Ari An­te­roi­nen

Moni rau­ma­lai­nen muis­taa Jou­ko Ve­nä­läi­sen baa­ri­tis­kin ta­kaa. Nyt eläk­keel­lä ole­va mies on koko ikän­sä os­ta­nut ta­va­raa kirp­pu­to­reil­ta.

Hä­nen ko­tin­sa Rau­han­ka­dul­la on kuin mu­seo. Liki kaik­ki esi­neet ovat kirp­pu­to­ri­han­kin­to­ja. Sei­nät ovat täyn­nä tau­lu­ja, as­ti­oi­ta ja huo­neet yk­si­tyis­koh­tia täyn­nä.

– Olen pie­nes­tä pi­tä­en ke­rän­nyt roi­naa. Meil­lä ko­to­na jo sääs­tet­tiin kaik­ki, vaik­ka ei oli­si tar­vin­nut­kaan, Ve­nä­läi­nen muis­te­lee.

Hä­nen mu­kaan­sa Rau­mal­la on hyvä mää­rä kirp­pu­to­re­ja.

– Ihan ki­vo­ja paik­ko­ja. Käyn tuos­sa lä­hel­lä ole­vas­sa Ma­ka­sii­ni­kirp­pik­ses­sä. Sa­moin SPR:n kirp­pis tu­lee usein tse­kat­tua. Ta­va­raa saat­taa löy­tyä myös sil­loin, kun au­tan To­rin Kym­pin Juha Leh­to­laa pak­kaa­maan kuo­lin­pe­siä. Muis­sa kau­pun­geis­sa käy­des­sä­ni tu­lee kat­sot­tua pai­kal­lis­ten kirp­pu­to­rien tar­jon­ta.

Jouko Venäläisen suosikkipaikka kotona on hellan vieressä. Seiniä ja tasoja koristavat esineet ovat kaikki kirpputorihankintoja.

Ve­nä­läi­nen on enem­män he­rä­te­os­ta­ja kuin ke­räi­li­jä. Ki­pu­ra­jaa ei hin­nan suh­teen ole.

– Riip­puu fii­lik­ses­tä, mitä tuo­te saa mak­saa.

Pa­ras­ta kirp­pu­to­ri­löy­töä hän ei osaa ni­me­tä, jos ei huo­noin­ta­kaan.

– Ka­tu­mus­ta on tul­lut, jos ta­va­ra on­kin rik­ki, en­kä ole sitä os­ta­es­sa ha­vain­nut.

Yh­tään Muu­mi-mu­kia ei Ve­nä­läi­sel­lä ole.

– Ei­kä Aal­to-vaa­se­ja tai Iit­ta­lan Ma­ris­koo­li-mal­jo­ja, mies nau­rah­taa.

– Vaat­tei­ta mie­lel­lään hank­ki­sin kirp­pu­to­reil­ta, mut­ta iso­ja ko­ko­ja ei löy­dy.

Hin­ta­pyyn­nöt ovat jos­kus var­sin toi­veik­kai­ta.

– Ker­ran jos­tain Muu­mi-mu­kis­ta pyy­det­tiin kak­si kymp­piä, vaik­ka sii­tä oli iso pala pois, Ve­nä­läi­nen häm­mäs­te­lee.

– Par­hai­ten var­maan kaup­pan­sa te­ke­vät la­si­ta­va­ra ja mää­rä­tyt vaat­teet.

Ve­nä­läi­nen ei ole las­ke­nut, pal­jon­ko ra­haa hän on kirp­pu­to­reil­le kan­ta­nut. Ir­tai­mis­ton­sa ar­voa hän ei ole myös­kään sel­vit­tä­nyt.

– Ys­tä­vä to­te­si jos­kus, et­tä jon­kin­lai­nen hul­luus se tä­mä­kin on. Toi­nen tut­tu sa­noi, et­tä il­moi­ta sit­ten ajois­sa kun muu­tat, niin olen maa­il­ma­nym­pä­rys­mat­kal­la.

Ku­nin­kaan­ka­dul­la si­jait­se­van To­rin Kym­pin Juha Leh­to­la ei osaa sa­noa, mikä ta­va­ra liik­kuu par­hai­ten ja mikä ei.

– Nyrk­ki­sään­tö on, et­tä hy­vä­laa­tui­nen ta­va­ra hal­val­la te­kee par­hai­ten kaup­pan­sa. Si­nän­sä ta­va­ra voi ol­la mitä ta­han­sa, ku­ten vaa­tet­ta, kel­lo­ja, ko­ris­te-esi­nei­tä, tau­lu­ja, huo­ne­ka­lu­ja, pu­he­li­mia, as­ti­oi­ta ja niin edel­leen. Kun­han hal­val­la saa, tii­vis­tää Leh­to­la.

Suvi Af­lecht Eu­ra­jo­en Kier­rä­tys­kes­kuk­ses­ta ker­too, et­tä heil­tä ha­e­taan pal­jon ko­din ta­va­roi­ta.

– Ma­tot ovat ai­na muo­dis­sa. Myös vaat­tei­ta las­ten­vaat­teis­ta al­ka­en ky­sel­lään. Ih­mi­set os­ta­vat vaa­tet­ta myös tuu­nauk­seen, Af­lecht ker­too.

Tau­la­ja, tai ai­na­kin ke­hyk­siä, me­nee pal­jon.

– Täy­si­pui­sia, van­ho­ja kaap­pe­ja me­ni­si, jos oli­si tar­jol­la. Sa­moin kir­jo­ja me­nee, mut­ta tie­to­sa­na­kir­jo­ja em­me ota vas­taan.

Nah­ka­soh­vat ja -tuo­lit ei­vät lii­ku, ei­vät­kä tur­kik­set.

– Muo­ti on muut­tu­nut ja ih­mi­set ovat jo enem­män val­veu­tu­nei­ta, Af­lecht nä­kee.

Sa­ta­kun­nan Syö­päyh­dis­tyk­sen Fii­ni­to­ri Po­ris­sa saa myy­tä­vät tuot­teet lah­joi­tuk­se­na. Myyn­ti me­nee se­son­kien mu­kaan.

– Ke­säl­lä ke­sä­vaat­tei­ta ja tal­vel­la tal­vi­vaat­tei­ta. Kaik­ki lai­te­taan esil­le ja kat­so­taan hin­ta so­pi­vak­si, Sal­la Hodg­son ker­too.

– Pää­si­äis­ta­va­raa me­nee jo. Ih­mi­set me­ne­vät jo koh­ti ke­vät­tä, eli tal­vi­vaa­tet­ta ei enää os­te­ta, Hodg­son tii­vis­tää.