Iloisia aikoja tummin pohjavirein – Vesa Vierikko jääränä Porissa
Vierikon Mielensäpahoittaja eroaa muista. Tämä pui vakavia asioita – ilman karvalakkia.
Heli Kokko
Tuomas Kyrön kirjaan perustuva ”Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja” nähdään Porin Kirjurinluodon kesäteatterissa 8.6.–8.7. Näytelmän on dramatisoinut ja sen ohjaa Mika Myllyaho.
– Emme halunneet tehdä kevyttä versiota, ja kirjasta löytyy myös mustempi puoli, pääroolin vetävä Vierikko sanoo.
Vastapainoksi on komiikkaa, varsinkin Mielensäpahoittajan olemuksessa, mutta päähine ei naurata.
– Minulla ei ole karvalakkia, sanon vain että karvalakin perin ja kerran sain pannukakkua.
Vierikko ja Myllyaho tekivät Iloisia aikoja -näytelmän jo viisi vuotta sitten Kansallisteatteriin. Esityksiä oli kolmen vuoden aikana sata.
Skarppi mieli ja muistitekniikat auttavat vuorosanojen muistamisessa. Pitkästä tauosta huolimatta monologit, joita näyttelijä oli harjoitellut kotona ”omalla logiikallaan”, ovat tulleet vaivatta mieleen. Sen sijaan dialogit, joita oli harjoiteltu näyttämöllä, vaativat pientä hakemista.
Kesän valossa tulkinta on pakosta erilaista kuin teatterisalin pimeydessä. Kun illuusiota ei voi luoda, täytyy luottaa enemmän tekstiin. Näytelmä on ”lähes monologi”, mutta ei ihan, rooleissa ovat myös Tero Koponen, Ilja Peltonen ja Maruska Verona.
Porissa nähdään Myllyahon mukaan uusia juttuja.
– Täällä näytelmä aukeaa kevyemmin ja pehmeämmin ja raikkaammin.
Ollaan kaukana kesäteatterifarssista, kun aiheena on kuolema ja sen hyväksyminen. Jäärä valmistautuu omaan lähtöönsä, arkusta ja testamentista alkaen.
– Esitys on ymmärtävä ja lempeä ja se istuu tänne. Uskon että se tarjoaa katsojille lohtua ja välittämistä, Myllyaho näkee.
Vesa Vierikolla on pitkä ja maineikas ura näyttelijänä. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta 1980, mutta työskenteli jo sitä ennen useita vuosia iltanäyttelijänä Tampereen Työväenteatterissa.
– Olen harrastanut näyttelemistä 50 vuotta.
Ryhmäteatteri on hänen kotiteatterinsa ja siihen hänet kiinnitettiin heti valmistumisen jälkeen. Vierikko tunnetaan paitsi elokuva- ja teatterinäyttelijänä myös erilaisista television sketsiohjelmista, Ryhmäteatterin Tabusta alkaen, ja Katsastus vuodelta 1988 on suoranainen kulttielokuva. Moni tuntee hänet myös Potter-kirjojen lukijana.
Vierikko mielletään ehkä helsinkiläiseksi, mutta hänen kykyään puhua täydellistä tamperetta ei pidä ihmetellä. Hän oli kuusivuotias, kun perhe muutti Lappeenrannan suunnalta Tampereelle. Kun äiti on syntyjään tamperelainen ja isä pohjalainen ja kun Itä-Suomen hiekkalaatikoilta tarttuivat siet ja miet, Vierikko sai lahjakseen kolme murretta.
Vesa Vierikko jäi virallisesti eläkkeelle viime vuonna koronan iskettyä, mutta sanoo tehneensä eläkkeellä välillä enemmän töitä kuin ennen. Freelanceriksi hän ryhtyi jo 2000-luvun alussa. Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön professorina hän toimi 10 vuotta.
Nyt Vierikko on astumassa ohjaajan rooliin. Kansallisteatteriin on tulossa ensi-iltaan kaksi hänen ohjaustaan, Molièren Saituri jo elokuussa ja ensi vuoden puolella Harold Pinterin Ruokahissi.
Näytteleminen ei enää oikeastaan houkuta.
– Minulla ei ole hinkua näyttämölle, mutta jos tulee sopiva tarjous ja kunto kestää, niin sitten. Tässä näytelmässä vanha mies istuu suurimman osan ajasta, joten tässä ei kunto parane.

