Sei­ja ja Ant­ti Väre, teks­ti ja ku­vat

Bus­si ajoi en­sin Tal­lin­nas­ta Tart­toon. Jo­kai­sen maan koh­tees­sa mu­kaan saa­tiin kau­pun­ki­o­pas, joka ker­toi pai­kal­lis­his­to­ri­as­ta ja -näh­tä­vyyk­sis­tä.

Udmurtiasta kotoisin oleva Olga Jegorova viihtyy perheineen Tartossa.

Pai­kal­li­sel­la Tar­ton asuk­kaal­la oli myös nä­ke­mys sii­tä, min­ne tu­ris­te­ja kan­nat­tai­si vie­dä. Ud­mur­ti­as­ta ko­toi­sin ole­va Ol­ga Je­go­ro­va opis­ke­li ai­ka­naan suo­mea ko­ti­seu­dul­laan, sil­lä ud­mur­tin kie­li on su­ku­lais­kie­lem­me.

– Tar­ton yli­o­pis­to on Vi­ron van­hin ja suu­rin kor­ke­a­kou­lu. Se on toi­mi­nut vuo­des­ta 1632 as­ti. Yli­o­pis­toon tu­lee opis­ke­li­joi­ta ym­pä­ri maa­il­maa.

15 vuot­ta Tar­tos­sa asu­nut Je­go­ro­va mai­nit­si, et­tä käy­mi­sen ar­voi­nen paik­ka on myös Vi­ron kan­sal­lis­mu­seo.

– Upea ark­ki­teh­tuu­ri­nen koh­de esit­te­lee vi­ro­lais­ta ar­kie­lä­mää sekä suo­ma­lais-ug­ri­lais­ten kan­so­jen kult­tuu­ria, mu­kaan lu­kien suo­ma­lai­set ja ud­mur­tit.

Ol­ga Je­go­ro­va tun­tee hy­vin maa­tam­me, sil­lä hän on työs­ken­nel­lyt Suo­mes­sa kol­me­na ke­sä­nä, niis­tä yh­den man­si­kan­poi­mi­ja­na Suo­nen­jo­el­la. Me­ri­kar­vi­al­la­kin hän piti ker­ran kult­tuu­ri-il­lan kir­jas­tos­sa ker­to­en ko­ti­maas­taan. Je­go­ro­va työs­ken­te­lee suo­ma­lai­ses­sa yh­ti­ös­sä. Per­hee­seen kuu­luu avi­o­mies ja kol­me las­ta.

– Tart­to on kau­nis kau­pun­ki ja täyn­nä mi­nul­le rak­kai­ta paik­ko­ja. Voin vaik­ka vain kä­vel­lä Ema­jo­ki-joen ran­taa pit­kin, hän to­te­si.

Veistossuihkulähde Suutelevat opiskelijat symbolisoi nuoruutta ja rakkautta, mikä kukoistaa säästä huolimatta. Tarina kertoo, että salama löi joskus suuteleviin opiskelijoihin, ja siitä lähtien heidän on pussattava kellon ympäri.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä kö­rö­tel­tiin use­am­pi tun­ti suo­ma­lai­sil­le hie­man tun­te­mat­to­mam­paan Vil­naan, Liet­tu­an pää­kau­pun­kiin. Sen van­ha osa on Unes­con maa­il­man­pe­rin­tö­koh­de. Kier­to­a­je­lun aluk­si ohi­tet­tiin vuon­na 1993 pe­rus­te­tun KGB-mu­se­on. Nii­tä on usei­ta en­ti­sen Neu­vos­to­lii­ton osis­sa.

– Se oli KGB:n käy­tös­sä Sta­li­nin ai­ka­na vuo­si­na 1945–52, mut­ta vii­mei­nen van­ki pää­si ulos vas­ta vuon­na 1987. Kel­la­reis­sa si­jait­si­vat sel­lit, jois­sa vi­ru­neis­ta van­geis­ta use­at te­loi­tet­tiin tai lä­he­tet­tiin Si­pe­ri­aan. Ul­ko­sei­nän muis­to­laat­toi­hin on ikuis­tet­tu tääl­lä me­neh­ty­nei­den ih­mis­ten ni­met.

Vuonna 2003 rakennettu Kuningas Mindaugasin silta Vilnassa ylittää Neris-joen.

Vil­na on kirk­ko­jen kau­pun­ki, sil­lä nii­tä on kaik­ki­aan 49. Opas ker­toi, et­tä liet­tu­a­lai­set ovat hy­vin us­kon­nol­lis­ta kan­saa, roo­ma­lais­ka­to­li­sia heis­tä on 79 pro­sent­tia. Eh­dim­me vie­rail­la Py­hän Pie­ta­rin ja Py­hän Paa­va­lin ka­to­li­ses­sa kir­kos­sa ih­met­te­le­mäs­sä sen tu­han­sia veis­tok­sia ja pää­si­äi­sen kun­ni­ak­si ku­kil­la ko­ris­tel­tua hau­ta­ku­va­el­maa Kris­tuk­sen hau­das­ta. Kirk­koa pi­de­tään myö­häis­ba­ro­kin mes­ta­ri­te­ok­se­na.

Pääsiäishauta Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin kirkossa symbolisoi Kristuksen hautaa. Peitto otetaan pois pääsiäisenä.

