Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä

Jo­tain uut­ta, jo­tain van­haa, jo­tain lai­nat­tua, jo­tain si­nis­tä -sa­non­ta on yk­si tär­keim­mis­tä hää­pe­rin­teis­tä, jos­ta ha­lu­taan edel­leen pi­tää kiin­ni.

His­to­ri­al­li­nen loru on pe­räi­sin vik­to­ri­aa­ni­ses­ta Eng­lan­nis­ta. Se is­kee tar­kas­ti myös Rau­ma Blu­e­sin yli kol­mi­kym­men­vuo­ti­seen pe­rin­tee­seen. Nii­tä kaik­kea löy­tyy joka kesä au­tent­ti­sen sa­ta­kun­ta­lai­sen mu­siik­ki­ta­pah­tu­man oh­jel­mas­ta. Pää­pai­no on ol­lut vuo­des­ta 1986 al­ka­en eri­lai­sin sä­vyin vä­ri­te­tyis­sä si­ni­sä­ve­lis­sä. Tiuk­ka lin­ja jat­kui jäl­leen vii­kon­lop­pu­na.

Elo­kuun puo­li­vä­liin paik­kan­sa va­kiin­nut­ta­nut Rau­ma Blues ei tun­ne­tus­ti petä juu­ri­mu­sii­kin ys­tä­viä. Maa­il­man­laa­jui­ses­ti kan­sain­vä­li­sen blu­es­ken­tän yk­kös­fes­ti­vaa­lei­hin lu­keu­tu­va fes­ti­vaa­li tar­jo­si jäl­leen mauk­kaan kah­den päi­vän kat­tauk­sen. Ker­ta oli jo 37.

50- ja 60-luvun suosikkirytmeistä ammentava AT’s Roots & Ramblin’ avasi pääkonsertin paikallisvoimin.

Kuva: Vesa-Pekka Järvelä

Odo­tuk­set on­nis­tu­neel­le pää­kon­ser­til­le lei­jai­li­vat il­mas­sa jo hy­vin su­ju­nei­den klu­bi­keik­ko­jen pe­rus­teel­la.

– Il­lan suh­teen kaik­ki näyt­tää to­del­la po­si­tii­vi­sel­la. En­nak­ko­myyn­ti on su­ju­nut pa­rem­min kuin ai­koi­hin. Blues kiin­nos­taa, ja vä­keä tu­los­sa tel­tal­le run­sas­lu­kui­ses­ti. Se läm­mit­tää ko­vas­ti mei­dän jär­jes­tä­jien miel­tä, sa­noi pää­kon­ser­tin tut­tuun ta­paan avan­nut Han­nu ”Tun­nu” Pärs­si­nen.

Al­ku­pa­lois­ta nau­tit­tiin tors­tain ja per­jan­tain il­tak­lu­beil­la. Is­mo Haa­vis­to One Man Band ot­ti hal­lin­taan Wan­han Rau­man Kaf­fe­ba­rin in­tii­min ti­lan. Me­ren ran­nal­la Po­ro­hol­man Ran­ta­ta­los­sa jo­rat­tiin puo­les­taan tä­nä­kin ke­sä­nä pai­kal­li­sen Ha­mid Mo­ei­ni Ban­din tah­tiin.

Meno vain kiih­tyi, kun pääs­tiin per­jan­tai­hin. Café Sa­lis­sa tah­tia löi­vät Blue Stri­pin kans­sa Eu­roop­paan syk­syl­lä jäl­leen suun­nis­ta­vat Mic­ke Björk­löf & Vil­le ”Lef­ty” Lep­pä­nen. Il­ta jat­kui Ra­vin­to­la Bu­e­na Vis­tas­sa, jos­sa blu­es­kan­saa vil­lit­si juu­re­va”chi­ca­go­lais­toh­to­ri” Dok­tu Rhute Muu­zic hel­sin­ki­läi­sen High­way-yh­ty­een vah­vis­ta­ma­na.

