Har­ri Keto

Juu­so Va­no­nen: Runo, Yli­op­pi­las­kun­nan Lau­la­jat Kes­ki-Po­rin kir­kos­sa 4.9.2023 19:00

Jo­han­nes Tiu­sa­nen: Sla­get vid Stor­ky­ro, Po­rin Mies-Lau­lu Kes­ki-Po­rin kir­kos­sa 5.12.2023

Tek­nis­ten alo­jen opis­ke­li­jat, Juu­so Va­no­nen ja Jo­han­nes Tiu­sa­nen, oli­vat kuo­ro­vel­ji­nä 2000-lu­vun alus­sa kum­pi­kin jo aloi­tel­leet sä­vel­lys­työ­tä ta­hoil­laan, ja ovat sit­tem­min sä­vel­tä­neet te­ok­sia kuo­roil­le, jois­sa lau­la­vat it­se. Kun inst­ru­men­tin osa­nen tuot­taa sä­vel­lyk­sen ko­ko­nai­suu­del­le, on ase­tel­mas­sa mah­dol­li­suuk­sia ja vaa­ran­paik­ko­ja.

Juuso Vanosen teos Runo kuullaan maanantaina 4.9. Ylioppilaskunnan Laulajien konsertissa Keski-Porin kirkossa. Kuva: Olli Huuskonen

Juu­so Va­no­nen aloit­ti kuo­rou­ran­sa seu­ra­kun­nan nuor­ten in­nos­ta­vas­sa kuo­ros­sa, mis­sä hän­tä myös kan­nus­tet­tiin te­ke­mään en­sim­mäi­set sä­vel­lyk­set ja so­vi­tuk­set. Siir­ty­es­sään Yli­op­pi­las­kun­nan Lau­la­jiin, jos­sa te­ke­mi­sen taso oli tie­tys­ti pal­jon kor­ke­am­pi, ei am­mat­ti­mai­ses­sa kuo­ros­sa tun­tu­nut mie­lek­kääl­tä mai­nos­taa omia nuo­tin­kir­joi­tus­tai­to­ja. Ni­mi­mer­kil­lä jär­jes­tet­tä­vät so­vi­tus­kil­pai­lut kui­ten­kin tar­jo­si­vat tur­val­li­sen ka­na­van esi­tel­lä omia so­vi­tuk­sia. Niis­sä saa­vu­tet­tu me­nes­tys sit­ten kan­nus­ti Va­nos­ta jat­ka­maan kuo­ro­mu­sii­kin te­ke­mis­tä.

Johannes Tiusanen paluumuutti Satakuntaan ja on säveltänyt Porin Mies-Laululle. Kuva: Maria Tiusanen.

Jo­han­nes Tiu­sa­nen ei ol­lut lau­la­nut kuo­rois­sa, mut­ta oli sä­vel­tä­nyt ja ra­ken­nel­lut omaa mu­siik­kia niin kau­an kuin pys­tyy muis­ta­maan. 1990-lu­vun alus­sa Ami­ga 500 ja trac­ker-so­vel­luk­set ava­si­vat lo­pul­li­ses­ti mah­dol­li­suu­den tuot­taa omia ne­li­rai­tai­sia pii­se­jä. Lii­tyt­ty­ään Yli­op­pi­las­kun­nan Lau­la­jiin hän­tä pyy­det­tiin joh­ta­maan Sa­ta­kun­ta­lai­sen Osa­kun­nan kuo­roa, jol­le hän al­koi­kin heti myös so­vit­taa ja sä­vel­tää, ja täs­sä sal­li­vas­sa il­ma­pii­ris­sä lo­pul­ta jot­kut te­ok­set sai­vat sekä lau­la­jil­ta et­tä ylei­söl­tä in­nos­tu­neen vas­taa­no­ton – ei­vät toki kaik­ki.

Kil­pai­lu­jen kaut­ta jat­koon

– Ni­mi­mer­kil­lä jär­jes­tet­tä­vät sä­vel­lys­kil­pai­luil­la oli rat­kai­se­va mer­ki­tys ka­na­va­na oman sä­vel­lys­tuo­tan­non esil­le tuo­mi­ses­sa. Suu­rin saa­vu­tus näis­tä oli, kun vuon­na 2015 voi­tin kan­sain­vä­li­sen Vo­cal Es­poo kuo­ro­sä­vel­lys­kil­pai­lun se­ka­kuo­ro­sar­jan ja­e­tun en­sim­mäi­sen si­jan, Juu­so Va­no­nen ker­too.

Täs­tä seu­ra­si myös en­sim­mäi­nen Yli­op­pi­las­kun­nan Lau­la­jien ti­laus: Si­be­lius-juh­la­kon­sert­tiin sä­vel­let­ty "Runo", jos­sa yh­dis­tyi­vät kak­si Ka­le­va­lan teks­tiä, joi­hin Si­be­lius­kin oli sä­vel­tä­nyt ai­koi­naan kuo­ro­te­ok­set “Ve­ne­mat­ka” ja “Hei­tä kos­ki kuo­hu­mi­nen”.

Runo-teos kuul­laan myös YL:n 140-vuo­tis juh­la­kier­tu­eel­la Kes­ki-Po­rin kir­kos­sa 4.9.2023.

– YL:lle olen saa­nut myö­hem­min­kin teh­dä sä­vel­lyk­siä. Näis­tä tär­kein on ol­lut Suo­mi 100 vuot­ta juh­la­vuo­teen Ta­pi­o­lan Kuo­rol­le, aka­de­mis­ka sång­fö­re­nin­gen Ly­ra­nil­le ja YL:lle Jo­han­na Ven­hon ru­noi­hin teh­ty te­os­sar­ja “Täs­sä on valo”.

Jo­han­nes Tiu­sa­nen pa­luu­muut­ti Sa­ta­kun­taan ja al­koi lau­laa ja sä­vel­tää Po­rin Mies-Lau­lus­sa.

– En­sim­mäi­nen te­ok­se­ni PM-L:lle sai al­kun­sa vit­sai­lus­ta sii­tä, mikä kaik­ki on pie­les­sä pe­rin­tei­ses­sä “An­nin lau­lus­sa”, pää­ty­en ke­ho­tuk­seen et­tä no sä­vel­lä it­se pa­rem­pi, ja niin­hän tein­kin. Vä­li­mie­het esit­ti se­re­na­din gaa­las­sa, ja mo­net lau­la­jat tu­li­vat vuo­ro­tel­len ka­ron­kas­sa ke­hu­maan lau­lun soin­tia. Heti pe­rään sä­vel­sin Ai­la Me­ri­luo­don ru­non “Il­ta­mie­li­a­la”, jon­ka PM-L ot­ti kan­sain­vä­li­sen Ma­de­to­ja-kuo­ro­kil­pai­lun oh­jel­mis­toon­sa elos­sa ole­van sä­vel­tä­jän te­ok­se­na.

Väls­kä­rin ker­to­mus­ten teks­tiin sä­vel­tä­män­sä “Sla­get vid Stor­ky­ro” Tiu­sa­nen lä­het­ti Su­la­so­lin 100-vuo­tis­sä­vel­lys­kil­pai­luun 2021, jos­sa se par­haa­na mies­kuo­ro­te­ok­se­ni pal­kit­tiin kol­man­nel­la si­jal­la.

Po­rin Mies-Lau­lu esit­tää te­ok­sen kirk­ko­kon­ser­tis­saan 5.12.2023.

Mit­ta­ti­laus­te­ok­sia kuo­roil­le

Va­no­nen on lau­la­nut YL:ssä noin kak­si­kym­men­tä vuot­ta, vuo­rol­laan kaik­kia stem­mo­ja pait­si bas­soa. Si­ten hän on tu­tus­tu­nut sekä Yli­op­pi­las­kun­nan Lau­la­jiin inst­ru­ment­ti­na et­tä val­ta­vaan mää­rään eri­lais­ta mies­kuo­ro­mu­siik­kia sekä tie­tys­ti sit­ten saa­nut kä­si­tyk­sen sii­tä, min­kä­lai­nen mu­siik­ki kuo­rol­la toi­mii par­hai­ten.

– YL:n vah­vuu­te­na on mie­les­tä­ni sen lau­la­jien hyvä omak­su­mis­ky­ky, kuo­ron suu­ri koko, joka mah­dol­lis­taa jaot mo­neen sa­maan ai­kaan soi­vaan ää­neen sekä laa­ja am­bi­tus, jos­sa bas­sot lau­la­vat huo­mat­ta­vas­ti ma­ta­lam­mal­ta kuin useim­mis­sa se­ka­kuo­rois­sa ja kont­ra­te­no­rit pys­ty­vät ai­na­kin het­kel­li­ses­ti pää­se­mään lä­hel­le se­ka­kuo­ro­jen kor­kei­ta nai­sää­niä. Toi­saal­ta YL ei ole am­mat­ti­lais­kuo­ro ja suu­ri osa har­joit­te­lu­työs­tä teh­dään vii­koit­tai­sis­sa tree­neis­sä. Tä­män ta­kia pal­kit­se­vin­ta oh­jel­mis­toa on ns. soi­va kuo­ro­ma­te­ri­aa­li.

Runo läh­tee sä­vel­lyk­se­nä edel­lä mai­ni­tuis­ta tek­ni­sis­tä läh­tö­koh­dis­ta. Soin­ti-ihan­tee­na ovat laa­jat, pak­sut soin­nut, joi­den poh­ja on ma­ta­lal­la ja huip­pu kor­ke­al­la alt­to tai sop­raa­no­a­lu­eel­la. Mu­siik­ki on suu­rel­ta osal­ta soi­vaa ja duu­ri-mol­li-poh­jais­ta mut­ta laa­jat soin­nut laa­jen­ta­vat pe­rus­kol­mi­soin­tui­hin pe­rus­tu­vaa har­mo­ni­aa.

Suo­men Mies­kuo­ro­liit­to pe­rus­ti ke­säl­lä 2017 kan­sal­li­sen edus­tus­kuo­ron "Lii­ton Mie­het", jo­hon Tiu­sa­nen ja kak­si muu­ta po­ri­lais­ta lau­la­jaan hy­väk­syt­tiin. Erit­täin tai­ta­vis­ta, uu­des­ta mies­kuo­ro-oh­jel­mis­tos­ta kiin­nos­tu­neis­ta lau­la­jis­ta koos­tu­va kuo­ro al­koi kan­ta­e­sit­tää lii­an vai­kei­na unoh­det­tu­ja te­ok­sia ja ti­la­ta myös ai­van uu­sia tek­ni­ses­ti erit­täin haas­ta­via te­ok­sia.

– Ky­syin it­sel­tä­ni, ei­kö täl­le kuo­rol­le so­pi­si jo­kin haas­ta­va Tiu­sa­sen­kin teos, ja vas­ta­sin myön­tä­väs­ti. Olin juu­ri näh­nyt elo­ku­van Trains­pot­ting 2, mis­tä sain in­nok­keen sä­vel­tää en­sim­mäi­sen elo­ku­van al­ku­mo­no­lo­gin. Teks­ti on vai­ke­aa skot­ti-eng­lan­tia, pääs­sä­ni soi no­pea ja ag­g­res­sii­vi­nen tee­ma, ja kos­ka Po­rin Mies-Lau­lul­la oli jo te­ok­si­a­ni jo­nos­sa, pää­tin us­kal­tau­tua ir­ti pe­rin­tei­sem­mäs­tä kuo­ro­teks­tuu­ris­ta ja sä­vel­tää kol­me lau­lua Trains­pot­tin­gis­ta al­ku­pe­räis­ten in­nos­tus­te­ni, ko­ne­mu­sii­kin ja vaih­to­eh­to­roc­kin vai­kut­teil­la. Paa­vo Hyök­ki kel­puut­ti te­ok­sen oh­jel­mis­toon ja se myös le­vy­tet­tiin tou­ko­kuus­sa 2023 jul­kais­tul­le le­vyl­le "Ra­jal­la".

Vuo­ro­vai­ku­tus kuo­ron kans­sa

Yleen­sä sä­vel­tä­jä vii­meis­te­lee te­ok­sen­sa en­nen kuin kuo­ro edes nä­kee nuot­te­ja. Kun sä­vel­tä­jä is­tuu kuo­ron ri­vis­sä, ti­lan­ne on toi­nen.

– Po­rin Mies-Lau­lun joh­ta­ja Gui­do Aus­maa on sil­min­näh­den naut­ti­nut työs­tää uu­sia te­ok­sia. Me­to­dia, jos­sa har­joi­tuk­sis­sa huo­ma­taan on­gel­mia, jot­ka voin kor­ja­ta uu­sit­tuun ver­si­oon jos­kus jopa vii­koit­tain, ei sai­si edes ra­hal­la. Yhä use­am­min huo­ma­sin, et­tä jot­kut si­nän­sä hy­vät rat­kai­su­ni ei­vät so­pi­neet­kaan juu­ri täl­le kuo­rol­le, tai et­tä jo­kin koh­ta osoit­tau­tui tar­peet­to­man vai­ke­ak­si, vaik­ka jo­kin hel­pom­min lau­let­ta­va rat­kai­su tuot­tai­si ihan vas­taa­van lop­pu­tu­lok­sen, Tiu­sa­nen ku­vaa vuo­ro­vai­ku­tus­ta kuo­ron kans­sa.

