Oma kuoro, oma sävel: Juuso Vanonen ja Johannes Tiusanen ovat säveltäneet teokset omille kuoroilleen – Molemmat teokset kuullaan Porissa
Harri Keto
Juuso Vanonen: Runo, Ylioppilaskunnan Laulajat Keski-Porin kirkossa 4.9.2023 19:00
Johannes Tiusanen: Slaget vid Storkyro, Porin Mies-Laulu Keski-Porin kirkossa 5.12.2023
Teknisten alojen opiskelijat, Juuso Vanonen ja Johannes Tiusanen, olivat kuoroveljinä 2000-luvun alussa kumpikin jo aloitelleet sävellystyötä tahoillaan, ja ovat sittemmin säveltäneet teoksia kuoroille, joissa laulavat itse. Kun instrumentin osanen tuottaa sävellyksen kokonaisuudelle, on asetelmassa mahdollisuuksia ja vaaranpaikkoja.
Juuso Vanosen teos Runo kuullaan maanantaina 4.9. Ylioppilaskunnan Laulajien konsertissa Keski-Porin kirkossa. Kuva: Olli Huuskonen
Juuso Vanonen aloitti kuorouransa seurakunnan nuorten innostavassa kuorossa, missä häntä myös kannustettiin tekemään ensimmäiset sävellykset ja sovitukset. Siirtyessään Ylioppilaskunnan Laulajiin, jossa tekemisen taso oli tietysti paljon korkeampi, ei ammattimaisessa kuorossa tuntunut mielekkäältä mainostaa omia nuotinkirjoitustaitoja. Nimimerkillä järjestettävät sovituskilpailut kuitenkin tarjosivat turvallisen kanavan esitellä omia sovituksia. Niissä saavutettu menestys sitten kannusti Vanosta jatkamaan kuoromusiikin tekemistä.
Johannes Tiusanen paluumuutti Satakuntaan ja on säveltänyt Porin Mies-Laululle. Kuva: Maria Tiusanen.
Johannes Tiusanen ei ollut laulanut kuoroissa, mutta oli säveltänyt ja rakennellut omaa musiikkia niin kauan kuin pystyy muistamaan. 1990-luvun alussa Amiga 500 ja tracker-sovellukset avasivat lopullisesti mahdollisuuden tuottaa omia neliraitaisia piisejä. Liityttyään Ylioppilaskunnan Laulajiin häntä pyydettiin johtamaan Satakuntalaisen Osakunnan kuoroa, jolle hän alkoikin heti myös sovittaa ja säveltää, ja tässä sallivassa ilmapiirissä lopulta jotkut teokset saivat sekä laulajilta että yleisöltä innostuneen vastaanoton – eivät toki kaikki.
Kilpailujen kautta jatkoon
– Nimimerkillä järjestettävät sävellyskilpailuilla oli ratkaiseva merkitys kanavana oman sävellystuotannon esille tuomisessa. Suurin saavutus näistä oli, kun vuonna 2015 voitin kansainvälisen Vocal Espoo kuorosävellyskilpailun sekakuorosarjan jaetun ensimmäisen sijan, Juuso Vanonen kertoo.
Tästä seurasi myös ensimmäinen Ylioppilaskunnan Laulajien tilaus: Sibelius-juhlakonserttiin sävelletty "Runo", jossa yhdistyivät kaksi Kalevalan tekstiä, joihin Sibeliuskin oli säveltänyt aikoinaan kuoroteokset “Venematka” ja “Heitä koski kuohuminen”.
Runo-teos kuullaan myös YL:n 140-vuotis juhlakiertueella Keski-Porin kirkossa 4.9.2023.
– YL:lle olen saanut myöhemminkin tehdä sävellyksiä. Näistä tärkein on ollut Suomi 100 vuotta juhlavuoteen Tapiolan Kuorolle, akademiska sångföreningen Lyranille ja YL:lle Johanna Venhon runoihin tehty teossarja “Tässä on valo”.
Johannes Tiusanen paluumuutti Satakuntaan ja alkoi laulaa ja säveltää Porin Mies-Laulussa.
– Ensimmäinen teokseni PM-L:lle sai alkunsa vitsailusta siitä, mikä kaikki on pielessä perinteisessä “Annin laulussa”, päätyen kehotukseen että no sävellä itse parempi, ja niinhän teinkin. Välimiehet esitti serenadin gaalassa, ja monet laulajat tulivat vuorotellen karonkassa kehumaan laulun sointia. Heti perään sävelsin Aila Meriluodon runon “Iltamieliala”, jonka PM-L otti kansainvälisen Madetoja-kuorokilpailun ohjelmistoonsa elossa olevan säveltäjän teoksena.
Välskärin kertomusten tekstiin säveltämänsä “Slaget vid Storkyro” Tiusanen lähetti Sulasolin 100-vuotissävellyskilpailuun 2021, jossa se parhaana mieskuoroteokseni palkittiin kolmannella sijalla.
Porin Mies-Laulu esittää teoksen kirkkokonsertissaan 5.12.2023.
Mittatilausteoksia kuoroille
Vanonen on laulanut YL:ssä noin kaksikymmentä vuotta, vuorollaan kaikkia stemmoja paitsi bassoa. Siten hän on tutustunut sekä Ylioppilaskunnan Laulajiin instrumenttina että valtavaan määrään erilaista mieskuoromusiikkia sekä tietysti sitten saanut käsityksen siitä, minkälainen musiikki kuorolla toimii parhaiten.
