Lau­ra Pul­li­nen

– On­nek­si on nämä Pur­pu­rit, niin tu­lee ker­ran vuo­des­sa lai­tet­tua pai­kat kun­toon, ru­pat­te­lee nau­ra­en Kii­kois­ten Nuo­ri­so­seu­ran pu­heen­joh­ta­ja Tai­na Nie­mi, kun kä­ve­lem­me koh­ti pur­pu­ri­a­lu­ee­na toi­mi­vaa Myl­ly­mä­en tor­pan pi­ha­pii­riä.

Idyl­li­nen pi­ha­pii­ri odot­taa jo 49. ker­taa pur­pu­ri­vie­rai­ta lau­an­tai­na 30. ke­sä­kuu­ta. Ta­pah­tu­man jär­jes­tää Kii­kois­ten Nuo­ri­so­seu­ra yh­des­sä Sa­ta­kun­nan kan­san­mu­siik­kiyh­dis­tyk­sen ja ko­ti­seu­tu­yh­dis­tyk­sen kans­sa.

Tai­na on ol­lut mu­ka­na Kii­kois­ten Pur­pu­rien alus­ta as­ti. Sil­loin hän oli vas­ta 9-vuo­ti­as tyt­tö­nen. Tai­nan seu­rak­si on saa­pu­nut toi­nen pur­pu­ri­kon­ka­ri, Timo Yli-No­ka­ri.

– Mi­nul­la on kah­det en­sim­mäi­set pur­pu­rit jää­neet vä­liin, nau­raa Timo.

Timo Yli-No­ka­ri asuu it­se Lai­ti­las­sa, mut­ta Kii­koi­sis­ta hän ei pääs­tä ir­ti. Ko­ti­seu­tu­rak­kaus on kul­mi­noi­tu­nut vuon­na 2007 mur­re­kir­jaan, jon­ka hän jul­kai­si yh­des­sä Lai­ti­las­sa asu­van naa­pu­rin­sa Heli Laak­so­sen kans­sa.

– Kir­jas­sa on 2800 mur­re­sa­naa lau­seyh­teyk­si­neen. En­sim­mäi­nen pai­nos myy­tiin no­pe­as­ti, nyt nel­jäs pai­nos käy lop­puun, ker­toi­lee Timo.

Muis­to­ja vuo­sien var­rel­ta Kii­kois­ten Pur­pu­reis­ta kak­si­kol­ta löy­tyi­si kir­ja­sar­jak­si saak­ka.

– Nii­lo Iha­mä­ki juon­si vuo­si­kym­me­nien ajan Pur­pu­rei­ta. Ta­pah­tu­ma oli hä­nel­le tär­keä. Mi­nul­le Pur­pu­rit al­koi­vat ai­na vas­ta Nii­lon kau­niin ää­nen kuu­le­mi­ses­ta, muis­te­lee Tai­na jo edes­men­nyt­tä toi­mit­ta­ja­le­gen­daa.

– Pur­pu­reil­la vuon­na -72 ei vie­lä ol­lut ka­tet­tua la­vaa. Olim­me jo aloit­ta­neet pur­pu­ri­tans­sin, kun tai­vas re­pe­si. Fil­mi­va­ne­ris­ta ra­ken­ne­tus­ta la­vas­ta tuli sa­tees­sa het­kes­sä vaa­ral­li­sen liu­kas, ja tans­si jou­dut­tiin kes­keyt­tä­mään. Pääl­läm­me oli pe­rin­tei­set 1900-lu­vun alun asut, jois­ta mär­kä­nä tuli to­del­la pai­na­vat. On­nek­si muu­si­kot sen­tään oli­vat ka­tok­ses­sa. Sa­teen pää­tyt­tyä pys­tyim­me aloit­ta­maan uu­del­leen, Timo muis­taa nau­ra­en.

Tuos­ta ajas­ta ta­pah­tu­man jär­jes­te­lyt ovat ke­hit­ty­neet sii­nä mää­rin, et­tä sa­teen sat­tu­es­sa kai­kel­le oh­jel­mal­le on si­sä­paik­ka. Koko pur­pu­rien his­to­ri­an kat­ta­val­la ko­ke­muk­sel­laan Tai­na kui­ten­kin tie­tää, et­tä sa­de­sää nä­kyy kä­vi­jä­mää­ris­sä.

Ta­pah­tu­man mer­ki­tys hie­man yli 1000 asuk­kaan Kii­koi­sil­le on val­ta­va. Pur­pu­rei­ta on tans­sit­tu ym­pä­ri Suo­mea ja maa­il­maa­kin.

– Kii­koi­siin tu­lee Pur­pu­reil­le vä­keä ym­pä­ri Suo­men. Esiin­ty­jien li­säk­si esi­mer­kik­si täl­tä alu­eel­ta pois­muut­ta­nei­ta tu­lee ter­veh­ti­mään tut­tu­ja, ker­toi­lee Timo.

– Vii­mek­si teim­me tie­dus­te­lua kä­vi­jöi­den kes­kuu­des­sa, yl­lät­tä­vän pal­jon oli vä­keä ihan en­sim­mäis­tä ker­taa mu­ka­na, täy­den­tää Tai­na.

Tai­na Nie­mi ja Timo Yli-No­ka­ri ker­to­vat, et­tä kan­san­pe­rin­ne ja -mu­siik­ki ovat säi­ly­neet hy­vin, vaik­ka jot­kut väit­tä­vät toi­sin.

– En us­ko ol­len­kaan pe­li­man­ni­mu­sii­kin kuo­le­mi­seen! Meil­lä on pal­jon nuo­ria soit­ta­jia ja hei­tä ha­lu­taan­kin tuo­da tääl­lä esiin, ker­too Timo.

– Pa­ras­ta Pur­pu­reil­la on se, et­tä joku vain al­kaa soit­ta­maan ja sii­hen läh­tee ih­mi­siä mu­kaan, yk­si soit­taa, toi­nen lau­laa. Sii­tä se tun­nel­ma syn­tyy, Tai­na ku­vai­lee.

– Ta­val­li­sen kan­san pe­li­man­nit on se jut­tu. Il­man hei­tä ei oli­si Pur­pu­rei­ta! loh­kai­see Timo.

Mo­lem­mat ku­vai­le­vat ta­pah­tu­man il­ma­pii­riä ai­nut­laa­tui­sek­si.

– Pe­li­man­ni­kult­tuu­ri on ta­sa­ver­tais­ta, pe­li­man­neil­la ei ole tit­te­lei­tä, Tai­na tie­tää.

– Minä olen pe­li­man­ni hen­keen ja ve­reen! ki­teyt­tää Timo vie­lä haas­tat­te­lun ja huu­li­har­pul­laan ka­jaut­taa il­moil­le sä­vel­män – kii­kois­ten mur­teel­la lau­let­tu­na tie­ten­kin.