Kult­tuu­ri­kah­vi­la Brum­min est­ra­din val­ta­si puo­les­taan ki­ta­ris­ti­lau­la­ja Riku Jo­ki­sen luot­saa­ma La­zy­man Blues Band. Tam­pe­re­laist­ri­on let­keä groo­ve pis­ti vi­baa punt­tiin, ja kan­sa naut­ti Jo­ki­sen ja komp­pi­pa­ri Vesa Sa­lo­niuk­sen ja Sami Sar­sa­man ve­tä­väs­tä pol­jen­nos­ta.

Brum­min per­jan­tain toi­ses­ta li­ve­ak­tis­ta vas­ta­si Un­na & Hel­ge Tal­lq­vist Band. Pit­kän lin­jan har­pis­ti­on koon­nut jäl­leen tu­ek­seen ta­sok­kaan com­bo, jon­ka muo­dos­ta­vat Jon­ne Kul­lu­vaa­ra (ki­ta­ra), Jas­ka Pre­pu­la (bas­so) ja Jup­po Paa­vo­la (rum­mut). Mi­kin var­teen Tal­lq­vist on pes­tan­nut sie­luk­kaan so­lis­tin. Ka­ris­maat­ti­nen Un­na Kor­te­his­to osoit­ti va­lo­voi­mai­suu­ten­sa ja tul­kit­si­jan tai­ton­sa myös Rau­man il­las­sa.

Par­pan­sa­lin telt­ta-aree­na toi­mi jäl­leen ke­mu­jen pää­näyt­tä­mö­nä. Kah­dek­san­tun­ti­seen blu­es­ma­ra­to­niin oli la­dat­tu tut­tuun ta­paan vii­den bän­din ko­ko­nai­suus. Est­ra­dil­le nou­si­vat Ro­bert Fin­ley, Nora Jean Wal­la­ce, Er­ja Lyy­ti­nen, Har­lem Lake ja AT’s Roots & Ramb­lin’.

Torvisektion vahvistama hollantilainen Harlem Lake villitsi 70-luvulta tutulla bluesrockillaan.

Kuva: Vesa-Pekka Järvelä

Pit­kän blues-il­lan al­ku­tah­dit ka­jaut­ti de­byyt­ti­al­bu­min­sa No­tes From The Back­woods vuon­na 2019 jul­kais­sut rau­ma­lai­nen AT’s Roots & Ramb­lin’. ki­ta­ris­ti-vo­ka­lis­ti Art­tur ”AT” Te­rä­nen, po­ri­lais­ba­sis­ti Mik­ko Kor­pi ja rum­pa­li Oli­ver Wes­ter­berg oli­vat kut­su­neen Rau­man kei­kal­le trioa vah­vis­ta­maan te­no­ri­sak­so­fo­nis­ti Ris­to Kaup­pi­sen. Swin­gin’ rock’n’rol­lik­si soi­tan­taan­sa ku­vai­le­va nuo­re­kas ne­lik­ko oli oi­va va­lin­ta aloit­ta­jak­si.

– Aloit­ta­jan paik­ka on ai­na haas­teel­li­nen. Oli kui­ten­kin kun­nia-asia pääs­tä kork­kaa­maan ko­ti­kau­pun­gin huip­pu­ta­pah­tu­ma. Olen haa­veil­lut täs­tä pit­kään. Keik­ka oli yk­si bän­din tois­tai­sek­si ko­vim­mis­ta näyt­tö­paik­kois­ta. Meno oli mah­ta­vaa ja vas­taa­not­to­kin läm­min. Hi­kis­tä oli toki sta­gel­la­kin, heh­kut­ti­vat Te­rä­nen ja Kor­pi.

Seu­raa­vak­si rou­he­aa fif­ta­ri­rok­kia vei­vaa­va pop­poo suun­taa Ro­va­nie­mel­le.

