Kyl mar soo us­kot­ta­va et mel­kei su­ves ol­laa, vaik erel­lee jou­tuu mänt­tää roik­kei pääl­les, ko mei­naa ul­kon tryki ai­kaa is­tus­kel ja naut­tii. Var­rot­tuu sa­ret sen­tää saa­tii ja kyl se hu­a­maa lu­an­nos kai jo nek­ki, jok­ka muu­te pruu­kaa liki sil­mät kii kul­kee. Kaik­ki o nii veh­reet ja hai­see­ki hy­vält. Tu­a­met kuk­kii val­ko­se­nas ja lem­mi­kit si­ni­sen pit­ki pih­haa ja oja­pi­an­ta­reit. Kais­lat jo­jes jo ve­nut­taa vart­tas ja peit­tää taas kai­ke se ry­ä­nä, jon­ka joki täs kev­vää ai­kan tul­les­sas toi. Erel­lee vesi o kovi ma­ta­lal, mut lai­tu­ri­hom­mat kävi lu­an­nik­kaas­ti. Viä e ol tal­vi­turk­kii­ni kas­tel­lu, vaik jo mah­rol­li­suus olis ol­luk­ki, mut lav­van­tai­eh­toos­ti kyl jos­sai muk­sut jo ää­nest pää­tel­le jo­jes peu­has.

Miäs näki pääs­ky­sii­ki vii­kol, ei­le kuu­li til­talt­tii ja tän­nää aa­mul lau­laa lu­rit­te­li jo suve iha en­sim­mäi­ne sa­ta­ki­ä­li­ki. Nun­nui täl­lää­mi­se kans o viä ol­tu va­ro­vai­sii, niät mi­a­lui­sat or­vo­kit o saa­nu mel­kei yk­si­näs ihas­tut­taa. Vii­me yä­ki oli tääl ran­nal ai­ka kyl­mä, mut­tei sen­tää iha pak­ka­se pual men­ty. Us­sei o pruu­kat­tu san­noo et vast ke­sä­kuu kym­me­nen­ne päi­vä jäl­kee o iha tur­val­list al­kaa myrk­roo­nei ulos is­tut­taa. Ei sil­ti en­nää tair sek­kää nii vis­sii ol, ko mail­ma­kir­jat o nii muu­ten­ki se­ka­si. Jol­lai­lai pe­lot­taa­ki, ko muka nii mo­nel­lai­ne uh­ka o iha kuu­lem­ma jo nur­ka ta­kan, mut­tei täs kyl pa­ran an­taa pe­riks, sen­ku men­nää päi­vä ker­ral­las ja sit näh­rää mitä tu­le­ma pit­tää. Oma elä­mä o jo pa­rem­mal pu­a­lel, mut noit­te nu­ar­te pu­a­lest pak­kaa hu­a­les­tum­maa, kon­nei tu­le­vai­suus ol lain­ka ti­a­ros, vaik sul kui olis opin­not ree­ras ja ty­äk­ki mal­lil­las. Kyl mar sil­ti kaik­ki jär­jes­tyy ja Su­a­mi men­nee omal lail­las et­tiip­päi, tai sihe ny kum­min­ki lu­a­tet­ta­va o ja ko sää par­haas freis­taat tehr, ni se tart­tee pii­sat, nin­ko mont kert­taa to­ren­nu en­ne­ki ole.

Tua jää­ki­a­ko suh­tee o ol­lu jo pit­kääs jän­nät ol­ta­vat, muk­ko Su­a­mi pu­tos kel­kast ni ny saa vaa naut­tii jän­nää­mi­set il­ma pai­neit. Pu­tos muu­te Ru­at­ti­ki ja siin oli sama pu­rot­ta­ja­ki USA. Tai­ta­vat nu­a­ret säl­lit si­ält ra­pa­ko toi­selt pu­alt mei­nas, et ny o mee voo­ro viär mi­tal­li kot­tii ja lu­a­naak se, näh­rää tän­nää eh­tool, ko lop­puot­te­lu tul­lee my­ä­hää. Kyl nua meen­ki ki­ak­koi­li­jat par­haas teki, mut täl kert­taa kävi ny täl­läi. Uu­ret koi­tok­set var­too ja sit o taas Su­a­mel­lak­ki uus mah­rol­li­suus, niät ei hät­tää mit­tää. Ny vaa nol­la­taa kaik­ki, nau­ti­taa su­vest ja uu­ret tuu­let ploo­saa taas jat­kos ja Su­a­me ur­hei­lu­kan­sa o ain om­mais pu­a­lel jat­kos­ki. Kii­tos kuu­luu jo­ka­sel pel­laa­jal, joka täl­läs it­tes ja ter­vey­tes mel­ko­see rääk­kii. Pi­tä­kää hu­alt it­tes­tän­ne ja tu­ke­kaa toi­siin­ne, ni soo iha vis­si, et kun­ni­a­kuk­ko sit taas meil su­a­ma­lai­sil­lek­ki lau­laa, ko se ai­ka o.

Ens viik­koo ja kyl mar sil­lon­ki sit jot­tai saa­raa ai­ko­seks…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos