Pau­lii­na Vil­pak­ka

Pik­ku­kau­pun­gin ka­duil­ta su­per­täh­tey­teen sin­gah­ta­neis­ta rok­ki­po­jis­ta ker­to­va mu­si­kaa­li oli­si ol­lut help­po lip­saut­taa pin­ta­raa­pai­suk­si. Din­gon, Even, Yön ja Mam­ban mu­siik­kia täyn­nä ole­vaan esi­tyk­seen oli­si to­den­nä­köi­ses­ti sil­ti riit­tä­nyt kat­so­jia, kun vie­lä pik­ku­jou­lu­kaut­ta ele­tään. Ra­kas­ta­jien kal­tai­nen in­to­hi­mo­te­at­te­ri ei kui­ten­kaan sor­tu­nut po­ri­ro­kil­la ra­has­ta­mi­seen.

Alas­ton Kau­pun­ki -mu­si­kaa­li on­nis­tuu kos­ket­ta­maan het­kit­täin sy­väl­tä­kin. Ta­pio Kan­kaan­pään dra­ma­ti­soi­mas­sa ja oh­jaa­mas­sa ta­ri­nas­sa nuor­ten punk­ka­rei­den ka­pi­na kum­pu­aa ajan su­ku­pol­vi­ko­ke­muk­ses­ta, isät­tö­myy­des­tä. Se yh­dis­tää myös po­ri­rok­ka­rei­ta.

Suo­mi vil­liin­tyy nuor­ten mies­ten ai­tou­des­ta ja roh­keu­des­ta. Maa on val­mis uu­den nuo­ri­so­kult­tuu­rin syn­ty­mi­seen. Alas­ton Kau­pun­ki -mu­si­kaa­li on mie­len­kiin­toi­nen yh­dis­tel­mä do­ku­ment­tia ja te­at­te­ria. To­teu­tus toi­mii yl­lät­tä­vän hy­vin. Nuo­ri­so­leh­tien kan­net, va­lo­ku­vat ja muut muis­tot vi­li­se­vät val­ko­kan­kaal­la. Pu­heen­vuo­ron saa­vat myös rok­ka­rit it­se.

Te­at­te­ri puo­les­taan vie kat­so­jan vie­lä as­ke­leen sy­vem­mäl­le. Hen­ri Vä­li­kan­kaan, Tee­mu Nie­me­län ja Maa­rit Nie­me­län osuu­det imai­se­vat kat­so­jan mu­kaan­sa ta­ri­naan. Kol­mik­ko ve­tää pit­kän mu­si­kaa­lin läpi vaih­del­len roo­le­jaan olan hei­lau­tuk­sel­la. Jopa Nie­me­lät su­lau­tu­vat tei­ni­poi­kien maa­il­maan. Asen­ne rat­kai­see. Esi­tys­ten ede­tes­sä roo­lei­hin löy­ty­nee punk­kia vie­lä li­sää­kin.

Hen­ki­lö­hah­mois­ta mie­leen jää pit­käs­ty­nyt, mut­ta hy­vän­tah­toi­nen po­lii­si, joka yrit­tää lait­taa pik­ku­kau­pun­gin hu­li­vi­le­jä ku­riin. Hy­myn huu­lil­le nos­taa kai­ken näh­nyt rou­da­ri, jol­la on rock­täh­dis­tä toi­nen to­tuus ker­rot­ta­va­naan.

Pori-rok­kia esit­tää Tomi Har­ri­vaa­ran, Sara Lind­roo­sin, Juha Ai­ta­kan­kaan ja Jaak­ko Ko­ti­nie­men koos­ta­ma li­ve­bän­di. Soit­to sol­juu hy­väl­lä mei­nin­gil­lä. Hie­man har­mit­taa, et­tä bii­seis­tä kuul­laan vain pot­pu­ri­mai­sia pät­kiä. Mut­ta esi­tyk­sen ko­ko­nais­kes­ton huo­mi­oi­den se on ym­mär­ret­tä­vä vält­tä­mät­tö­myys. Pi­tuu­dek­si on il­moi­tet­tu jopa 3 tun­tia ja 20 mi­nuut­tia, mut­ta en­si-il­ta ve­nyi vie­lä­pä ne­li­tun­ti­sek­si.

Lau­lu­suo­ri­tuk­set ja eri­tyi­ses­ti Maa­rit Nie­me­län kas­vo­li­has­ten käyt­tö an­sait­se­vat isot ap­lo­dit. Bravo! Juu­ri noin lau­lu­ly­riik­kaa kuu­luu ar­ti­ku­loi­da. Ta­ri­nan ede­tes­sä kap­pa­lei­ta­kin kuun­te­lee taas uu­del­la kor­val­la. Kä­si­kir­joi­tus saa täs­tä kii­tok­set. Kuka oli­si esi­mer­kik­si osan­nut odot­taa kuu­le­van­sa Jout­sen­lau­lua Ni­pan äi­din ja juo­ru­toi­mit­ta­jan esit­tä­mä­nä?

Kult­tuu­ri­teh­das Keh­rää­mö ei var­mas­ti ole hel­poin paik­ka lau­laa ei­kä mik­sa­ta. Bän­di tu­lee­kin tur­han usein lau­la­jien yli. Se on si­nän­sä har­mil­lis­ta, et­tä ta­ri­nan kan­nal­ta kat­so­ja ha­lu­ai­si kuul­la lau­lu­jen sa­noi­tuk­set. Bii­si­ros­te­ris­sa on sel­lais­ta­kin ma­te­ri­aa­lia, mitä kaik­ki ei­vät ole en­nen kuul­leet. Lau­lu­soun­di kai­pai­si myös hie­man peh­men­nys­tä mik­saus­pöy­däs­tä. Ää­ni po­rau­tuu kor­vaan vä­lil­lä ai­ka te­rä­väs­ti. Aut­tai­si­ko pie­ni kai­ku?

Alas­ton Kau­pun­ki he­rät­tää sy­viä miet­tei­tä. Mik­sei po­pu­laa­ri­mu­sii­kin pa­ris­ta enää nou­se uu­sia le­gen­do­ja? Vai nou­see­ko? On­ko to­del­la niin, et­tä suur­ta tai­det­ta ei syn­ny il­man suur­ta kär­si­mys­tä? Ku­ten yk­si po­ri­rok­ka­reis­ta it­se­kin nuo­ruut­taan luon­neh­ti: ”Oli kai se ny rank­kaa.”

Alas­ton Kau­pun­ki -mu­si­kaalia esi­te­tään Kult­tuu­ri­teh­das Keh­rää­mös­sä 17.12. saak­ka.