Sotilaat ampuivat, kuin millään ei olisi ollut mitään väliä
Porilaismies oli mukana hakemassa ukrainalaisia Suomeen läheltä surullisen kuuluisaa Butsaa. Pakolaisilla riittää järkyttävää kerrottavaa.
Porilainen Teijo Reunanen koki tänä kesänä jotain, mikä jää hänen mieleensä pitkäksi aikaa. Hän ajoi invataksilla Ukrainaan ja takaisin, tuoden sieltä mukanaan Suomeen neliraajahalvaantuneen miehen ja tämän perheen.
Sodan alkuvaiheessa perheen aikuinen poika vietiin Venäjälle sotavankina. Hän onnistui kuitenkin pakenemaan ja pääsemään rajan yli Suomeen. Nyt hän pyysi apua perheensä hakemiseksi avustusorganisaatio Operaatio Ukrainalta.
Erityisopettajana työskentelevää Teijo Reunasta matkalle houkutteli hänen serkkunsa Harri Lehtonen, joka on ajanut jo useita vastaavanlaisia reissuja Ukrainaan. Mukaan lähti myös kaksi muuta henkilöä, joista toinen on venäjänkielen taitoinen.
Seurueen määränpää oli Borodjanka -niminen noin 15 000 asukkaan taajama. Se sijaitsee noin kahdenkymmenenviiden kilometrin päässä surullisen kuuluisasta Butsasta, josta huhtikuussa löydettiin Venäjän armeijan jäljiltä runsaasti surmattuja siviilejä ja joukkohautoja.
Borodjankassa ihmiset eivät päässeet juurikaan helpommalla. Reunanen sai kuulla, kuinka venäläiset olivat leiriytyneet lähistölle.
– Kun alkoi töllin piipusta nousemaan savu, he tiesivät, että siellä asutaan ja…
Neliraajahalvaantuneen miehen perhe pakeni kaupungista, mutta heidän vanha isoäitinsä halusi jäädä. Neuvostoajan eläneenä nainen osasi kohdata hyökkääjän sopivasti nöyristellen. Kaikki naapurit eivät näin kuitenkaan tehneet.
– Yksikin vanhempi nainen, joka löi porttinsa sotilaiden edestä kiinni, ammuttiin siihen paikkaan. Toinen kyläläinen yritti juosta sisään taloonsa, mutta häntä ammuttiin selkään. Millään ei ollut mitään väliä, Reunanen kertaa kuulemaansa.
Tarinan mukaan alueelta poistuessaan sotilaat vielä ampuivat aseillaan sisään mistä tahansa auki olevasta ikkunasta yhtään miettimättä.
Kun Butsan ja Borodjankan läpi vyörynyt kuolemankolonna oli poissa, perhe palasi takaisin kotikaupunkiinsa. Sieltä Reunanen tovereineen heidät heinäkuussa haki.
Mutta kotikaupunki oli raunioina. Kaikkialla oli sortuneita ja palaneita kerrostaloja. Reunanen kertoo, että huoltoasemalla sähköt olivat poikki ja hyllyissä oli jäljellä vain muutamia tuotteita. Vessan hanasta tuli ruskeaa vettä. Säännösteltyä polttoainetta seurue sai tankata vain 20 litraa kerrallaan.
Neliraajahalvaantunut ukrainalaismies, hänen vaimonsa, 15-vuotias tyttärensä ja 5-vuotias poikansa lähtivät kohti Suomea, mutta perheen 19-vuotias poika jäi kotiin vanhan isoäidin kanssa. Oletettavasti poika liittyy pian Ukrainan armeijaan.
Reunanen oli yllättynyt siitä, kuinka vähin tunteiden ilmauksin perheenjäsenet hyvästelivät toisensa vailla tietoa jälleennäkemisestä. Reunanen arvelee, että henkisesti raskaassa tilanteessa ukrainalaisilla on nyt selviytymisvaihde silmässä. Kyyneleet tulevat sitten myöhemmin, kun elämä joskus helpottuu.
Toimittaja: Pauliina Vilpakka
Kuvat Ukrainasta: matkaseurue