SAL­LI SAAS­TA­MOI­NEN

Kyl­mil­tään ei Vii­vi Huus­ka tans­si­ki­saan läh­te­nyt. Hän on käy­nyt Van­taan tans­si­lu­ki­on ja tans­si­nut vel­jen­sä Ta­pio Huus­kan ali­as Cris­tal Snown drags­how'ssa.

– Jopa luu­lin, et­tä taus­tas­ta­ni oli­si ol­lut enem­män­kin hyö­tyä, mut­ta kil­pa­tans­sis­sa pä­tee eri­lai­set sään­nöt mitä ba­le­tis­sa tai mo­der­nis­sa tans­sis­sa.

Tans­si­mi­nen suo­ras­sa lä­he­tyk­ses­sä ka­me­roi­den ja ih­mis­ten edes­sä sai syk­keen kor­ke­al­le.

– Se jopa pe­lot­ti, kos­ka en ole var­si­nai­ses­ti esiin­ty­jä, vaan ka­me­ran toi­sel­la puo­lel­la.

Huus­ka on tot­tu­nut työs­sään ole­maan joh­ta­jan ase­mas­sa. Nyt hän oli op­pi­jan roo­lis­sa. TTK-tuo­ma­rien ja kat­so­jien ar­vos­te­lu aset­ti jat­ku­vas­ti uu­sia haas­tei­ta.

– Olim­me ai­ka haa­voit­tu­vas­sa ase­mas­sa. Sekä tuo­ma­ris­to et­tä kan­sa ar­vos­te­li­vat ke­ho­a­si, liik­kei­tä­si ja ul­ko­nä­kö­ä­si. Olen hy­vin kil­pai­lu­hen­ki­nen, ja se on var­mas­ti yk­si syy, mik­si pa­lau­tu­mi­nen on vie­nyt ai­kaa.

Mo­der­nis­ti asi­oi­ta to­teut­ta­maan tot­tu­neel­le tai­tei­li­jal­le kil­pa­tans­sin pit­kä ja kon­ser­va­tii­vi­nen his­to­ria oli vie­ras­ta.

– Jopa shok­ki, mut­ta koin pal­jon myös hie­no­ja jut­tu­ja. Pys­tyim­me Mat­ti Pu­ron kans­sa tuo­maan esi­tyk­siim­me mi­nul­le tär­ke­ää vi­su­aa­li­suut­ta. Sain vai­kut­taa ti­laan. Näin tans­si­par­ke­tin näyt­tä­mö­nä ja py­rin vie­mään sitä per­for­ma­tii­vi­sem­paan suun­taan, et­tei se näyt­täi­si ai­na sa­mal­ta.

Hän iloit­see myös sii­tä, et­tä sai päät­tää ki­san­sa yh­des­sä vel­jen­sä ja toi­sen drag-äi­tin­sä, Ni­ko­Lan, kans­sa.

– Yk­si tans­seis­tam­me oli teh­ty isäl­le­ni. Hän on vel­je­ni lail­la tär­keä oman tai­tee­ni te­ke­mi­ses­sä, ja ra­kas myös ih­mi­se­nä.

Pa­ras­ta oh­jel­mas­sa?

– Mat­ti Puro, pu­vus­tus­tii­mi ja se, et­tä pää­si luo­maan joka viik­ko uu­den esi­tyk­sen. Lu­pau­duin mu­kaan, mut­ta sa­noin, et­tä mi­nun on pak­ko saa­da Mat­ti Puro pa­rik­se­ni, vaik­ka em­me tun­te­neet­kaan. Hän on sel­ke­äs­ti tai­tei­li­ja.

TTK:n par­ke­til­ta mat­ka­taan Kan­kaan­pää­hän, Huus­kan syn­ty­mä­kau­pun­kiin.

– Kan­kaan­pää on rak­kain tur­va­paik­ka­ni, mis­sä voin ren­tou­tua ja adap­toi­tua. Iso per­hee­ni ja mo­net ys­tä­vis­tä­ni asu­vat siel­lä.

Huus­ka pu­huu läm­pi­mäs­ti kai­kis­ta heis­tä, eri­to­ten van­hem­mis­taan ja vel­jes­tään.

– Isä oli me­ril­lä, kun olin pie­ni. Em­me oi­kein tun­te­neet toi­si­am­me, otim­me pal­jon yh­teen ja loim­me py­sy­vän si­teen vä­lil­lem­me vas­ta myö­hem­min. Äi­din kans­sa kier­räm­me kirp­pa­rei­ta ja hän on ai­na om­mel­lut mi­nul­le vaat­tei­ta. Kai­kis­ta ih­mi­sis­tä isoin vai­ku­tus elä­mää­ni on vel­jel­lä­ni. Hän on mi­nun muu­sa­ni ja suu­rin ins­pi­raa­ti­o­ni läh­de.

Huus­ka pon­nah­ti pop­tai­vaan kar­tal­le vii­meis­tään Pete Park­ko­sen Koh­ta sa­taa -mu­siik­ki­vi­de­on myö­tä, min­kä jäl­keen hän on oh­jan­nut lä­hes kaik­kien Suo­men etu­ri­vin ar­tis­tien mu­sa­vi­de­ot. Te­le­vi­si­os­sa vii­me vuon­na esi­tet­ty Kul­lan­nu­put-sar­ja on myös Huus­kan oh­jaa­ma.

– Jän­nit­tä­vä haas­te. Ajat­te­lin en­sin, on­ko se lii­an iso kak­ku, mut­ta kyl­lä minä sit­ten olin sii­hen val­mis.

Työ­ti­lai­suuk­sia on ti­pah­del­lut myös ul­ko­mail­ta, muun mu­as­sa Ruot­sis­ta ja Sak­sas­ta.

– Kaik­ki por­tit ovat avoin­na, mut­ta eri­tyi­ses­ti kan­sain­vä­li­set ju­tut ovat kii­ka­ris­sa­ni.

Huus­ka vas­ta­si pu­he­li­meen Tans­kas­ta, ei kui­ten­kaan työ­mat­kal­ta, vaan tans­ka­lai­sen poi­ka­ys­tä­vän­sä luo­ta. He ovat seu­rus­tel­leet jo pi­dem­män ai­kaa.

Vaat­teet ovat iso osa Vii­vi Huus­kan per­soo­naa.

– Vaat­teet ovat ol­leet mi­nul­le tär­kei­tä lap­ses­ta as­ti ihan vaan sik­si, et­tä olen ha­lun­nut tul­la näh­dyk­si ja erot­tau­tua. Olen ke­rän­nyt pal­jon esi­mer­kik­si tak­ke­ja, vin­ta­gea, os­ta­nut uu­sia ja tak­ke­ja ih­mis­ten pääl­tä­kin. Ta­kit kan­ta­vat pal­jon his­to­ri­aa, ja nii­den ta­ri­nat ovat tul­leet mi­nul­le jopa it­se vaa­tet­ta tär­keim­mik­si. Yk­si ta­ri­na opet­ti, et­tä tak­kei­hin tu­lee pa­nos­taa, kos­ka var­sin­kin näil­lä le­vey­sas­teil­la se on en­sim­mäi­nen asia, mitä ih­mi­set si­nus­ta nä­ke­vät.