– Jos poh­joi­seen on asi­aa, lau­an­tai­na mei­tä pää­see kuu­le­maan Mid­night Rock & Roll Par­tys­sa. Muu­ten­kin keik­ko­ja on ka­len­te­ris­sa kii­tet­tä­väs­ti, ker­too Brian Set­ze­riä ki­ta­roin­nil­taan muis­tut­ta­va ’AT’.

Pitkän tauon jälkeen muutama vuosi sitten parrasvaloihin palannut Nora Jean Wallace näytti muhkeat äänivaransa.

Kuva: Vesa-Pekka Järvelä

18.30 näyt­tä­mö oli val­mii­na vas­taa­not­ta­maan Blues Wo­ma­nin. Myös ylei­sö oli val­mis Mis­sis­sip­pi Del­tal­la ki­pi­nän blu­e­sis­ta ja gos­pe­lis­ta lau­la­jan tai­pa­leel­le jo nuo­re­na saa­neel­le Nora Jean Wal­la­cel­le.

– Hie­noa pääs­tä hais­te­le­maan Rau­man in­ten­sii­vis­tä il­ma­pii­riä. Olen luul­lut ta­pah­tu­mas­ta pel­käs­tään po­si­tii­vis­ta vies­tiä. Ta­voit­tee­na on pis­tää telt­ta tä­ri­se­mään, va­kuut­ti Nora Jean.

Su­ku­lais­ten omis­ta­mas­sa ro­ad­hou­ses­sa pyö­rit­ty­ään Nora Je­a­nin tie vei Chi­ca­gon mu­sak­lu­beil­le, jos­ta mat­ka jat­kui maa­il­man mo­niin keik­ka­paik­koi­hin. Nii­hin vah­va­ää­ni­sen vo­ka­lis­tin joh­dat­ti 80-lu­vul­la Jim­my Daw­kins.

Suo­si­o­ta riit­ti ja bii­se­jä syn­tyi, mut­ta 2000- ja 2010-lu­vuil­la Wal­la­ce piti vuo­si­kau­sien esiin­ty­mis­tau­on. Ää­ni­tys­s­tu­di­os­sa hän kui­ten­kin eh­ti pii­pah­taa. 2003 syn­tyi Nora Jean Bruso Sings the Blues ja vuot­ta myö­hem­min Going Back to Mis­sis­sip­pi.

Veri veti In­di­a­nan La Por­teen aset­tu­neen lau­la­jat­ta­ren kui­ten­kin ta­kai­sin tien pääl­le ja le­vy­tys­s­tu­di­oon. 2020 il­mes­ty­neen Blues Wo­man -pit­kä­soi­ton an­tia kuul­tiin myös Rau­man tel­tal­la. Kah­den ki­ta­ra, kop­pi­kak­si­kon ja ve­re­vän vo­ka­lis­tin kone hyr­rä­si kuu­ma­na. Ää­nel­tään­kin muh­ke­aää­ni­sen Nora Je­a­nin set­tiin mah­tui­vat muun mu­as­sa Can't Stop, I’m a Blues Wo­man, Evi­den­ce, Vic­tim, I’ve Been Watc­hing You ja Dan­ce With Me.

67-vuo­ti­as Wal­la­ce läm­mit­ti lau­teet ke­vään live-al­bu­mil­laan va­kuut­ta­neil­le hol­lan­ti­lais­vie­rail­le. Gen­re­ra­jo­ja roh­ke­as­ti rik­ko­va Har­lem Lake on pa­rin vii­me vuo­den ai­ka­na nous­sut 70-lu­vun sä­vy­jä si­säis­tä­vän ma­te­ri­aa­lin­sa myö­tä ryt­mi­mu­sii­kin ra­kas­ta­jien tie­toi­suu­teen. Li­sää nos­tet­ta ja ar­vos­tus­ta ener­gi­nen vii­sik­ko sai, kun Eu­ro­pe­an Blues Uni­on va­lit­si bän­din vii­me vuo­den Eu­ro­pe­an Blues Chal­len­ge–voit­ta­jak­si.

