Maa­rit Kaut­to

Mö­kil­lä gril­li­ko­das­sa se ta­pah­tui ke­säl­lä 2021. Esa kosi Net­taa. Pa­ris­kun­ta viet­ti ta­val­lis­ta lau­an­tai-il­taa ruo­kaa lai­tel­len.

– Olin it­se veis­tä­nyt puus­ta sor­muk­sen ja ra­si­an. Sit­ten vain ky­syin, et­tä mi­ten oli­si, jos men­täi­siin nai­mi­siin, Esa hy­myi­lee.

– Ja minä ky­syin häm­mäs­ty­nee­nä, et­tä olet­ko to­sis­sa­si, Net­ta nau­raa.

Ai­van to­sis­saan Esa ky­syi ja Net­ta suos­tui. Sii­nä ko­das­sa pää­tet­tiin sil­tä is­tu­mal­ta, et­tä häät pi­de­tään lau­an­tai­na ta­san kol­men vuo­den pääs­tä ko­sin­ta­päi­väs­tä, joka oli 7. hei­nä­kuu­ta. Häi­tä tans­si­taan 13.7.2024.

– Ko­sin­ta oli kyl­lä iha­na ja mi­nun nä­köi­se­ni, yk­si­tyi­nen ja in­tii­mi. En oli­si mis­sään ni­mes­sä ha­lun­nut mi­tään jul­kis­ta näy­tös­tä, Net­ta kiit­te­lee.

Net­ta Ok­sa­nen ja Esa Tau­ko­jär­vi liik­kui­vat jo nuo­ri­na sa­mois­sa ka­ve­ri­po­ru­kois­sa ja tun­si­vat toi­sen­sa. Net­ta on pe­rus­po­ri­lai­nen Ruos­nie­mes­tä, Esa puo­les­taan syn­tyi Ul­vi­las­sa, mut­ta muut­ti jo pie­ne­nä per­heen­sä mu­ka­na Po­riin.

Ku­ten usein käy, elä­mä vei Ne­tan ja Esan eri suun­tiin. Mo­lem­mat sol­mi­vat ta­hoil­laan pa­ri­suh­teen ja syn­tyi lap­si­a­kin. Sit­ten Net­ta ja Esa pää­tyi­vät sat­tu­man kaut­ta sa­maan työ­paik­kaan Meri-Po­rin Ta­lo­huol­toon.

– Olim­me mo­lem­mat eron­neet, kun aloim­me viet­tää työn ul­ko­puo­lel­la ai­kaa yh­des­sä ihan ka­ve­ri­poh­jal­ta. Sii­tä se pik­ku­hil­jaa muut­tui va­ka­vam­mak­si ja vi­ral­li­ses­ti yh­des­sä olem­me ol­leet ke­säs­tä 2018 saak­ka.

– Oli­han sii­nä aluk­si haas­tei­ta, kun mo­lem­mil­la oli lap­sia toi­sen kans­sa. Asi­at kään­tyi­vät lo­pul­ta par­hain päin ja nyt eläm­me kaik­ki osa­puo­let so­vus­sa vil­kas­ta uus­per­he­ar­kea.

– Poi­ka­ni on meil­lä joka toi­nen viik­ko ja Esan kak­so­set joka toi­nen vii­kon­lop­pu. Lap­set tu­le­vat hie­nos­ti toi­meen kes­ke­nään. Per­hee­seem­me kuu­luu myös koi­ra, vil­kas, 3-vuo­ti­as cane cor­so -tyt­tö Lady, joka odot­taa täl­lä het­kel­lä pen­tu­ja.

