Maa­rit Kaut­to

NOOR­MARK­KU

Jo­han­na Pel­li asuu avo­mie­hen­sä Lau­ri Ki­vi­o­jan, nel­jän­tois­ta si­pe­ri­an­hus­kyn sekä Vee­ti-kis­san kans­sa lap­suu­den­ko­dis­saan Noor­mar­kun Kaa­po­las­sa.

Se, et­tä Jo­han­nal­la ja Lau­ril­la on ny­ky­ään iso lau­ma si­pe­ri­an­hus­ky­ja ja et­tä he ovat hu­rah­ta­neet val­jak­ko­a­joon, on sat­tu­mus­ten sum­ma.

– Olen syn­ty­nyt Vaa­sas­sa ja muut­ta­nut siel­tä 10-vuo­ti­aa­na per­hee­ni mu­ka­na Kaa­po­laan. Noin yh­dek­sän vuot­ta sit­ten lu­nas­tim­me Lau­rin kans­sa ko­ti­pai­kan äi­dil­tä­ni.

– Kun olim­me aset­tu­neet ta­lok­si Kaa­po­laan, meil­le pää­tyi ko­din­vaih­ta­ja­na mi­xe­ri, jos­sa oli si­pe­ri­an­hus­kya. Ha­lu­sim­me tar­jo­ta sil­le ro­du­no­mais­ta ak­ti­vi­teet­tia, jo­ten han­kim­me val­jaat ja ve­to­lii­nat ja ko­kei­lim­me, mi­ten ve­tä­mi­nen on­nis­tuu pot­ku­kel­kan kans­sa. Minä in­nos­tuin puu­has­ta ko­vas­ti, mut­ta koi­ra ei niin­kään.

– Ko­kei­lin kai­ken­lai­sia kons­te­ja, joil­la sai­sin koi­ran in­nos­tu­maan ve­tä­mi­ses­tä, mut­ta se ei sit­ten lo­pul­ta­kaan ol­lut hä­nen jut­tun­sa. Joku neu­voi, et­tä hank­ki­kaan sil­le ka­ve­ri, kos­ka osa hus­kyis­ta ei ha­lua ve­tää yk­sin. Niin­pä meil­le tuli Sis­si, joka oli­kin erit­täin in­no­kas ve­to­koi­ra. Näl­kä kas­vaa syö­des­sä ja ha­lu­sim­me Sis­sil­le yh­tä in­nok­kai­ta ve­to­ka­ve­rei­ta. Sii­tä se sit­ten läh­ti, niin sa­no­tus­ti la­pa­ses­ta, Jo­han­na nau­raa.

Ken­nel Son­so­nin hus­kyt ovat ni­mel­tään Bono, Es­si, Hil­ma, Oi­va, Anya, Hac­hi, Scoo­py, Un­na, Ep­pu, Em­ma, Möyk­ky, Ufo, Ii­ta ja Ruu. Jo­kai­nen on oman­lai­sen­sa yk­si­lö, mut­ta yh­teis­tä niil­le on rak­kaus juok­se­mi­seen ja val­ja­kon ve­tä­mi­seen.

Jo­han­na ja Lau­ri tree­naa­vat ja kil­pai­le­vat val­jak­ko­a­jos­sa ak­tii­vi­ses­ti Suo­mes­sa ja jon­kin ver­ran myös ul­ko­mail­la. Tä­hän men­nes­sä mer­kit­tä­vin saa­vu­tus on vii­me tal­vel­ta, eli ark­tis­ten ro­tu­jen SM-kul­ta nel­jän ve­to­koi­ran sprint­ti­luo­kas­sa. Sprint­ti­mat­ka on tal­vel­la 6–9 ki­lo­met­riä.

– Kan­sain­vä­li­ses­ti pa­ras me­nes­tyk­sem­me on Ruot­sin Ös­ter­sun­dis­sa jär­jes­tet­ty­jen MM-ki­so­jen kuu­des sija kuu­den ve­to­koi­ran luo­kas­sa.

En­si vuon­na Ken­nel Son­so­nin koi­rat osal­lis­tu­vat ai­na­kin Jä­mil­lä 11.–12. hel­mi­kuu­ta jär­jes­tet­tä­viin SM-ki­soi­hin. Suun­ni­tel­mis­sa on myös kier­tää mui­ta Suo­men ki­so­ja ja käy­dä tes­taa­mas­sa koi­rien ki­sa­kun­toa Ruot­sin­kin puo­lel­la.