– YL:n vahvuutena on mielestäni sen laulajien hyvä omaksumiskyky, kuoron suuri koko, joka mahdollistaa jaot moneen samaan aikaan soivaan ääneen sekä laaja ambitus, jossa bassot laulavat huomattavasti matalammalta kuin useimmissa sekakuoroissa ja kontratenorit pystyvät ainakin hetkellisesti pääsemään lähelle sekakuorojen korkeita naisääniä. Toisaalta YL ei ole ammattilaiskuoro ja suuri osa harjoittelutyöstä tehdään viikoittaisissa treeneissä. Tämän takia palkitsevinta ohjelmistoa on ns. soiva kuoromateriaali.
Runo lähtee sävellyksenä edellä mainituista teknisistä lähtökohdista. Sointi-ihanteena ovat laajat, paksut soinnut, joiden pohja on matalalla ja huippu korkealla altto tai sopraanoalueella. Musiikki on suurelta osalta soivaa ja duuri-molli-pohjaista mutta laajat soinnut laajentavat peruskolmisointuihin perustuvaa harmoniaa.
Suomen Mieskuoroliitto perusti kesällä 2017 kansallisen edustuskuoron "Liiton Miehet", johon Tiusanen ja kaksi muuta porilaista laulajaan hyväksyttiin. Erittäin taitavista, uudesta mieskuoro-ohjelmistosta kiinnostuneista laulajista koostuva kuoro alkoi kantaesittää liian vaikeina unohdettuja teoksia ja tilata myös aivan uusia teknisesti erittäin haastavia teoksia.
– Kysyin itseltäni, eikö tälle kuorolle sopisi jokin haastava Tiusasenkin teos, ja vastasin myöntävästi. Olin juuri nähnyt elokuvan Trainspotting 2, mistä sain innokkeen säveltää ensimmäisen elokuvan alkumonologin. Teksti on vaikeaa skotti-englantia, päässäni soi nopea ja aggressiivinen teema, ja koska Porin Mies-Laululla oli jo teoksiani jonossa, päätin uskaltautua irti perinteisemmästä kuorotekstuurista ja säveltää kolme laulua Trainspottingista alkuperäisten innostusteni, konemusiikin ja vaihtoehtorockin vaikutteilla. Paavo Hyökki kelpuutti teoksen ohjelmistoon ja se myös levytettiin toukokuussa 2023 julkaistulle levylle "Rajalla".
Vuorovaikutus kuoron kanssa
Yleensä säveltäjä viimeistelee teoksensa ennen kuin kuoro edes näkee nuotteja. Kun säveltäjä istuu kuoron rivissä, tilanne on toinen.
– Porin Mies-Laulun johtaja Guido Ausmaa on silminnähden nauttinut työstää uusia teoksia. Metodia, jossa harjoituksissa huomataan ongelmia, jotka voin korjata uusittuun versioon joskus jopa viikoittain, ei saisi edes rahalla. Yhä useammin huomasin, että jotkut sinänsä hyvät ratkaisuni eivät sopineetkaan juuri tälle kuorolle, tai että jokin kohta osoittautui tarpeettoman vaikeaksi, vaikka jokin helpommin laulettava ratkaisu tuottaisi ihan vastaavan lopputuloksen, Tiusanen kuvaa vuorovaikutusta kuoron kanssa.
– Tästä itselleni muodostui käsiala, jolla voin työntää kuoron epämukavuusalueensa rajalle, mutta samalla olla kirjoittamatta sellaisia stemmoja, jotka tiedän liian hankaliksi toteuttaa.
Vanonen kuvaa kuoron sisäistä sosiaalista dynamiikkaa lauseella “vi...ilu on välittämistä”.
– Tältä asenteelta ei yksittäistä kuorolaista suojaa lainkaan säveltaiteilijuus tai säveltäjyys, pikemminkin päinvastoin. Muistan ensimmäisissä harjoituksissa, kun Runo esiteltiin ja sitä käytiin läpi, kuinka naama heloittaen itse treeneissä olin, Vanonen muistelee.
– Pääosa piruilijoista on kuitenkin kuoroveljiä, jotka oikeasti arvostavat ja välittävät, vaikka olisikin jokunen jolle “kukaan ei ole profeetta omalla maallaan”, varsinkin diletanttina ilman ammatillista säveltäjän koulutusta. Tällaista kritiikkiä olen joskus korkeintaan aistinut, mutten ole sellaiseen konkreettisesti törmännyt.
Tiusasen mukaan Liiton Miehille säveltäminen on erilaista kuin PM-L:lle.
– LM on pienehkö kuoro, ja kun esimerkiksi jaan stemmoja useampaan osaan, voin sulkea silmäni ja kuulla miltä juuri ne kolme ylempää kakkosbassoa kuulostavat, jos kuljetan heidät ylös apuviivoille, tai miten kakkostenorien soundi alkaa muuttua huokoisemmaksi tietyn rajan kohdalla. Vastaavasti tiedän tarkkaan PM-L:n stemmojen balanssin ja yksittäisten laulajien skaalat, mutta ennen kaikkea harjoitusten rajallisen määrän. Nämä voisivat olla rajoitteita, mutta kun ne ovat tiedossa, ne muuttuvatkin työkaluiksi. Kun tiedän miten työläiksi tietynlaiset satsit muodostuvat harjoituksissa, voin tavallaan kalibroida omat tavoitteeni sen suhteen, mitä käytännössä kannattaa kirjoittaa.
– Ja vaikka olen pyrkinyt tekemään Liiton Miehille mahdollisimman viimeisteltyjä nuotteja, on senkin harjoituksissa taiteellinen johtaja kesken treenien voinut kysyä takarivin säveltäjältä voisiko jonkun sanan vaihtaa tai mitä jos tässä ei olisikaan hidastusta, Tiusanen kuvailee.
– Tämä on ollut sekä kuoron johtajalle että säveltäjälle hyvin poikkeuksellinen etuoikeus, josta en voisi olla kyllin kiitollinen.