– Pää­sin to­dis­ta­maan bän­din ki­sa­ve­toa pai­kan pääl­lä. Työs­ken­te­ly oli va­kuut­ta­vaa, jo­ten osa­sin odot­taa, et­tä bän­di hur­maa tääl­lä­kin, sa­noo RB:n jäl­leen juon­ta­nut Mic­ke Björk­löf.

Va­lo­kii­la osui kah­dek­sal­ta set­tin­sä aloit­ta­neen ko­koon­pa­non keu­la­ku­va­na lois­ta­van Jan­ne Tim­me­rin sie­luk­kai­siin lau­luo­suuk­siin.

– Olem­me en­sim­mäis­tä ker­taa Suo­mes­sa. Tie­sim­me odot­taa, et­tä Rau­mal­la on hy­vät bi­leet. Oli hie­noa pääs­tä tar­jo­a­maan mu­siik­ki­am­me näin upe­al­le ja asi­an­tun­te­val­le ylei­söl­le, iloit­si Tim­mer.

Ais­tik­kaas­ti esiin­ty­neen lau­la­jat­ta­ren var­joon ei­vät la­val­la sil­ti jää­neet muut­kaan. Jy­ke­vän pe­rus­tan laa­toit­ti­vat rum­pa­li Ben­ja­min Tor­bijn ja ba­sis­ti Kjelt Os­ten­dorf. Tim­me­rin ohel­la so­pi­van raas­ta­vaa soin­tia löy­tyi en­nen kaik­kea Son­ny Rayn ki­ta­ras­ta ja Dave War­mer­da­min kos­ket­ti­mis­ta.

Har­lem Lake tar­joi­li telt­ta­kan­sal­le pää­o­sin omaa tuo­tan­toa. Bii­seis­sä oli so­pi­vas­ti oma­pe­räi­syyt­tä, tuo­reut­ta ja kou­kut­ta­vuut­ta. Set­tiin oli luon­nol­li­ses­ti otet­tu myös tou­ko­kuus­sa jul­kis­te­tun uu­tuu­sal­bu­min rai­to­ja. Ko­ko­nai­suut­ta täy­den­si­vät har­ki­ten mu­kaan huo­li­tut lai­nat. Par­hai­ten osui­vat Joe Coc­ke­ril­ta mah­ti­ver­si­on ai­koi­naan saa­nut The Let­ter ja To­wer of Po­we­rin oh­jel­mis­tos­ta na­pat­tu Don’t Chan­ge Hor­ses,

Vii­sa­rei­den nyt­käh­det­tyä puo­li kym­me­neen siir­ryt­tiin sy­vem­mäl­le si­ni­sä­vel­ten yti­meen. Mat­kan Lou­i­si­a­nan suo­mai­se­miin tar­jo­si seit­sen­kymp­pi­si­ään en­si vuon­na viet­tä­vä Ro­bert Fin­ley. Sy­vän ete­län puu­vil­la­pel­loil­la vart­tu­nut lau­la­ja am­men­taa mu­siik­kiin­sa ta­ri­noi­ta vä­rik­kään elä­män­sä eri vai­heis­ta. In­ten­sii­vis­tä il­mai­sua on sy­ven­tä­nyt en­ti­ses­tään Fin­leyn so­keu­tu­mi­nen.

– Tämä on en­sim­mäi­nen Suo­men keik­kam­me. Us­kon, et­tä se ei jää vii­mei­sek­si, lu­pa­si Nash­vil­les­tä Suo­meen saa­pu­nut Fin­ley.

Modernia ja vanhaa bluesia progressiivisiin sävyihin yhdistelevä slide-ässä nousi tietoisuuteen blues-kitaristina, mutta viime aikoina 47-vuotias Lyytinen on laajentanut ilmaisuaan.