– Nii­nä viik­koi­na, kun lap­set ovat meil­lä, men­nään täy­sin hei­dän eh­doil­laan ja vils­ket­tä riit­tää. Joka toi­nen viik­ko meil­lä on sit­ten sitä omaa, yh­teis­tä ai­kaa, Net­ta to­te­aa ja jat­kaa:

– Vaik­ka olem­me sa­mas­sa työ­pai­kas­sa, em­me sil­ti ole toi­sis­sam­me kiin­ni 24/7. Esa te­kee huol­to­mie­hen hom­mia ja minä sii­vo­an. Mo­lem­mil­la on myös omat har­ras­tuk­sen­sa. Mi­nul­la on vuok­ra­he­vo­nen, jon­ka kans­sa vie­tän pal­jon ai­kaa tal­lil­la ja Esa ajaa en­du­roa. Yh­tei­siä har­ras­tuk­sia ovat esi­mer­kik­si koi­ra­näyt­te­lyis­sä käy­mi­nen La­dyn kans­sa, mök­kei­ly, ve­nei­ly ja ka­las­tus.

Ne­tan pui­nen kih­la­sor­mus on sit­tem­min vaih­tu­nut pe­rin­tei­seen sor­muk­seen ja hää­jär­jes­te­lyt­kin ovat jo var­sin pit­käl­lä.

– Kuu­lun Fa­ce­boo­kis­sa hää­ryh­mään, jos­sa neu­vot­tiin, et­tä kan­nat­taa ol­la ajois­sa liik­keel­lä. Ko­ro­nan vuok­si mo­net jou­tui­vat lyk­kää­mään häi­tään ja sik­si kir­kot ja juh­la­pai­kat ovat nyt mel­koi­sen va­rat­tu­ja.

– Meil­lä kirk­ko, juh­la­paik­ka, DJ ja va­lo­ku­vaa­ja on jo va­rat­tu. Alus­ta­vas­ti olen so­pi­nut kam­paa­jan ja meik­kaa­jan, Net­ta lu­et­te­lee.

Pa­ris­kun­ta vi­hi­tään idyl­li­ses­sä Lu­vi­an kir­kos­sa ja vih­ki­pap­pi­na toi­mii Ne­tan eno, Har­ja­val­lan seu­ra­kun­ta­pas­to­ri.

– Toi­vom­me, et­tä saam­me ra­jat­tua hää­vie­rai­den mää­rän noin 70:een. Ruo­an hin­ta on täl­lä het­kel­lä pil­vis­sä ja se kyl­lä vai­kut­taa pi­to­pal­ve­lun kus­tan­nuk­siin.

– Juh­la­paik­ka on Nak­ki­lan Vers­taal­la. He tar­jo­a­vat sel­lais­ta avai­met kä­teen -ko­ko­nais­pa­ket­tia, jo­hon kuu­luu myös lop­pu­sii­vous. Mi­nul­le on tär­ke­ää, et­tä ke­nen­kään ei tar­vit­se seu­raa­va­na päi­vä­nä men­nä sii­vo­a­maan juh­la­paik­kaa, Net­ta to­te­aa.

Hää­pu­kua Net­ta ei vie­lä ole hank­ki­nut.

– Avoi­min mie­lin läh­den pu­kua et­si­mään. En ole oi­kein mek­koih­mi­nen, jo­ten mi­tään eri­tyis­tä toi­vet­ta ei ole sen suh­teen, pait­si vä­ril­tään val­koi­nen. Olen mel­ko ly­hyt, jo­ten so­pi­van pu­vun löy­tä­mi­ses­sä voi ol­la haas­tei­ta.

– Hää­mes­suil­la en­si sun­nun­tai­na ajat­te­lin käy­dä. Jos­pa siel­tä löy­tyi­si vink­ke­jä esi­mer­kik­si hää­pu­vun et­sin­tään.

Best­ma­nik­si on lu­pau­tu­nut pa­ris­kun­nan ys­tä­vä Sebu. Kaa­so­na toi­mii Kir­si, Ne­tan pit­kä­ai­kai­nen, hyvä ys­tä­vä.

– Kir­si on te­ho­kas ja täs­mäl­li­nen. It­se olen hiu­kan hös­söt­tä­jä ja ha­ja­mie­li­nen, jo­ten tar­vit­sen täs­sä hääp­ro­jek­tis­sa rin­nal­le­ni juu­ri Kir­sin kal­tai­sen ih­mi­sen, Net­ta hy­myi­lee.