Maa­rit Kaut­to

An­ne muut­ti en­ti­seen mum­mu­laan­sa vuon­na 2009.

– Lap­suu­den­ko­ti­ni on tuos­sa ai­dan ta­ka­na naa­pu­ris­sa. Ko­vin pit­käl­le en siis ole ko­toa pääs­syt, An­ne nau­raa ja jat­kaa:

– Mum­mu­laan liit­tyy pal­jon iha­nia muis­to­ja. Kun ra­kas pap­pa­ni nuk­kui pois ja talo jäi tyh­jil­leen, tie­sin heti, et­tä ha­lu­an teh­dä täs­tä ko­din.

– Mie­he­ni Tero muut­ti ta­loon put­ki­kas­sei­neen 2010. Hän on kär­si­väl­li­ses­ti so­peu­tu­nut mi­nun si­sus­tu­sin­nos­tuk­see­ni. Ja on­nek­si Te­ro­kin tyk­kää vä­reis­tä! Myös 6-vuo­ti­as poi­kam­me Tuu­re suh­tau­tuu suo­pe­as­ti äi­tin­sä si­sus­tus­ma­kuun.

Tuure-pojan leluhuone on värikäs ja silmiä kutkuttava kokonaisuus. Oranssi sohva on Teron lempihuonekalu.

Si­sus­ta­mi­nen ja tuu­naa­mi­nen on kiin­nos­ta­nut An­nea jo lap­se­na.

–Tyk­kä­sin lait­taa omaa huo­net­ta­ni. Ja äi­ti löy­si taan­noin laa­ti­kon poh­jal­ta van­han pii­rus­tuk­se­ni, jo­hon olin hah­mo­tel­lut lap­suu­den­ko­ti­ni ves­san mat­toi­neen ja kä­si­pyyh­kei­neen. Pii­rus­tuk­ses­sa luki: ”Jos nämä edes jos­kus oli­si­vat sa­maa sar­jaa”, An­ne hy­myi­lee.

Am­ma­til­taan An­ne on kam­paa­ja ja hä­nel­lä on oma kam­paa­mo Koti, jon­ka Iso­lin­nan­ka­dul­la si­jait­se­vas­sa lii­ke­ti­las­sa si­sus­tu­sin­nos­tus nä­kyy myös. Kam­paa­mo tun­ne­taan muun mu­as­sa hie­nos­ta jou­luik­ku­nas­taan. Pe­rin­teek­si on muo­dos­tu­nut, et­tä An­ne ra­ken­taa näy­teik­ku­naan jou­lu­ky­län, joka kas­vaa hiu­kan joka vuo­si.

Iso posliinipantteri Pörri löytyi olohuonetta koristamaan Verstaan rompetorilta. Etualalla Annen tuunaama jakkara.

Vuo­sien saa­tos­sa An­nen si­sus­tyy­li on muut­tu­nut mel­koi­ses­ti. Maa­lais­ro­mant­ti­sis­ta tun­nel­mis­ta on siir­ryt­ty ny­kyi­seen vä­rien ja 1980- ja 90-lu­ku­jen maa­il­maan. An­ne yh­dis­te­lee uut­ta ja van­haa. Hän te­kee löy­tö­jä kirp­pik­sil­tä ja alen­nus­myyn­neis­tä ja tar­vit­ta­es­sa tuu­naa esi­nees­tä tai huo­ne­ka­lus­ta omaan tyy­liin­sä so­pi­van.

– Ins­pi­roi­dun vä­reis­tä ja ra­kas­tan ka­sa­rin ja ysä­rin ai­kais­ten esi­nei­den her­vo­ton­ta ru­muut­ta. Yk­si täl­lai­nen han­kin­ta on mus­ta, iso pos­lii­ni­pant­te­ri, jon­ka Tuu­re ni­me­si Pör­rik­si. Pör­ri löy­tyi olo­huo­net­tam­me ko­ris­ta­maan Vers­taan rom­pe­to­ril­ta.

– Meil­lä on myös mum­mul­ta ja pa­pal­ta jää­nei­tä rak­kai­ta esi­nei­tä, ku­ten pei­li­pii­ron­ki ja etei­sen lamp­pu, joka on ol­lut sa­mal­la pai­kal­la vii­mei­set 50 vuot­ta.

Anne on itse tuunannut vanhan senkin mieleisekseen.

In­ber­gien talo on mu­se­o­vi­ras­ton suo­je­le­ma, jo­ten isom­piin muu­tos­töi­hin tar­vi­taan lupa.

– Ta­lon al­ku­pe­räi­nen van­ha osa on ra­ken­net­tu 1923. Pap­pa teki laa­jen­nuk­sen 1960- ja 70-lu­ku­jen tait­tees­sa, kos­ka ha­lu­si ra­ken­taa kel­la­ri­ker­rok­seen sau­nan. Täs­sä laa­jen­nuk­ses­sa ta­loon tuli kol­me huo­net­ta li­sää.

– Si­sä­ti­lat ovat nyt suu­rin piir­tein kun­nos­sa, sil­lä saim­me keit­ti­ö­re­mon­tin juu­ri val­miik­si. Seu­raa­va isom­pi urak­ka on ta­lon ul­ko­ver­hoi­lun muut­ta­mi­nen mi­ne­rii­tis­tä al­ku­pe­räi­sen kal­tai­sek­si lau­ta­ver­hoi­luk­si. Ta­lon vä­rik­si olem­me aja­tel­leet vaa­le­an­har­maa­ta, An­ne ker­too.

Yksi talon huoneista on nyt iso vaatehuone.

In­ber­gien talo on yk­si Kuuk­ka­rin Wan­hat ta­lot -ta­pah­tu­man avoi­mis­ta koh­teis­ta. 9. ke­sä­kuu­ta on siis ylei­söl­lä mah­dol­li­suus pääs­tä ihas­te­le­maan An­nen oma­lei­mai­sia si­sus­tus­rat­kai­su­ja.