Kuva: Vesa-Pekka Järvelä

Lau­an­tain paa­lu­paik­ka oli va­rat­tu Suo­men blu­es­ku­nin­ga­tar Er­ja Lyy­ti­sel­le. Pori Jaz­zis­sa­kin kuu­kau­si sit­ten soit­ta­nut ki­ta­ris­ti­lau­la­ja juh­lis­taa 20-vuo­tis­ta ar­tis­tiu­raan­sa syk­syl­lä 2023 kier­tu­een mer­keis­sä.

Kan­sain­vä­li­ses­ti­kin laa­jas­ti ar­vos­tet­tu Lyy­ti­nen la­ta­si Rau­man il­taan il­man suu­rem­pia su­van­to­vai­hei­ta eden­neen se­tin. Sii­nä kuul­tiin pa­lo­ja kuo­pi­o­lais­läh­töi­sen ki­ta­ra­tai­tu­rin le­vy­ty­su­ral­ta – sekä van­hem­man ma­te­ri­aa­lin puo­lel­ta et­tä vii­me vuo­sil­ta.

Use­am­man rai­dan Lyy­ti­nen raa­pai­si vii­me vuon­na jul­kais­tul­ta Wai­ting For The Da­y­light -pit­kä­soi­tol­ta. Yli tun­nin mit­tai­seen set­tiin pai­kan sai­vat ni­mi­bii­sin muun mu­as­sa Di­a­monds on the Road, upe­an soo­lon si­säl­tä­nyt Bad Seed, Black Oce­an ja sing­le­nä vas­ti­kään jul­kais­tu You Talk Dir­ty.

Put­kea sää­li­mät­tö­mäs­ti liu’ut­ta­nut Lyy­ti­nen, po­ri­lais­syn­tyi­nen kos­ke­tin­soit­ta­ja Pet­ri Ra­hik­ka­la ja pi­tä­vän pe­rus­tan juu­re­val­le pol­jen­nol­le jun­tan­nut komp­pi­pa­ri Tatu Black-Ii­ro Lai­ti­nen kä­sit­te­li­vät myös Sto­len He­arts-cd:n Roc­king Chair-me­no­pa­laa ja Hend­ri­xin Cros­s­town Traf­fic-klas­sik­koa.

Lyy­ti­nen on ol­lut ah­ke­ras­ti tien pääl­lä. Vai­kea sa­noa, on­ko tiuk­ka tah­ti puu­dut­ta­nut rah­tu­sen täh­ti­ki­ta­ris­tia. Toi­saal­ta Lyy­ti­nen oli blu­e­sin pää­tös­pai­kas­sa­kin tu­tun ener­gi­nen, mut­ta bii­sien osal­ta sli­den tai­ta­jal­ta tun­tuu pu­nai­nen lan­ka ole­van juu­ri nyt hie­man hu­kas­sa.

Ri­pauk­sen puu­dut­ta­vaa ja tur­han ta­sa­pak­sua. Sil­tä kvar­te­tin soi­tan­ta kuu­los­ti va­li­tet­ta­vas­ti Pori Jaz­zin ta­paan Rau­man telt­ta­bi­leis­sä­kin. Vo­lyy­min voi­ma jy­rä­si soi­ton ny­ans­sit – jos nii­tä kie­li­tai­tu­rin ny­ky­pol­jen­nos­ta yli­pää­tään löy­tyy­kään. Set­ti run­not­tiin raa’al­la ot­teel­la alus­ta lop­puun.

