Juk­ka Sil­vast

Ym­pä­ris­töin­si­nöö­ri ja kir­jai­li­ja Art­tu Tuo­mi­nen tuu­let­ti isos­ti fa­ce­book-jul­kai­sus­sa, kun hän sai kuul­la voit­ta­neen­sa tans­ka­lai­sen Pal­le Ro­senk­rantz -pal­kin­non par­haas­ta tans­kak­si kään­ne­tys­tä ri­kos­ro­maa­nis­ta.

– En­sim­mäi­se­nä suo­ma­lai­se­na saan sen. Me­nen maa­lis­kuun 26. päi­vä­nä dek­ka­ri­fes­ta­reil­le pal­kin­toa vas­taa­not­ta­maan. Pal­kin­to läm­mit­tää tosi pal­jon, hän ker­too Sa­ta­kun­nan Vii­kol­le.

Art­tu Tuo­mi­nen sa­noo, et­tä on­han tämä li­sä­as­kel maa­il­mal­la, vaik­ka kir­jai­li­jan al­ku­met­reil­lä maa­il­man­val­loi­tus ei käy­nyt edes mie­les­sä.

– Kun esi­kois­ro­maa­nia yk­sin ko­to­na kir­joi­tin, ei tie­ten­kään voi­nut ol­la iso­ja suun­ni­tel­mia. Oli vain jul­kai­se­mi­nen pääl­lim­mäi­se­nä – tai oli­sin ol­lut sit­ten hul­lu.

Tä­nään tie­de­tään, et­tä kir­ja Hy­vi­tys pal­kit­tiin par­haa­na kään­nös­kir­ja­na Tans­kas­sa, vuo­si sit­ten Ve­ri­vel­ka-kir­ja löy­tyi Sak­sas­sa Der Spie­gel -leh­den lis­toil­ta. Ve­ri­vel­ka oli jo Suo­mes­sa lä­pi­mur­to.

– En minä mi­kään Step­hen King ole, mut­ta pie­nin as­ke­lin men­nään.

Tuo­mi­sen tuo­tan­to-oi­keuk­sia on myy­ty seit­se­mään maa­han.

– On täl­lä ta­lou­del­lis­ta mer­ki­tys­tä, mut­ta ei tämä lot­to­voit­to­ja tuo­ta. Mark­ki­noi­ta pal­kin­to laa­jen­taa. Ul­ko­mail­la jul­kais­tuis­sa te­ok­sis­sa on vä­lis­tä ot­ta­jia ai­ka pal­jon – agent­ti­kin ja oma ve­ro­tus, mut­ta pie­nis­tä pu­rois­ta kas­vaa isom­paa vir­taa.

Art­tu Tuo­mi­nen pon­nis­ti suu­rem­paan tie­toi­suu­teen, kun hän voit­ti Suo­men dek­ka­ri­seu­ran Vuo­den Joh­to­lan­ka -pal­kin­non Ve­ri­vel­ka-te­ok­sel­la. Sitä kaut­ta löy­tyi kir­jal­li­suu­sa­gent­ti, joka myy te­ok­sien tuo­tan­to-oi­keuk­sia maa­il­mal­la.

– Toi­min­ta on ol­lut nou­su­joh­teis­ta. Jo­tain on teh­ty oi­kein kun toi­min­ta on pik­kui­sen kas­va­nut.

Hä­nen en­sim­mäi­sen 4-osai­sen kir­ja­sar­jan­sa jul­kai­si Myl­ly­lah­ti-kus­tan­ta­mo ja vii­den­nen kir­jan WSOY-kus­tan­ta­mo. Del­ta-sar­jas­ta tu­lee 6-osai­nen.

– Kään­tä­mi­nen eng­lan­nin kie­lel­le voi­si ava­ta mark­ki­noi­ta tosi pal­jon, mut­ta niin ei ole ta­pah­tu­nut ja ta­pah­tuu­ko kos­kaan. Eng­lan­ti on vä­li­kie­li, jos­ta voi­daan kään­tää hel­pos­ti­kin eteen­päin, mut­ta mark­ki­na on vai­kea.

Mikä on Art­tu Tuo­mi­sen ym­pä­ris­töin­si­nöö­rin roo­li? Vir­ka­mie­he­nä hän toi­mii Po­rin kau­pun­gin ym­pä­ris­tö­vi­ras­tos­sa.

– Mi­nul­la on kak­soi­se­lä­mä – on tosi ar­ki­nen päi­vä kun käyn vi­ras­tos­sa töis­sä ja kus­kai­len lap­sia.

– Vä­lil­lä mi­nut kut­su­taan dek­ka­ri­fes­ta­reil­le Sak­saan tai Rans­kaan, ja ku­ten nyt Tans­kaan. Olen iso kir­jai­li­ja yh­den päi­vän, ih­mi­set ot­ta­vat va­lo­ku­via, esiin­nyn vä­lil­lä isol­le­kin ylei­söl­le, ja sit­ten taas pa­laan ar­ki­seen aher­ruk­seen Po­riin.

Työ­yh­tei­sö­ään hän ke­huu hy­vä­hen­ki­sek­si. Tuo­mi­nen on ku­ten kuka ta­han­sa ka­ve­ri työ­maal­la. Kir­jan­jul­kis­ta­mis­ti­lai­suuk­siin hän kut­suu työ­pai­kan väen.

– Ei kir­jai­li­ja­na ole­mi­nen kah­vi­pöy­tä­kes­kus­te­luis­sa kau­he­as­ti näy, hän ker­too ar­jes­taan.

As­kel täy­si­päi­väi­sek­si kir­jai­li­jak­si ei kuu­lem­ma ole ajan­koh­tais­ta, vaik­ka se oli­si unel­ma.

– Olen ai­ka ar­ka te­ke­mään iso­ja pää­tök­siä – on asun­to­lai­naa ja kol­me las­ta. Ho­ri­sont­ti pi­täi­si ol­la nä­ky­vis­sä koko ajan, jos päi­vä­työn lo­pet­tai­sin. Ja mitä kir­jal­le ta­pah­tuu di­gi­ai­ka­kau­del­la – tu­lon­muo­dos­tus muut­tuu lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa.

– Täy­tyy pi­tää päi­vä­työ ja pää kyl­mä­nä, hän jut­te­lee.

– Yleen­sä tie­dän asi­ois­ta, mil­loin on oi­kea ai­ka teh­dä jo­tain. Ei sitä mie­ti­tä tas­ku­las­ki­mel­la las­kien. Sitä odo­tel­les­sa.