– Täs­tä it­sel­le­ni muo­dos­tui kä­si­a­la, jol­la voin työn­tää kuo­ron epä­mu­ka­vuu­sa­lu­een­sa ra­jal­le, mut­ta sa­mal­la ol­la kir­joit­ta­mat­ta sel­lai­sia stem­mo­ja, jot­ka tie­dän lii­an han­ka­lik­si to­teut­taa.

Va­no­nen ku­vaa kuo­ron si­säis­tä so­si­aa­lis­ta dy­na­miik­kaa lau­seel­la “vi...ilu on vä­lit­tä­mis­tä”.

– Täl­tä asen­teel­ta ei yk­sit­täis­tä kuo­ro­lais­ta suo­jaa lain­kaan sä­vel­tai­tei­li­juus tai sä­vel­tä­jyys, pi­kem­min­kin päin­vas­toin. Muis­tan en­sim­mäi­sis­sä har­joi­tuk­sis­sa, kun Runo esi­tel­tiin ja sitä käy­tiin läpi, kuin­ka naa­ma he­loit­ta­en it­se tree­neis­sä olin, Va­no­nen muis­te­lee.

– Pää­o­sa pi­rui­li­jois­ta on kui­ten­kin kuo­ro­vel­jiä, jot­ka oi­ke­as­ti ar­vos­ta­vat ja vä­lit­tä­vät, vaik­ka oli­si­kin jo­ku­nen jol­le “ku­kaan ei ole pro­feet­ta omal­la maal­laan”, var­sin­kin di­le­tant­ti­na il­man am­ma­til­lis­ta sä­vel­tä­jän kou­lu­tus­ta. Täl­lais­ta kri­tiik­kiä olen jos­kus kor­kein­taan ais­ti­nut, mut­ten ole sel­lai­seen konk­reet­ti­ses­ti tör­män­nyt.

Tiu­sa­sen mu­kaan Lii­ton Mie­hil­le sä­vel­tä­mi­nen on eri­lais­ta kuin PM-L:lle.

– LM on pie­neh­kö kuo­ro, ja kun esi­mer­kik­si jaan stem­mo­ja use­am­paan osaan, voin sul­kea sil­mä­ni ja kuul­la mil­tä juu­ri ne kol­me ylem­pää kak­kos­bas­soa kuu­los­ta­vat, jos kul­je­tan hei­dät ylös apu­vii­voil­le, tai mi­ten kak­kos­te­no­rien soun­di al­kaa muut­tua huo­koi­sem­mak­si tie­tyn ra­jan koh­dal­la. Vas­taa­vas­ti tie­dän tark­kaan PM-L:n stem­mo­jen ba­lans­sin ja yk­sit­täis­ten lau­la­jien skaa­lat, mut­ta en­nen kaik­kea har­joi­tus­ten ra­jal­li­sen mää­rän. Nämä voi­si­vat ol­la ra­joit­tei­ta, mut­ta kun ne ovat tie­dos­sa, ne muut­tu­vat­kin työ­ka­luik­si. Kun tie­dän mi­ten työ­läik­si tie­tyn­lai­set sat­sit muo­dos­tu­vat har­joi­tuk­sis­sa, voin ta­val­laan ka­lib­roi­da omat ta­voit­tee­ni sen suh­teen, mitä käy­tän­nös­sä kan­nat­taa kir­joit­taa.

– Ja vaik­ka olen pyr­ki­nyt te­ke­mään Lii­ton Mie­hil­le mah­dol­li­sim­man vii­meis­tel­ty­jä nuot­te­ja, on sen­kin har­joi­tuk­sis­sa tai­teel­li­nen joh­ta­ja kes­ken tree­nien voi­nut ky­syä ta­ka­ri­vin sä­vel­tä­jäl­tä voi­si­ko jon­kun sa­nan vaih­taa tai mitä jos täs­sä ei oli­si­kaan hi­das­tus­ta, Tiu­sa­nen ku­vai­lee.

– Tämä on ol­lut sekä kuo­ron joh­ta­jal­le et­tä sä­vel­tä­jäl­le hy­vin poik­keuk­sel­li­nen etuo­i­keus, jos­ta en voi­si ol­la kyl­lin kii­tol­li­nen.