Täh­ti­ki­ta­ris­tin suo­ra­vii­vai­sem­pi lin­ja on tar­koin har­kit­tu, sil­lä suk­see­ta ja ar­vos­tus­ta löy­tyy ko­vas­sa nos­tees­sa vii­me vuo­det ol­leel­le soit­to­nie­kal­le – var­sin­kin Kes­ki-Eu­roo­pan suun­nal­la. Syk­syn mit­taan live-al­bu­min lä­hi­ai­koi­na jul­kai­se­va Lyy­ti­sen com­bo suun­taa­kin taas muun mu­as­sa Sak­saan ja Hol­lan­tiin. Rau­mal­le yh­tye pa­laa 14. lo­ka­kuu­ta. Sil­loin est­ra­di­na on Kult­tuu­ri­kah­vi­la Brum­mi.

– On­han tä­hän­kin vuo­teen mah­tu­nut mo­nen­lai­sia keik­ka­mes­to­ja. On men­ty ko­ti­maan li­säk­si vauh­dik­kaas­ti ym­pä­ri van­haa man­ner­ta. Pori Jaz­ziin tu­lim­me lä­hes suo­raan Ka­na­das­ta, ja jat­koim­me Kir­ju­rin­luo­dos­ta heti seu­raa­vak­si il­lak­si Sak­san Olds­bur­giin, ker­too ba­sis­ti Tatu Back.

Vaik­ka mat­kus­ta­mis­ta riit­tää myös bän­din lii­de­ri naut­tii.

– Kyl­lä sitä jak­saa, kun saa teh­dä sitä, mitä ra­kas­taa. On hie­noa an­taa pa­ras­taan – niin ko­ti­maas­sa kuin kan­sain­vä­li­sil­lä aree­noil­la, ko­ros­taa Lyy­ti­nen.

Runsaslukuisesti paikalle saapunut blueskansa täytti Parpansalin teltan eturivin loppuiltaan asti.

Kuva: Vesa-Pekka Järvelä

En­sim­mäi­nen Rau­ma Blues jär­jes­tet­tiin maa­lis­kuus­sa 1986. Sil­loin la­val­le as­tui­vat muun mu­as­sa Rod Pi­az­za & The Migh­ty Fly­ers, Ho­ney B and the T-Bo­nes ja J. Kar­ja­lai­nen & Mus­tat la­sit.

Vuo­sien saa­tos­sa kiit­tä­vää pa­lau­tet­ta niin esiin­ty­jil­tä, ylei­söl­tä kuin saa­neis­sa mu­sa­ke­muis­sa on esiin­ty­nyt mo­nia Suo­mes­sa vä­hän tun­te­mat­to­mam­pia, mut­ta jo maa­il­mal­la isom­paan suo­si­oon nous­sei­ta täh­tiä.

Ja hei­tä­hän on Rau­mal­le riit­tä­nyt. Fes­ti­vaa­lin pit­kä his­to­ria pul­lis­te­lee­kin blues-sce­nen ko­ti­mai­sen kär­ki­kaar­tin ohel­la kan­sain­vä­li­sis­tä huip­pu­ni­mis­tä: Snooks Eag­lin, So­lo­mon Bur­ke, Ca­ro­li­ne Won­der­land, Ro­bert Ran­dolph, Jody Wil­li­ams, North Mis­sis­sip­pi Al­ls­tars, Char­lie Mus­selw­hi­te, Man­nish Boys, Ir­ma Tho­mas, Dr.John, Son­ny Land­reth, Ja­mes Cot­ton, Ja­ni­va Mag­ness jne.

Lau­an­tai li­sä­si pit­kään lis­taan jäl­leen kiin­nos­ta­via ni­miä. Hei­dän hou­kut­te­le­mi­sen­sa Suo­men län­si­ran­ni­kol­le oli tal­koo­voi­min toi­mi­val­ta blues-or­ga­ni­saa­ti­ol­ta taas ar­vos­tet­ta­va ura­te­ko. Mie­len­kiin­nol­la odot­taa, ket­kä löy­ty­vät ke­sän 2024 ar­tis­ti­kat­tauk­ses­ta. Toi­vo­taan, et­tä blu­es­ket­juun saa­daan mon­ta uut­ta kou­kut­ta­vaa lenk­kiä.