä pit­käk­si ai­kaa. Hän ajoi in­va­tak­sil­la Uk­rai­naan ja ta­kai­sin, tuo­den siel­tä mu­ka­naan Suo­meen ne­li­raa­ja­hal­vaan­tu­neen mie­hen ja tä­män per­heen.

So­dan al­ku­vai­hees­sa per­heen ai­kui­nen poi­ka vie­tiin Ve­nä­jäl­le so­ta­van­ki­na. Hän on­nis­tui kui­ten­kin pa­ke­ne­maan ja pää­se­mään ra­jan yli Suo­meen. Nyt hän pyy­si apua per­heen­sä ha­ke­mi­sek­si avus­tu­sor­ga­ni­saa­tio Ope­raa­tio Uk­rai­nal­ta.

Eri­tyi­so­pet­ta­ja­na työs­ken­te­le­vää Tei­jo Reu­nas­ta mat­kal­le hou­kut­te­li hä­nen serk­kun­sa Har­ri Leh­to­nen, joka on aja­nut jo usei­ta vas­taa­van­lai­sia reis­su­ja Uk­rai­naan. Mu­kaan läh­ti myös kak­si muu­ta hen­ki­löä, jois­ta toi­nen on ve­nä­jän­kie­len tai­toi­nen.

Seu­ru­een mää­rän­pää oli Bo­rod­jan­ka -ni­mi­nen noin 15 000 asuk­kaan taa­ja­ma. Se si­jait­see noin kah­den­kym­me­nen­vii­den ki­lo­met­rin pääs­sä su­rul­li­sen kuu­lui­sas­ta But­sas­ta, jos­ta huh­ti­kuus­sa löy­det­tiin Ve­nä­jän ar­mei­jan jäl­jil­tä run­saas­ti sur­mat­tu­ja si­vii­le­jä ja jouk­ko­hau­to­ja.

Bo­rod­jan­kas­sa ih­mi­set ei­vät pääs­seet juu­ri­kaan hel­pom­mal­la. Reu­na­nen sai kuul­la, kuin­ka ve­nä­läi­set oli­vat lei­riy­ty­neet lä­his­töl­le.

– Kun al­koi töl­lin pii­pus­ta nou­se­maan savu, he tie­si­vät, et­tä siel­lä asu­taan ja…

Ne­li­raa­ja­hal­vaan­tu­neen mie­hen per­he pa­ke­ni kau­pun­gis­ta, mut­ta hei­dän van­ha iso­äi­tin­sä ha­lu­si jää­dä. Neu­vos­to­a­jan elä­nee­nä nai­nen osa­si koh­da­ta hyök­kää­jän so­pi­vas­ti nöy­ris­tel­len. Kaik­ki naa­pu­rit ei­vät näin kui­ten­kaan teh­neet.

– Yk­si­kin van­hem­pi nai­nen, joka löi port­tin­sa so­ti­lai­den edes­tä kiin­ni, am­mut­tiin sii­hen paik­kaan. Toi­nen ky­lä­läi­nen yrit­ti juos­ta si­sään ta­loon­sa, mut­ta hän­tä am­mut­tiin sel­kään. Mil­lään ei ol­lut mi­tään vä­liä, Reu­na­nen ker­taa kuu­le­maan­sa.

Ta­ri­nan mu­kaan alu­eel­ta pois­tu­es­saan so­ti­laat vie­lä am­pui­vat aseil­laan si­sään mis­tä ta­han­sa au­ki ole­vas­ta ik­ku­nas­ta yh­tään miet­ti­mät­tä.

Kun But­san ja Bo­rod­jan­kan läpi vyö­ry­nyt kuo­le­man­ko­lon­na oli pois­sa, per­he pa­la­si ta­kai­sin ko­ti­kau­pun­kiin­sa. Siel­tä Reu­na­nen to­ve­rei­neen hei­dät hei­nä­kuus­sa haki.

Mut­ta ko­ti­kau­pun­ki oli rau­ni­oi­na. Kaik­ki­al­la oli sor­tu­nei­ta ja pa­la­nei­ta ker­ros­ta­lo­ja. Reu­na­nen ker­too, et­tä huol­to­a­se­mal­la säh­köt oli­vat poik­ki ja hyl­lyis­sä oli jäl­jel­lä vain muu­ta­mia tuot­tei­ta. Ves­san ha­nas­ta tuli rus­ke­aa vet­tä. Sään­nös­tel­tyä polt­to­ai­net­ta seu­rue sai tan­ka­ta vain 20 lit­raa ker­ral­laan.

Ne­li­raa­ja­hal­vaan­tu­nut uk­rai­na­lais­mies, hä­nen vai­mon­sa, 15-vuo­ti­as tyt­tä­ren­sä ja 5-vuo­ti­as poi­kan­sa läh­ti­vät koh­ti Suo­mea, mut­ta per­heen 19-vuo­ti­as poi­ka jäi ko­tiin van­han iso­äi­din kans­sa. Ole­tet­ta­vas­ti poi­ka liit­tyy pian Uk­rai­nan ar­mei­jaan.

Reu­na­nen oli yl­lät­ty­nyt sii­tä, kuin­ka vä­hin tun­tei­den il­mauk­sin per­heen­jä­se­net hy­väs­te­li­vät toi­sen­sa vail­la tie­toa jäl­leen­nä­ke­mi­ses­tä. Reu­na­nen ar­ve­lee, et­tä hen­ki­ses­ti ras­kaas­sa ti­lan­tees­sa uk­rai­na­lai­sil­la on nyt sel­viy­ty­mis­vaih­de sil­mäs­sä. Kyy­ne­leet tu­le­vat sit­ten myö­hem­min, kun elä­mä jos­kus hel­pot­tuu.

Toi­mit­ta­ja: Pau­lii­na Vil­pak­ka

Ku­vat Uk­rai­nas­ta: mat­ka­seu­rue