Iita, Ufo ja Ruu jäivät Johannalle ja Laurille kennelin toisesta pentueesta.

Jo­han­na ja Lau­ri tree­naa­vat koi­ri­aan yleen­sä mön­ki­jäl­lä, jota voi käyt­tää sekä lu­mel­la et­tä su­lan maan ai­kaan. Ki­sois­sa käy­te­tään tal­vel­la mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan re­keä ja su­lal­la maal­la neli- tai kol­mi­pyö­räis­tä kär­ryä.

– Vaik­ka lun­ta nyt on­kin, reen kans­sa tree­naa­mi­nen ei vie­lä on­nis­tu niin, et­tä ank­ku­ri pi­täi­si ja ja­lak­set säi­lyi­si­vät naar­muit­ta. Mön­ki­jäl­lä siis vie­lä men­nään.

– Mön­ki­jä tar­jo­aa ras­kaam­man ve­to­vas­tuk­sen, jota koi­rien li­has­ten ke­hit­tä­mi­nen vaa­tii. Mön­ki­jä on myös hyvä sil­loin, kun ve­tä­mäs­sä on iso mää­rä koi­ria, ja kun ne pi­tää saa­da kaik­ki py­säh­ty­mään tur­val­li­ses­ti, Jo­han­na sel­vit­tää.

Ruotsista Kaapolaan saapunut Anya on kova hymyilemään.

Ken­nel Son­so­nin hus­kyt asu­vat 2–3 koi­ran tar­hois­sa, jois­sa on läm­pi­mät ko­pit.

– Hus­kyt viih­ty­vät ul­ko­na, mut­ta otam­me yleen­sä 5–10 koi­raa ker­ral­laan si­säl­le viet­tä­mään kans­sam­me il­taa.

– Pi­ham­me on myös puo­lik­si ai­dat­tu niin, et­tä koi­rat saa­vat siel­lä juok­sen­nel­la va­pai­na ja to­teut­taa it­se­ään maa­ta kai­ve­le­mal­la ja leik­ki­mäl­lä. Ne saa­vat sa­mal­la myös tar­vit­se­maan­sa lii­kun­taa, sil­lä em­me me ihan joka päi­vä val­jak­ko­a­jos­sa käy, Jo­han­na ker­too.

Jo­han­na ja Lau­ri kas­vat­ta­vat ken­ne­lis­sään pen­tu­ja lä­hin­nä omiin tar­pei­siin­sa, eli val­jak­ko­ko­koon­pa­no­jen täy­den­tä­mi­sek­si.

– Jos tu­lee iso pen­tue, em­me­kä voi it­se kaik­kia pi­tää, myym­me osan pen­nuis­ta yleen­sä toi­sil­le val­jak­ko­har­ras­ta­jil­le, joil­la on jo pit­kä ko­ke­mus si­pe­ri­an­hus­kyis­ta.

Se, kuin­ka pit­kään hus­ky voi kil­pai­lu­mie­les­sä juos­ta val­ja­kos­sa, vaih­te­lee yk­si­löl­li­ses­ti. Elä­köi­ty­neet koi­rat­kin naut­ti­vat edel­leen ve­tä­mi­ses­tä ja juok­se­mi­ses­ta, mut­ta nii­den kans­sa men­nään lep­poi­sam­mal­la vauh­dil­la.

Luon­teel­taan hus­kyt ovat ys­tä­väl­li­siä ja kilt­te­jä sekä lau­ma­so­si­aa­li­sia. Ne kiin­ty­vät vah­vas­ti lau­maan­sa ja omiin ih­mi­siin­sä.

– Hus­kyt tar­vit­se­vat ro­du­no­mais­ta te­ke­mis­tä. Lii­an vä­häi­nen lii­kun­ta voi pur­kau­tua paik­ko­jen tu­ho­a­mi­se­na. Riit­tä­väs­ti liik­ku­nut hus­ky on kui­ten­kin myös ihan mu­ka­va soh­va­koi­ra, Jo­han­na to­te­aa.