Maa­rit Kaut­to

Ul­vi­la­lai­nen Jari Hil­tu­nen jul­kai­si esi­kois­ro­maa­nin­sa Tu­run Kir­ja­mes­suil­la vii­me lau­an­tai­na. Toi­nen jul­kis­ta­mis­ti­lai­suus pi­det­tiin Ul­vi­lan kir­jas­tos­sa maa­nan­tai­na.

Hil­tu­nen on suo­men kie­len opet­ta­ja, kir­jal­li­suusk­rii­tik­ko, kult­tuu­ri­jour­na­lis­ti ja tie­to­kir­jai­li­ja. Hän on ai­em­min kir­joit­ta­nut ar­vos­te­tun tri­lo­gi­an ns. ga­lak­tis­ta ru­nou­sop­pia: Ro­mu­luk­sen sie­lu (2020), The­seuk­sen hen­ki (2021) ja Ab­ra­ha­min kor­pus (2022). Päi­vä­työ­tään Hil­tu­nen te­kee äi­din­kie­len leh­to­ri­na Län­si­ran­ni­kon Kou­lu­tus Oy Win­No­vas­sa Po­ris­sa.

Ah­ma­to­va nou­si esiin ja val­loit­ti Hil­tu­sen mie­len hä­nen kir­joit­ta­es­saan Ab­ra­ha­min kor­pus­ta, joka koos­tuu kah­dek­san kir­jai­li­jan elä­män­ker­ta­es­seis­tä.

– Yk­si Kor­puk­sen kir­jai­li­jois­ta on Mi­hail Bul­ga­kov, jon­ka ys­tä­vä An­na Ah­ma­to­va oli. Kir­joi­tet­tu­a­ni jo tu­han­sia merk­ke­jä Bul­ga­ko­vis­ta ta­ju­sin, et­tä kir­joi­tan vää­räs­tä hen­ki­lös­tä. Ah­ma­to­vas­ta mi­nun oli­si pi­tä­nyt kir­joit­taa, tuos­ta vah­vas­ta nai­ses­ta, joka syn­nyt­ti ru­no­ja vuo­si­kym­me­niä Sta­li­nin hal­li­tuk­sen vai­non ja ah­dis­tuk­sen kes­kel­lä ja kes­ti kai­ken se­ko­a­mat­ta – ai­na­kin vi­ral­li­sen ta­ri­nan mu­kaan. Ro­maa­nis­sa­ni nos­tan­kin ai­ka isos­ti esil­le aja­tuk­sen, et­tä säi­lyi­kö An­na Ah­ma­to­van jär­ki to­del­la­kin kai­kes­ta huo­li­mat­ta.

Jari Hiltusen aikaisemmat teokset ovat olleet tietokirjoja. Nyt hän julkaisi esikoisromaaninsa, joka on elämänkertaromaani maagisrealistisella otteella.

Kuva: Maarit Kautto

Hil­tu­sen mu­kaan Ah­ma­to­va on elä­män­ker­ta­ro­maa­ni maa­gis­re­a­lis­ti­sel­la ot­teel­la. Hil­tu­nen on tie­toi­ses­ti ta­voi­tel­lut sa­man­tyy­pis­tä il­mai­sua kuin Mi­hail Bul­ga­ko­vin te­ok­ses­sa Saa­ta­na saa­puu Mos­ko­vaan.

– Ro­maa­nis­sa on kah­den­lai­sia jak­so­ja. On re­a­lis­tis­ta ku­vaus­ta An­nan ker­to­es­sa elä­mäs­tään ja näi­tä ku­vauk­sia kat­ko­vat maa­gi­set jak­sot, jol­loin An­na it­se­kin ih­met­te­lee, et­tä mitä hän nyt ais­tii.

– Bul­ga­kov te­kee klas­sik­ko­ro­maa­nis­saan pilk­kaa mo­nes­ta asi­as­ta, ku­ten Neu­vos­to­lii­ton sa­lai­ses­ta po­lii­sis­ta ja Sta­li­nin vir­ka­mies­hal­lin­nos­ta. Sa­moin teen mi­nä­kin, Hil­tu­nen ku­vai­lee.

Hil­tu­nen he­rät­tää hen­kiin ru­ti­köy­hän pie­ta­ri­lai­sen tai­tei­li­ja­yh­tei­sön. Ele­tään ai­ko­ja, joi­na kuka ta­han­sa voi ol­la vi­hol­li­nen ja il­mi­an­ta­jia on kaik­ki­al­la.

– On ole­mas­sa ve­nä­läi­seen kir­jal­li­suu­teen kuu­lu­va laji, muis­tin kir­jal­li­suus, jon­ka kuu­lui­sin edus­ta­ja Ah­ma­to­va on. Ru­noi­li­jan ko­tia kuun­nel­tiin ja po­lii­si teki sään­nöl­li­siä tar­kas­tuk­sia. Teks­te­jä ei voi­nut säi­lyt­tää pa­pe­ril­la, jo­ten Ah­ma­to­va tal­let­ti ne omaan muis­tiin­sa ja myös luo­te­tut ys­tä­vät opet­te­li­vat nii­tä ul­koa, Hil­tu­nen ker­too.

Hil­tu­nen on saa­nut val­miik­si jo vii­den­nen­kin kir­jan­sa kä­si­kir­joi­tuk­sen, joka on par­hail­laan kus­tan­ta­ja­kier­rok­sel­la. Kuu­des kir­ja on te­keil­lä.

– Vii­den­nen kir­ja­ni nimi on Teho-osas­to. Se ker­too tyt­tä­re­ni Kat­rii­nan tais­te­lus­ta ja sel­vi­ä­mi­ses­tä vai­ke­an sai­ras­tu­mi­sen jäl­keen. Ky­sees­sä on to­si­ta­pah­tu­mien in­noit­ta­ma au­to­fik­tii­vi­nen ro­maa­ni, Hil­tu­nen pal­jas­taa.