Pit­kä­per­jan­tain il­ta­na oli­vat jo lä­hes kaik­ki kau­pat kiin­ni, ruo­ka­paik­ko­ja lu­kuun ot­ta­mat­ta. Pie­nel­lä hap­pi­hyp­pe­lyl­lä ta­pa­sim­me vas­ta­vi­hi­tyn pa­ris­kun­nan naut­ti­mas­sa vä­li­pa­lak­seen ham­pu­ri­lai­sia. Anz­he­li­ka ja Ki­rill ker­toi­vat asu­neen­sa Vil­nas­sa nel­jä vuot­ta. He muut­ti­vat Liet­tu­aan Uk­rai­nas­ta, pois so­dan ja­lois­ta.

– Olem­me seu­rus­tel­leet seit­se­män vuot­ta ja vas­ta nyt on­nis­tuim­me pi­tä­mään häi­täm­me, he ker­toi­vat.

Pa­ris­kun­ta to­te­si ra­kas­ta­van­sa Liet­tu­aa ja ym­pä­ril­lään ole­via ih­mi­siä.

– Häi­him­me osal­lis­tui­vat vain lä­hei­sim­mät ja ne mah­ta­vat ys­tä­väm­me, jot­ka olem­me ta­van­neet tääl­lä.

Liet­tu­as­sa tuki Uk­rai­nal­le nä­kyi ra­ken­nuk­sis­sa esiin­ty­vien si­ni­kel­tais­ten eri teks­tii­lien li­säk­si niin, et­tä use­an pai­kal­lis­bus­sin etuik­ku­naan vaih­tui taa­jaan teks­ti: Liet­tua (sy­dä­men kuva) Uk­rai­na.

Ristien kukkula Šiauliain kaupungin lähellä satoine tuhansine risteineen on katolinen pyhiinvaelluspaikka.

Vii­mei­se­nä koh­tee­na py­säh­dyt­tiin Lat­vi­an Rii­kaan. En­sim­mäi­nen vie­rai­lu sin­ne ta­pah­tui jou­lu­na 1984. It­se asi­as­sa ho­tel­li­kin oli sama Ra­dis­son Blu, mut­ta sil­loin se oli ho­tel­li Lat­via. Kun kat­se­lee ny­kyis­tä täy­sin län­sie­u­roop­pa­lais­ta elä­män­me­noa, voi vain to­de­ta, et­tä pal­jon on 42 vuo­des­sa eh­ti­nyt vir­ra­ta vet­tä Dau­ga­va- eli tun­ne­tum­min Väi­nä­jo­es­sa. Jos men­nään vie­lä kau­em­mas ajas­sa taak­se­päin – jopa kes­ki­a­jal­le, niin kau­pun­gin ko­mea ruu­ti­tor­ni on ai­noa, mikä on säi­ly­nyt sil­loi­sen puo­lus­tus­muu­rin tor­neis­ta.

Rii­ka oli täy­sin eri­lai­nen vie­lä 1800-lu­vun alus­sa. Sil­loin oli vain val­li­hau­to­ja, ka­sar­me­ja ja puo­lus­tus­muu­re­ja. Op­paam­me mu­kaan muu­tos ny­ky­päi­vään on suu­ri.

– Ka­na­vak­si muun­tu­nut en­ti­nen val­li­hau­ta on puh­dis­tet­tu, ja nyt sitä ym­pä­röi­vät kau­niit bu­le­var­dit ja puis­tot.

”Kissatalo” on keskiaikainen rakennus, joka tunnetaan kattotornien kissapatsaistaan.

Ra­ken­ta­mi­sen eri tyy­li­suun­nat ovat edus­tet­tui­na Rii­as­sa, sil­lä muo­ti on muut­tu­nut usein vuo­si­sa­to­jen ku­lu­es­sa. 1800-lu­vul­la suo­sit­tiin niin sa­not­tua his­to­ris­mia eli ark­ki­teh­tuu­rin piti jäl­ji­tel­lä van­haa. Yl­lät­tä­en kuu­lim­me, et­tä Rii­ka on saa­nut vai­kut­tei­ta myös Suo­mes­ta.

– Vuon­na 1842 kak­si nuor­ta ark­ki­teh­tia läh­ti Hel­sin­kiin opis­ke­le­maan, ja he ins­pi­roi­tui­vat pää­kau­pun­kin­ne kan­sal­lis­ro­mant­ti­ses­ta tyy­lis­tä. Hel­sin­ki on meil­lä hy­vin tun­net­tu.

Vapauden muistomerkki symbolisoi Latvian itsenäisyyttä, vapautta ja kansan yhtenäisyyttä. Se on rakennettu kansan lahjoituksilla.

Balt­ti­lai­nen kier­rok­sem­me päät­tyi Rii­kaan, mis­sä vie­tim­me pää­si­äis­py­hät. Juh­laa vie­tet­tiin iloi­sis­sa mer­keis­sä. Ra­vin­to­lat ja kah­vi­lat oli­vat täyn­nä kan­saa ja muun mu­as­sa Tuo­mi­o­kir­kon au­ki­ol­la väki ren­tou­tui vauh­dik­kaas­ti ko­ris­tel­luis­sa kei­nuis­sa ja ihas­te­li­vat sin­ne lai­tet­tu­ja vä­rik­käi­tä port­ti­ra­ken­nel­mia.

Turistiryhmämme yllätettiin Maamme-laululla Riian kaupunkikierroksella.

Bal­ti­an suu­rim­man kirk­ko­ra­ken­nuk­sen kel­lot kil­kat­ti­vat yh­tä mit­taa pit­kän to­vin. Li­säk­si kak­si tru­ba­duu­ria viih­dyt­ti kan­saa. Kei­nu­mi­nen pää­si­äi­se­nä kuu­lem­ma tuo on­nea – ei­vät­kä hyt­ty­set kiu­saa tu­le­va­na ke­sä­nä.