Ap­ril­lii sa­no­taa tän­nää huh­ti­kuu en­sim­mäi­sen päi­vän, vaik­kei tää mu krii­vauk­se­ni stää olek­kaa. Tai­taa jo­ku­set kum­min­ki toi­siis ap­ril­lat, ko äk­kää jon­ku pas­se­li ai­hee ja mi­käs siin, ko ap­ril­li­pi­la o iha kiva van­ha pe­rin­ne. Tos aa­mu­len­kil kuul­tii yh­täk­kii peip­po­se li­ver­rys, mut­tei kum­pi­ka us­ko­nu stää to­reks. Tryki mat­kaa men­tyy sit uu­rem­ma ker­ra ja tosi se oli, peip­po­ne­ki o jo sit tul­lu. Tai­si tul se lu­va­tu ai­ka­se uk­ko­sil­ma pel­loot­ta­man. Viä ei uk­ko­sest ti­a­too­ka, mut muu­ta­ma pi­sa­ra vet kyl kra­paut­ti tos aa­mul. Kot­ta­rai­set tuli jo vii­me vii­kol ja mi­ä­hel tuli kii­ru saar ree­ra­tut pön­tök­ki ton ran­ta­pui­hi. Fa­sa­ni­ku­kot ri­a­hu tääl tiäl ja oli­ki mel­ko­ne sank­ki­na, niät noli iha tois­tes ha­tu­rois kii. Pari ru­sak­koo tem­mel­si kans tos pel­lol ja jot­tai niil­lä­ki tai­si ol mi­ä­les sa­mal­lai­ko ora­vil­lak­ki tos mee lin­tui ru­a­kin­ta­lau­ral, ko yh­tai­kaa än­kes sin toi­ne toi­selt ja toi­ne toi­selt pu­alt. Kla­sist vah­ra­tes näyt­ti hu­vit­ta­valt, ko lin­tu­lau­ralt roik­ku pari pak­su­kar­vast hän­tää ja ala­pu­al fa­sa­ni­ka­nat sai vat­tas täy­tee niit­te ora­vai kus­tan­nuk­sel.

Jäät o täält men­ny iha ran­ta­jäit my­ä­re, jok­ka tos viä pys­syy, ko paik­ka pai­ko o noit kais­lik­koi jo­kus­te ran­nois ja ne pit­tää tois­ta­seks kii. Kyl oli ole­ma­toi jäit­te läh­tö, ko sare, kova vir­ta ja läm­pö­as­teet su­lat­ti ne mel­kei plas­sil­les. No hyvä nii et­tei tul­lu mit­tää tul­va­vaa­raa, vaik vesi ai­ka kor­keel siin yh­res vai­hees kä­vi­ki. Eril­lai­sii ve­si­lin­tui­ki näyt­tää jo tul­lee kans, niät siit se sit taas al­kaa. Kom­meit han­hi­au­roi ja jout­se­nii erel­lee tual pel­loil

Pää­si­äi­ne o pa­rem­mal pual, nin­ko ain täs vai­hees pruu­ka­taa san­noo. Iha rau­hal­li­sis mer­keis o men­ty ja pää­si­äi­see kuu­lu­vii sa­pus­koi sy­ä­ty ja mäm­mil­läk­ki her­ku­tel­tu. Siit tu­li­ki muu­te mi­ä­lee pit­kä­per­jan­tai­aa­mu rar­jop­rok­ram­mi. Siäl pari nu­a­reh­koo nai­toi­mit­taj­jaa nau­raa kra­kot­ti päi­yh­tee voo­ro­pu­he­lu mer­keis ja pää­si­äis­pe­rin­teit siin vat­vot­tii ja mel­kei mäm­mii­ki pil­kat­tii sem­mo­sen vit­sin ja vähä kyl muu­ta­ki. Tun­tu oi­kees­ti vää­räl­lai­selt va­lin­nalt pitk­per­jan­tai­aa­muu, ko o tot­tu­nu et sil­lo hil­jen­nyt­tää pää­si­äist fii­raa. Voi ol taas nii, et täs­sä­ki as­jas tart­tis vaa pit­tää suus kii ja ym­mär­tää et ai­ka meist tämä ik­käi­sist o aja­nu ohi ai­kai muut­tuis. Ei van­hois pe­rin­teis ja niit­te muis­te­le­mi­ses mit­tää pah­haa ol, päi­vas­to, mut­tei niit vä­hek­syyk­kä ränt­tää, sen­ku ot­taa it­tel­les mi­ä­lei­set niist ja sil siis­ti. Rar­jo an­tii pit­kä­per­jan­tai­aa­mun must olis iha pii­san­nu yks toi­mit­ta­ja pe­rin­tei­nes ja nät­ti rau­hal­li­ne vaik iha hen­kel­li­ne mu­sik­ki vaa il­ma mit­tää se suu­rem­pii kot­ko­tuk­sii.

Kai­kest hu­a­li­mat iha hy­väl mi­ä­lel täs huh­ti­kuut al­je­taa ja saas nähr joko tu­le­val vii­kol sen­tää hal­li­tus ja lak­koi­le­vat pää­sis sam­maa pöy­tää kaf­fet­tel­lee?...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos