Ari An­te­roi­nen

Tors­tai­na jul­kis­tet­tiin Rau­mal­la uu­si rau­ma­lai­nen kir­ja, jos­ta löy­tyy his­to­ri­al­li­sia ker­to­muk­sia yli sa­dan vuo­den ta­kaa.

Ky­sees­sä on rau­ma­lais­syn­tyi­sen kir­jai­li­jan ja toi­mit­ta­jan Eva Ljung­ber­gin ruot­sin kie­lel­lä kir­joi­te­tuis­ta ker­to­muk­sis­ta, joi­ta luon­neh­di­taan hel­läk­si kun­ni­a­no­soi­tuk­sek­si lap­suus­muis­toil­le ja Rau­man his­to­ri­al­le.

Ta­ri­nat suo­men­si Ta­pio Koi­vu­ka­ri ja nyt ne löy­ty­vät Nor­ta­mo Se­o­ran kus­tan­ta­mas­ta kir­jas­ta Ker­to­muk­sia Rau­mal­ta.

Mut­ta kuka oli Eva Char­lot­ta Ljung­berg (4.2.1850 Rau­ma–6.9.1919 Rau­ma), joka käyt­ti myös kir­jai­li­ja­ni­meä Draba Ver­na?

– Hän oli Rau­man kirk­ko­her­ran Franz Mau­ritz Ljung­ber­gin ty­tär. Hän kävi ala-al­keis­kou­lun, mis­sä an­net­tiin ope­tus­ta ruot­sik­si, vas­taa Ta­pio Koi­vu­ka­ri.

– Myö­hem­min hän meni Hel­sin­kiin ja kir­joit­ti Huf­vuds­tadb­la­de­tiin ja joi­hin­kin ai­ka­kaus­kir­joi­hin ja teki esi­mer­kik­si ka­len­te­ri­teks­te­jä. Hän kum­min­kin elät­ti it­sen­sä kir­joit­ta­mal­la, jat­kaa Koi­vu­ka­ri.

Ljung­berg kir­joit­ti muun mu­as­sa his­to­ri­al­li­sen ro­maa­nin Ro­man­tis­ka öden.

– Myö­hem­pi­nä vuo­si­naan hän kir­joit­ti näi­tä Rau­ma-ta­ri­noi­ta, Rau­mo his­to­rier. Kun hän oli opis­kel­lut ruot­sik­si, hän kir­joit­ti­kin sil­lä kie­lel­lä.

Myö­hem­min ta­kai­sin Rau­mal­le pa­lan­neen Ljung­ber­gin teks­tiä Koi­vu­ka­ri to­te­aa sen ajan tyy­lin mu­kaan ku­vai­le­vak­si.

– Huo­maa hä­nen kiin­nos­tuk­sen­sa kas­vei­hin, puu­tar­han­hoi­toon ja sel­lai­seen. Hän ker­too, min­kä­lai­sia kuk­kia ai­na jos­sain on. Sa­noi­sin kyl­lä, et­tä hän oli ihan kir­joi­tus­tai­toi­nen ih­mi­nen. Oli­han hän en­sim­mäi­nen rau­ma­lai­nen ih­mi­nen, joka elät­ti it­sen­sä kir­joit­ta­mal­la.

Mi­ten Ljung­ber­gin teks­tit löy­tyi­vät?

– Jos­sain mie­les­sä asia on ai­na tie­det­ty. Esi­mer­kik­si jo 1980-lu­vul­la In­to ”Pär­re” Par­va­la rau­man­si Pyyr­man trum­put­ta -ko­ko­el­maan Ljung­ber­gin ta­ri­noi­ta, sa­noo Koi­vu­ka­ri.

– Mut­ta jo­tain ker­too esi­mer­kik­si se, et­tä kun ai­ka­naan Rau­man kir­jas­ton net­ti­si­vuil­le koot­tiin esit­te­ly­jä rau­ma­lai­sis­ta kir­jai­li­jois­ta, niin Eva Ljung­ber­gia ei siel­lä mai­nit­tu. Hän oli hie­man pääs­syt unoh­tu­maan.

Koi­vu­ka­ri jat­kaa ker­to­mal­la, et­tä vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa Nor­ta­mo Se­o­ran Ii­ro Pent­ti­lä eh­dot­ti, et­tä hän suo­men­tai­si pit­käl­le suo­mel­le Ljung­ber­gin kak­si te­os­ta.

– Tein­kin niin jo sil­loin. Sii­tä on rei­lu kak­si­kym­men­tä vuot­ta. Sain Nor­ta­mo Se­o­ral­ta työs­tä hy­vin­kin koh­tuul­li­sen kor­vauk­sen. Toki se on jo ai­kaa sit­ten syö­ty, Koi­vu­ka­ri hö­räh­tää.

Teks­ti jäi sit­ten jos­tain syys­tä niin sa­no­tus­ti vas­tais­ta käyt­töä var­ten. Asia nou­si lo­pul­ta kes­kus­te­luun Nor­ta­mo Se­o­ran ny­kyi­sen kap­tee­ni Mik­ko Va­pa­sen kans­sa.

– Hän oli sitä miel­tä, et­tä se pi­täi­si jul­kais­ta ja saa­da ih­mis­ten lu­et­ta­vak­si. Nyt näin on käy­nyt, Koi­vu­ka­ri to­te­aa.

– Kä­vin teks­tin en­sin läpi ja sit­ten Va­pa­nen ja Ant­ti Ro­hi­o­la kum­mat­kin sen vie­lä kä­vi­vät läpi ”fii­nin sant­pa­pe­rin kans”. Jot­kut rep­lii­kit ovat rau­man kie­lel­lä, mut­ta muu­toin kir­ja on pit­kää suo­mea. Kir­jas­sa on tois­ta­kym­men­tä ly­hyt­tä ta­ri­naa.

Tapio Koivukari kertoi värikkäästä Eva Ljungbergista ja käännöstyöstään. Kuva: Ari Anteroinen

Kuin­ka pal­jon ny­ky­ään myös seu­ra­kun­ta­pas­to­ri­na työs­ken­te­le­vä kir­jai­li­ja Ta­pio Koi­vu­ka­ri eh­tii it­se kir­joit­ta­maan? On­ko jo­tain ken­ties tu­lol­laan?

– Vi­reil­lä on sel­lai­sia ly­hy­em­piä kir­joi­tuk­sia. Kat­so­taan, mitä sii­tä saa­daan ai­kaan. Eh­kä on jo­tain isom­paa­kin ai­het­ta mie­les­sä, mut­ta vie­lä ei niis­tä pa­ra­ne ker­toa sen enem­pää. Ovat niin alus­sa vie­lä.