Pau­lii­na Vil­pak­ka

Syk­sy tar­jo­aa mo­nen­lais­ta ins­pi­raa­ti­o­ta tai­teil­jal­le: sii­nä mis­sä yh­tä ins­pi­roi vä­ri­lois­to, tois­ta ins­pi­roi pi­meys. Vä­re­jä, tum­muut­ta, sekä kaik­kea muu­ta tai­vaan ja maan vä­lil­tä kuu­luu Po­rin Nais­tai­tei­li­jat ry:n Syys­ki­ma­ra -ni­mi­seen näyt­te­lyyn, joka on esil­lä Ul­vi­lan kir­jas­ton Gal­le­ria Kui?:ssa 28. lo­ka­kuu­ta saak­ka.

Nai­set ker­to­vat, et­tä vaik­ka tois­ta­kym­men­tä tai­tei­li­jaa työs­ken­te­lee täy­sin va­paas­ti, yleen­sä näyt­te­lys­tä tu­lee ih­meel­li­sel­lä ta­val­la har­mo­ni­nen ko­ko­nai­suus, ja tau­lut löy­tä­vät paik­kan­sa. Esi­mer­kik­si Jen­ni Puu­ri­la sai näyt­te­lyyn ins­pi­raa­ti­o­ta syk­sy-tee­mas­ta, kun taas Vera Jou­kovs­kai­an näyt­te­ly­työt ei­vät ai­heen­sa puo­les­ta var­si­nai­ses­ti lii­ty syk­syyn, vaik­ka vä­ri­lois­toa niis­sä­kin riit­tää.

Puu­ri­la, Jou­kovs­kaia, Satu Nis­si ja Rit­va Ju­he­la ku­vai­le­vat Po­rin Nais­tai­tei­li­jat ry:n ole­van kuin iso, ko­toi­sa ka­ve­ri­po­ruk­ka, jon­ka kans­sa ai­na vä­lil­lä kah­vi­tel­laan. Yh­dis­tyk­ses­sä on täl­lä het­kel­lä 17 jä­sen­tä. Tai­de yh­dis­tää eri­lai­sia ja eri ikäi­siä ih­mi­siä. Eri­lai­suus on it­se­a­si­as­sa vain eduk­si, kun toi­nen kat­se­lee te­os­ta toi­sel­la nä­kö­kul­mal­la kuin toi­nen. Sa­mal­la tai­tei­li­jat op­pi­vat toi­nen toi­sil­taan.

Porin Naistaiteilijoihin kuuluu monenlaisia taiteilijoita, kuten grafiikan, savitöiden, mehiläisvahatöiden sekä öljy- ja akvarellimaalaamisen taitajia. Kuvassa Vera Joukovskaian teos.

Nai­set an­ta­vat toi­sil­leen myös kan­nus­ta­vaa pa­lau­tet­ta, sil­lä kri­tiik­kiä löy­tyy yleen­sä ai­van tar­peek­si jo tai­tei­li­jan omien kor­vien vä­lis­tä. Sii­tä ker­too se­kin, et­tä moni epä­röi ot­taa sitä en­sim­mäis­tä as­kel­ta ja ha­kea yh­dis­tyk­sen jä­se­nek­si.

Esi­mer­kik­si Puu­ri­la ker­too ke­rän­neen­sä roh­keut­ta sii­hen jopa pa­rin vuo­den ajan. Nyt hä­nel­lä on ta­ka­naan jo vuo­si­kym­men Po­rin Nais­tai­tei­li­jois­sa. Yh­dis­tyk­seen kuu­lu­mi­nen on an­ta­nut it­se­luot­ta­mus­ta ja pot­kua omaan te­ke­mi­seen. Näyt­te­ly­ä­kin on ma­ta­lam­pi kyn­nys jär­jes­tää, kun se teh­dään po­ru­kal­la.

Naistaiteilijat pohtivat, että kirjasto on hyvä paikka pitää näyttelyitä siitäkin syystä, että sinne voi poiketa sellainenkin henkilö, jonka ei muutoin tulisi näyttelyssä käytyä. Kuvassa Jenni Puurilan työ.

Po­rin Nais­tai­tei­li­jat on ol­lut vuo­sien var­rel­la ah­ke­ra Gal­le­ria Kui?:n käyt­tä­jä, ja näyt­te­lyi­tä on pi­det­ty siel­lä lu­kui­sia. Tai­tei­li­jal­le näyt­te­lyn ri­pus­ta­mi­nen on ai­na jän­nit­tä­vä mut­ta sa­mal­la hie­no het­ki. Sil­loin muut­kin pää­se­vät nä­ke­mään töi­tä, joi­den pa­ris­sa tai­tei­li­ja on pa­ker­ta­nut tun­ti­kau­det.

Po­rin Nais­tai­tei­li­jat ry viet­tää en­si vuon­na 50-vuo­tis­juh­la­vuot­taan, ja sen kun­ni­ak­si pi­de­tään tie­ten­kin juh­la­näyt­te­ly. Tar­kem­min nai­set ei­vät vie­lä tu­le­vas­ta juh­la­näyt­te­lys­tään voi ker­toa, ja töi­den ai­heet­kin ovat vas­ta mie­len pe­räl­lä kyp­syt­te­le­mäs­sä.